Ankeuttajat tosielämässä

Suosittelen jättämään tollasen ukon. Vika ei ole sinussa.

Itse siivosin elämästäni ankeuttajat pois (no, työpaikalla pari ankea rouvat ihmistä, mutta niitä ei onneksi tarvi muuten nähdä), ja elämä hymyilee. :) eli mm energiasyöppö exä ja ankea ystävä sai mennä.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 17:43"]Suosittelen jättämään tollasen ukon. Vika ei ole sinussa.

Itse siivosin elämästäni ankeuttajat pois (no, työpaikalla pari ankea rouvat ihmistä, mutta niitä ei onneksi tarvi muuten nähdä), ja elämä hymyilee. :) eli mm energiasyöppö exä ja ankea ystävä sai mennä.
[/quote]

Siis ankeaa rouvasihmistä

Onko sellaisia liittoja, joissa miehet eivät huuda vaimoilleen? Kysyy ap.

No herranisä, ON. Ikinä, ikinä en voisi huutaa miehelleni enkä edes osaa kuvitella häntä huutamassa minulle.

Minä olen kestänyt paljon huutoa, haukkuja ja väkivaltaa, eikä paljon oikeastaan ole minua jäänyt kaivelemaan ja ahdistamaan. Mutta nykyinen "miesystävä" on kyllä ankeuttaja nro. 1. Olen useasti miettinyt häntä tavatessani että kaipa se vain pitäisi olla yksin silloin kun toinen saa olon täydellistä yksinäisyyttäkin pahemmaksi, ja muutenkin kun mielenterveys ei ole kunnossa itsellänikään.

Tiesitkö, jos et välitä, niin sanomiset ei vaikuta. Olen itse opetellut tämän taidon. Tosin välittäminen tarkoittaa koko ihmisestä välittämistä...

Minun mieheni ei huuda. Mutta meillä on sitten muita ongelmia. Muuten olen kyllä samanlainen kuin ap, huuto lamauttaa minut tehokkaasti, jo pelkkä äänen korottaminenkin saa itkettämään ja voimattomaksi. Onneksi elämässäni ei olekaan ketään huutajaa, jokin asia minullakin on sentään hyvin.

Ei herkkyydelle oikein mitään voi, ei se mielestäni ole oikein tervettä että luonnostaan herkkä ihminen joutuu kovettamaan itsensä ja teeskentelemään ettei mikään tunnu missään.

Mies sanoo, että hänellekin tulee huutamisestaan paska olo ja minun pitäisi vaan nousta ylös ja alkaa tekemään. Ja että olen itse vastuussa tunteistani.

Joo, niin varmasti olenkin. Kun minusta tuntuu tältä, sehän ei johdu mistään muusta kuin siitä, etten osaa käsitellä tunteitani paremmin.

Tunnen itseni täysin ö-luokan ihmiseksi.

Vanhempani olivat mitä olivat, mutta edes isäni ei pitänyt äitiäni niin paskasäkkinä, että olisi huutanut tälle vähän väliä. Isä sanoi asiansa ja äiti vastasi, kävivät keskustelua aikansa, mutta ikinä eivät huutaneet toisilleen.

Tunnen itseni ihan vammaiseksi, kun en osaa käsitellä tuota miehen maailman tapaa toimia. Ei siinä maailmassa muutkaan huudosta murruttua, paitsi täydet idiootit.

ap

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 17:43"]

Suosittelen jättämään tollasen ukon. Vika ei ole sinussa. Itse siivosin elämästäni ankeuttajat pois (no, työpaikalla pari ankea rouvat ihmistä, mutta niitä ei onneksi tarvi muuten nähdä), ja elämä hymyilee. :) eli mm energiasyöppö exä ja ankea ystävä sai mennä.

[/quote]

Miksi et halua ruokkia meitä.

t. ankeuttaja.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 17:59"]

Minun mieheni ei huuda. Mutta meillä on sitten muita ongelmia. Muuten olen kyllä samanlainen kuin ap, huuto lamauttaa minut tehokkaasti, jo pelkkä äänen korottaminenkin saa itkettämään ja voimattomaksi. Onneksi elämässäni ei olekaan ketään huutajaa, jokin asia minullakin on sentään hyvin.

Ei herkkyydelle oikein mitään voi, ei se mielestäni ole oikein tervettä että luonnostaan herkkä ihminen joutuu kovettamaan itsensä ja teeskentelemään ettei mikään tunnu missään.

[/quote]

Hei, tänään netistä sattui kohdalle termi erityisherkkyys ja se voisi sopia niin sinuun kuin minuunkin. 

http://heliheiskanen.fi/kurssit-ja-ryhmat/herkkyytesi-voima/herkkyystesti-3/

Jos tämä pitää paikkansa, saattaa olla, että minusta ei saa ikinä sellaista ihmistä, jonka kanssa mieheni voisi tulla toimeen. 

Itse sietäisin sellaisen lyhytaikaisen äänen korottamisen vielä, mutta mieheni tapa huutaa ja syyllistää minut omista virheistään sattuu pahasti. En ymmärrä, että hän vain kiihtyneenä sanoo asioita joita ei tarkoita, ja että joudun ihan itsestäänselvyyksistäkin vääntämään pitkään. Esimerkiksi kun mieheni seksiviestitteli julkisesti omalla nimellään ja naamallaan Facebookissa sellaisen vähän karumman naisen kanssa, siitäkin minä sain huudot kun asian otin puheeksi. Sille naiselle, joka näiden onanointiviestien kirjoittelun aviomieheni kanssa aloitti, mies ei sanonut yhtään ikävää sanaa. Yhdessä vain päivittelivät vaimon huumorintajuttomuutta. Todella pitkään piti vääntää, että mies tunnusti julkisen seksiviestittelyn olevan väärin vaimoa ja lapsia kohtaan. Aluksi oltiin ihan surutta laittamassa minun niskoilleni.

Joo, tuotakin hän on jo pyytänyt ainakin jollain tasolla anteeksi, mutta minun on niin vaikea päästä yli. Olen miehelleni niin paljon huonompi, kuin tuo alaluokkainen nainen, jota hän kohteli kuin kukkaa kämmenellä, vaikka naisen oma käytös oli avoimen törkeää. Itse en ikinä voisi puhutella toista ihmistä tyyliin: "mitä v***a tää on Heikki", kuten kyseinen nainen puhutteli miestäni ihan arkipäivän asioissa.

Minulla on aivan uskomattoman paha olo ja tuntuu, etten pääse näistä yli ollenkaan.

ap

Olen saanut tähän tilaani kommenttia, että tykkään kieriskellä itsesäälissä ja kalastella muiden myötätuntoa. Miten kovia te muut ihmiset olette, kertokaa miten te pärjäisitte vastaavassa tilanteessa? 

Inhoan todella itseäni ja surkeuttani juuri nyt. Haluaisin olla kuten muutkin, enkä tälläinen idiootti joka ottaa turpaan mennen tullen.

Mutta kun ei se vika ole sinussa.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 18:54"]

Mutta kun ei se vika ole sinussa.

[/quote]

Huutaminen on tietenkin miehen vika, mutta minun vika on se, että murrun siitä täysin. Pitäisi kestää.

ap

Ei kusipäisyyttä kenenkään tarvitse oppia kestämään.

Miksi pitäisi kestää, jos olet herkkä on oikeus olla sitä.

Meillä vaimo huutaa koko perheelle alituiseen. Yritä siinä nyt sitten olla vetelemättä ympäri korvia.