Lue keskustelun säännöt.
Onnen salaisuudesta
15.06.2015 |
Jossain opetetaan, että onnen salaisuus on se kun ei odota mitään muilta ihmisiltä tai maailmalta. Niin vapautuu kärsimyksestä jne.
En ymmärrä mitä tämä tarkoittaa siinä mielessä, että kyllähän sitä väistämättä odottaa JOTAIN ainakin nyt muilta ihmisiltä, maailmalta ei ehkä niinkään. Jos kohtelen jotain ystävällisesti, perusodotukseni on että minua kohdellaan ystävällisesti myös. Jos tervehdin jotakin, odotan että tämä tervehtii minua takaisin. Odotan että jos en lyö toista, toinenkaan ei lyö minua.
En ole mielestäni odottanut kovin kummoisia, mutta silti olen havainnut, että kaikki nuo ylläolevat odotukseni ovat olleet vääriä, jopa tuo viimeinen kohta.
Onko ylipäätään mahdollista että ihminen ei odottaisi yhtään mitään toisilta, ei hyvää eikä pahaa? Kerta toisensa jälkeen? Buddhalaisen filosofian mukaan tällainen ihminen kai olisi ns. valaistunut, mutta mielestäni hän kuulostaa lähinnä ihmiseltä, jonka muisti on täysin mennyt lähimuistia myöten ja joka ei opi syy-seuraus-suhteista mitään.
Kommentit (9)
Ap ajattelee että elämä on vaihtokauppaa ja punttien pitää mennä jotenkin tasan. Kun käsittää että näin ei tule ikinä käymään, on helppoa alkaa nauttimaan elämästä ja tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ajattele todellakaan näin :( . Huokaus.
Tällä palstalla on joku riitamaisteri, jonka ansiosta keskustelut saavat heti syyttävän sävyn.
Ap
Minä olen tuollainen. En minä oleta että kenenkään täytyisi kohdella ystävällisesti minua, enkä varsinkaan itse kohdellessani ihmisiä niin kuin luonnostani kohtelen (eli yleensä ystävällisesti) ajattele että siitä kuuluu tulla jokin vastapalvelus. Ei minua mitenkään järkytä, jos minä vaikka aloittaisin jossain ystävällistä small talkia ihmisen kanssa ja se kivahtaisi vaikka "haista sinä ämmä pitkä paska". Ajattelisin, että hänellä oli huono päivä, tai ehkä että ehkä olin vähän tunkeileva.
En muutenkaan odota ihmisiltä mitään, koska oletan että ihmiset ovat pääosin kuten minä itsekin, eli erilaisten aivokemiaan, stressitasoon, väsymykseen, kokemuksiin tms liittyviin asioiden armoilla. Minä itsekin olen joskus olla ilkeä ja vittumainen, joten oletan että se on vain inhimillistä olla sellainen, enkä mitenkään pahastu tai järkyty jos itse päädyn sellaisen purkauksen uhriksi. Enkä myöskään ala kuvitella että se ihminen joka niin tekee on kokonaan vittumainen, vaan että hänellä on paska mieliala juuri nyt tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:05"]
Ei ajattele todellakaan näin :( . Huokaus.
Tällä palstalla on joku riitamaisteri, jonka ansiosta keskustelut saavat heti syyttävän sävyn.
Ap
[/quote]
Eihän tuossa nro 3 viestissä ole mitään riidanhaastoa eikä syyttävää. Se oli vain rauhallinen ja asiallinen toteamus siitä, miltä ap:n ajattelu aloituksen perusteella vaikuttaa. Ehkä se oli väärä mielikuva, mutta ei se ole mitään riidanhaastoa tai syyttämistä, että muodostaa mielikuvan kirjoituksen perusteella ja vastaan sen perusteella.
Olen eri mieltä edellisestä. Eka vastaaja tulkitsi aapeen avauksen heti kielteisessä valossa. Että aapee on sullemulle -tyyppinen ihminen, joka jokaisesta palveluksesta odottaa vastapalvelusta. Mistä kohtaa hän tällaisen reippaan tulkinnan heti veti?
Valoisa, onnellinen ihminen olisi varmaankin tulkinnut, että ap:lla on ollut paljon pettymyksiä elämässään ja on ymmärrettävää että hän ajattelee näin. Sitten kertoillut oman onnellisuutensa syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tulkitsen tuon eritavalla. Niin että jokainen on oman onnensa seppä, ei odota muiden tekevän itseään onnelliseksi...
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 14:35"]
Olen eri mieltä edellisestä. Eka vastaaja tulkitsi aapeen avauksen heti kielteisessä valossa. Että aapee on sullemulle -tyyppinen ihminen, joka jokaisesta palveluksesta odottaa vastapalvelusta. Mistä kohtaa hän tällaisen reippaan tulkinnan heti veti?
Valoisa, onnellinen ihminen olisi varmaankin tulkinnut, että ap:lla on ollut paljon pettymyksiä elämässään ja on ymmärrettävää että hän ajattelee näin. Sitten kertoillut oman onnellisuutensa syistä.
[/quote]
Itsekin olen onnellinen ihminen, mutta toisinaan kyllä kärkäs huomaamaan ihmisten ajattelun ongelmia tai potentiaalisia sellaisia, ainakin jos ne ovat sellaisia joiden kanssa olen itse menneisyydessä taistellut. Joskus on parempi yrittää suoraan ehdottaa että ehkä sinulla on tämä ajattelutavan virhe, joka aiheuttaa tuskaa, kuin olla vaan loputtoman valoisa ja pehmeä. Kyllä minä ainakin omassa elämässäni arvostan niitä kipeitäkin tapoja, joilla maailma ja ihmiset ovat osoittaneet itselleni missä kohtaa ja miten aiheutan itse omaa tuskaani väärällä ajattelullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen samanlailla kuin vastaaja nro 9. Koska onnellisuus on niin helppo saavuttaa, ei vaan voi käsittää miksi ihmiset tuhlaavat aikaansa luulemiseen ja kärsimiseen. Mutta kun sitä ei voi selittää mitenkään, annan olla.
Minä olen sellainen ihminen. Jos tervehdin ja toinen ei, ei haittaa koska teen sen siksi kun haluan, en siksi että vaatisin vastapalvelusta eli saisin palkinnon siitä mitä tein. Samoin on lahjojen ja palvelusten kanssa. Anna ja teen siksi että haluan, en siksi että minun jotenkin kuuluisi tehdä niin tai että odottaisin siitä jotain glooriaa tai kiitosta. On toki positiivista jos joku kiittää mutta se ei ole tarkoitukseni.
Voin kertoa että lähimuisti ei ole mennyt ja syy-seuraussuhteet ovat terävästi mielessä. En vain kytke onnellisuutta siihen mitä muut tekevät minulle vaan siihen mitä minä teen muille. Ja voin kertoa että elämä hymyilee.