Lue keskustelun säännöt.
APUA! Kaveruus perustuu valheelle :(
15.06.2015 |
Mulla on niin hirveä olo ,omatunto kolkuttaa.Noin vuosi sitten tutustuin yhteen ystävistäni meistä on tullut tosi läheisiä.Vietämme aikaa yhdessä ja pystymme kertomaan toisilemme kaiken.
No mutta se kaveruus ei lähtenyt ihan viattomasta ajatuksesta tutustua toiseen minun osaltani.Olin ihastunut tämän ystäväni isään joka oli 15 vuotta vanhempi itseäni.Kuvittelin että tutustumalla hänen tyttäreensä pääsen lähelle häntä.Tunteet kuitenkin kuolivat hyvin pian kun tajusin,että hänen tyttärensä on ihana ihminen ja aito ystävä.Nyt olen kummiskin alkanut poteamaan huonoa omatuntoa tästä.
Pitäisikö kertoa ystävälle? hän on hyvin herkkä tiedän että tulee loukkaantumaan)
Mutta onko se hänelle parhaaksi? Vai pidänkö itselläni?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun pitäis kertoa, ku tiedät vaan satuttavas? Eihän toi sillä tavalla väärin ole, jos aiot ystävänä jatkaa ja ihan ystävän takia, eikä sen isän.
Ketä se auttaisi, että kerrot ystävällesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuolla ole mitään väliä, kun et ole edes enää ihastunut siihen isään. Ymmärtäisin, jos olisit aloittanut suhteen ihastuksesi poikaan ja tuntisit siitä syyllisyyttä, mutta ei ystävyyden alkusyyllä ole väliä. Kertominen olisi turhaa ja vaivaannuttavaa.
Ei pidä kertoa. Mieti miltä susta tuntuis hänen sijassaan. Kertominen vaan pilaa hyvän ystävyyden. Sama kai se on miten ootte tutustunu. Ihastus on ollu vaan sun päässä eikä mitään ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on niin hyvä ystävä niin todennäkösesti vaa naurais asialle näin jälkikäteen.
Älä kerro.