Miten oppia päästämään irti pakonomaisista rutiineista?

En edes tiedä mistä aloittaisin tämän selvityksen... Minulla on paljon rutiineja ja pinttyneitä tapoja. Ahdistaa, jollen pääse toteuttamaan niitä, mutta sekin ahdistaa että noudatan näitä niin orjallisesti enkä osaa rentoutua. Tässä esimerkkejä.

- Aamusuihku. Tässä menee kauan. Kasvojen pesu omalla tuotteellaan, intiimialueelle oma pesuneste, sitten suihkusaippuaa. Sitten ehkä sheivailut ja mahdollisesti suihkussa käytettävää kosteusvoidetta. Hiukset pesen kolmen päivän välein. Syväpuhdistava shampoo kahden viikon välein, värjäys neljän. Sunnuntaisin vartalon ja kasvojen kuorinta, kulmien nyppiminen ja kasvonaamio. Näistä ei lipsuta.

Suihkun jälkeen dödö, vartalovoide (ellen käyttänyt suihkussa), piilarit ja hampaiden harjaus. Sitten pukeutumaan, Seuraavaksi kasvovesi, silmänympärysvoide ja kasvovoide. Nyt voin syödä aamupalaa...

- Aamiainen. Voileipä, lasi mehua, banaani, kuppi kahvia, jogurtti, lasi vettä. Joka hiton aamu.

- Vaatteet. Normaalisti aamulla kai kiskaistaan vaatekaapista kivat vaatteet päälle ja that's it. Minulla kestää tässäkin kauan. Vaatteiden pitää mätsätä kynsilakan väriin. (Kynsien pitää aina olla tip top.) Housujen ja paidan pitää sopia yhteen. Kuulostaa ihan normaalilta, vai? Alusvaatteiden pitää myös sopia päivän tyyliin. Saatan miettiä vaikka kuinka kauan, mitkä pikkuhousut parhaiten sopisivat muihin vaatteisiin. Samalla tuskailen, miksi olen tällainen. Miksen vaan nappaa korista jotain ja kisko jalkaan? No hei, jos paidassa on vihreää niin alushousut ei voi olla punaiset.

- Asunto. Vieraat aina ihmettelee, miten siistiä täällä on. No kai nyt, kun siivoan koko ajan. Joka tavaralle on oma paikka - millilleen. Hyllyssä kauniit asetelmat, joihin kukaan ei luultavasti uskalla koskea kun ajattelevat että hermostun, jos jotain siirretään. (En hermostuisi. Kävisin kyllä jälkikäteen korjaamassa.)

- Laukku. Pitää siivota joka käyttökerran jälkeen. Tavarat paikoilleen ja laukku kaappiin. Voinhan haluta seuraavalla kerralla eri laukun? Laukussani on aina seuraavat tavarat: purkkapussi, nenäliina, lompakko, meikkipussi, avaimet, puhelin, Mynthoneita, tupakka-aski ja sytkä. En koskaan hukkaa mitään.

Monta kertaa olen ruvennut tiskaamaan kesken illanvieton, koska en voi mennä nukkumaan, jos on sotkua. Meikkaamiseen ja hiustenlaittoon kuluu aikaa, koska haluan näyttää hyvältä. Korut valikoin tarkoin asuun sopivaksi. Ai niin, olen saanut päähäni, etten voi käyttää hiuksiini muita kuin kampaamotuotteita. Nyt mietin, olenko tosissani käyttämässä viimeisiä ruokarahojani siihen, että saan "oikeat" shampoon ja hiuslakan (menee yhteensä varmaan n. 30-40 euroa). En halua mennä mihinkään yökylään, koska en tiedä, voinko noudattaa siellä rutiinejani ja pakkaaminen on sietämätöntä kun pitää miettiä asut etukäteen ja ottaa paljon kosmetiikkatuotteita mukaan.

Miksi olen tällainen nipo, kosmetiikka-addikti ja turhantarkka typeristä asioista? Miksen voi olla rento tyyppi, joka on heti valmis lähtemään vaikka ystävän kanssa kahville? (Olen valmis poistumaan kotoa aikaisintaan kolme tuntia heräämisestä. Jos siis pitää lähteä johonkin, missä mun "pitää" olla meikattuna ja nättinä, esim. kahvila.) Haluaisin niin kovasti osata päästää irti näistä kaavoista ja nauttia elämästä, mutta ahdistaa jos en saa tehdä rutiinejani. Eräs ystävätär totesi kotini siisteydestä puhuttaessa, että "Kyllä munkin koti on puhdas, mutta siellä saa näyttää siltä, että siellä eletään". Mun koti on kai eloton.

Anteeksi pitkä viesti. Ja joo, psykologille aika ensi kuussa.