Jos rakastaa pitääkö silloin erota?

Tapasin ihanan miehen ollessasi 19v. Olin aika teini. Biletin ja kohdatessani tämän miehen maailma ikään kuin pysähtyi. Olin ajatellut olevani pitkään sinkku. Olin villi ja vapaa, ja seurustelu ei kiinnostanut. Aloin kuitenkin tapailla kyseistä miestä kunnes olin täysin ihastunut. Hän oli tuolloin 30v. Järkytyin iästä ja hän myös minun. Ensin jätin hänet sillä selvisi vielä että hänellä oli myös kaksi lasta. Muistan vieläkin sen automatkan kun ajoin takaisin kotiin. Itkin niin paljon että en nähnyt tietä ja oli tunne että tein elämäni pahimman virheen . Lopulta päätin että en välitä mitä muut ajattelee ja jatkoimme suhdetta.

Elämä on ollut kaikkea muuta kuin helppoa.. Hän asui ex vaimonsa kotona, vaimo ei suostunut myymään asuntoa ja en koskaan päässyt käymään hänen kotonaan. Tavattiin aina hänen kavereiden asunnoilla. Itse muutin kahden vuoden aikana 4 kertaa. Mulla oli hoasin solu, kämppiksiä ja tapaaminen oli vaikeeta.

Pääsin lopulta opiskelemaan ja asiat meni hetken aikaa hyvin. Viime syksynä hän muutti Ranskaan missä hänen perheensä on. Matkustelin sinne 6kertaa. Hän ei voi saada Suomen kansalaisuutta, koska rikosrekisteri. (hakkasi päälle käyneen skinin).

Lähdin itse vaihtoon lähelle Ranskaa ja tuntu er oltais oltu vapaudessa kun oltiin yhdessä siellä monia viikkoja. Ollaan puhuttu lapsista. Haluisin saada jo oman. Olen 22v. Valmistun vuoden päästä. Olen tavannut hänen sukulaiset. Kaikki niin ihania. Hän ei ole minun , eikä myöskään ystäviäni. Vain yhden ulkomailla.

Mun ystävät on tosi tuomitsevia ja sanoo aina että löytäisin paremman. Olen nyt Suomessa ja hän tulee tänne ehkä elokuussa. Mulla on lokakuuksi lippu Ranskaan. Jäädäkö odottamaan ja elää omaa unelmaa miehen kanssa jota rakastan niin paljon. Vai tehdäkö mikä olisi järkevää ja erota.

En ole koskaan halunnut että miehellä on lapsia ennestään. Hän myös polttelee paljon, josta en pidä.

Mun suvussa tulee kunnon kohu jos muutan hänen kanssaan asumaan. Oon kuitenkin varma että meillä olis ihanaa. Tätä epätietoisuutta on jatkunut tosi pitkään. Oon itkenyt itteni uneen varmaan vuoden näistä kolmesta vuodesta. Välillä koska niin vaikeeta. Ja välillä koska ollaan erottu. Ja joskus koska mulla on vaan ollut niin ikävä.

Toivottavasti tulis jotain auttavia/rohkaisevia kommentteja.