Talkoohommat alkaa TODELLA tympiä

Itsekin olen jo vuosikausia toiminut eräässä urheiluseurassa. Noin se valitettavasti tuntuu menevän, että kun kerran lupaudut = lupaudut aina ja työtaakka kasvaakin siinä ohessa. Talkooväkeä on nykypäivänä TODELLA hankalaa saada ja valitettavasti työmäärä ainakin meillä kaatuu koko ajan vain pienemmän piirin tehtäväksi. Jos ei kukaan tee, ei tapahtumia voida järjestää.

Samaa olen itsekin välillä punninnut, että kuinka paljon on enää ok. Mutta koska saan jo tietyistä hommista ihan rahallista korvausta yritykseni kautta niin olen sitten tehnyt myös paljon ns. talkoohommaa vastineeksi.

Meillä hiukan sama juttu menossa kahdessakin eri porukassa. Tuntuu että homma menee jatkuvasti "ammattimaisempaan" suuntaan ja eri tahoilta tulee uusia vaatimuksia. Toisesta harrastuksesta jo sanouduin irti, kun terveys ei sitä enää kestänyt, tuotti liikaa stressiä joka laukaisi sairauden :( Tämä toinen harrastus (VPK) on lähinnä miehen, mutta olen siinä sivussa mukana. Aina joku narisee, kun on jättänyt kerran tai kaksi menemättä harjoituksiin tai hälytyksiin. Näin kesällä on hälytyslista, johon jokaisen on pakko laittaa kaksi viikonloppua, jolloin päivystää (ja yhden vuoron erikoispäivinä jotka ovat juhannusaatto, -päivä ja uusi vuosi). Mitä vapaaehtoista tämä nyt enää on!?! Luvatut päätösjuhlat on joka vuosi entistä pihimmät, joten kiinnostus laskee äkkiä. Ja tässäkin vpk:ssa moni miettii lopettamista, koska se ei ole enää hauskaa vaan pakonomaista. AP, mielenterveytesi vuoksi kehoitan ainakin vuoden irtiottoa yhdistyksenne toiminnasta.

Kannattaa jutella asiasta heidän kanssaan. Ei ole pakko ottaa tehtäväkseen asioita joita ei jaksa/halua tehdä. Vapaaehtoistyö on hienoa ja sitä kannattaa tehdä jos se kiinnostaa ja jaksaa. Mutta pakolla siinä ei kannata mukana olla.

Onpa mukavaa saada vertaistukea. Itse en saa rahallista korvausta panoksestani, vaan tiettyjä hyödykkeitä (arvo alle 100e/v). Aiemmin talkootyö oli niin mukavaa että olisin tehnyt sitä ilman noita hyödykkeitäkin, nykyään en kyllä tekisi. Milloin vain voi joku yhdistyksen jäsen soittaa ja käskeä tekemään jotakin, mielellään heti. Joka kesä on yksi vloppu jolloin en voi tehdä hommia koska en ole kaupungissa, nykyisin on minun tehtäväni hankkia "tuuraajat" tuolle vlopulle ja minua kohdellaan syyllistävästi, kun en ole käytettävissä. Sama vklp siis joka vuosi, ja on kaikkien tiedossa ollut vuosia, silti joka vuosi syyllistetään.

Saatan välillä uurastaa isojakin hommia keskenäni, mutta mitään kiitosta niistä en saa (ei sillä että haluaisinkaan, mutta harmittaa, ettei kukaan huomaa kuinka paljon ahkeroin). Meidän kiitosjuhlat taas riistäytyvät aina käsistä, meno on aina niin epämääräistä etten ole enää pariin vuoteen osallistunut.

Saattaapi tämä kesä kyllä jäädä viimeisekseni, puh...

AP

Sama homma. Lopetin ilmaisen työn tekemisen, nautin yhdistyksen jäsenyydestä ja anna nuorempien vuorostaan touhuta. Yhdistysten johtokuntien (vapaaehtoisia myös) pitää ymmärtää että kukin on mukana omien voimavarojensa mukaan. Toki kaikilta pitää odotaa jonkinlaista panosta yhteiseen hyvään.