Lue keskustelun säännöt.
Miten saada taas otetta elämään?
16.03.2006 |
En tiedä mikä minua loppujen lopuksi vaivaa, mutta olen pettynyt itseeni. Elän lähes täysin omien periaatteitteni vastaisesti, paitsi etten polta enkä juo.
Olen siis kahden lapsen kotiäiti. Elämä on tasaista, turvallista... On hyvä mies, ihanat lapset, omakotitalo, lainaa ja sitä rataa. Elämämme on onnellista ja tasaista =o) Rahaa ei ole " ylimääräistä" mutta pärjäämme ihan hyvin.
Jostain syystä kuitenkin sisimmässäni voin jotenkin huonosti. En jaksa välittää omasta terveydestäni enkä itsestäni. Viimeksi tänään olen syönyt aivan mitä sattuu. Karkkia, suklaata, pitsaa, perunalastuja, puoli pakettia keksejä... plääh kaikkea sellaista mitä ei pitäisi. Piti ihan vartavasten lähteä kaupasta hakemaan. Vedän ihan sairaalloisesti kaikkea roskaruokaa ja karkkia, silläkin uhalla että sairastun vielä diabetekseen. Riski on suuri. Mutta en tarpeeksi jaksa välittää. Tasan sen verran itsestäni välitän, että pidän huolen perushygieniasta ja aamuisin laitan hiukset ja meikkaan hieman. Muuta en jaksa.
Kodinhoito on ollut aina minulle tärkeää mutta nyt sekin on jotenkin lakannut kiinnostamasta. En jaksa panostaa niin paljon mitä ennen jaksoin. Koskaan en kuitenkaan kehtaa kutsua vieraita kun mielestäni meillä on aina sotkuista - ei ehkä vieraan silmään mutta itseäni häiritsee. Silti en tahdo saada aikaiseksi siivota kotia kunnolla. Koska aina hommat jää kesken kahden pienen lapsen kanssa niin en jaksa sitten useinkaan aloittaa ollenkaan.
Miehen kanssa seksielämä on kuivunut kun ei minua kiinnosta.
Aamulla kun herään niin en muista yöstä mitään. En esim muista onko vauva herännyt yöllä syömään ja jos, niin kuinka usein. Ei mitään muistikuvaa.
Liikenteessä on sattunut läheltä piti-tilanteita jo monta muutaman kuukauden sisällä. Tällaisia ei ennen minulle sattunut koskaan!
Välillä " katson" itseäni ikään kuin ulkopuolisen silmin, ja ihmettelen mikä minua vaivaa ja mitä " tekisin" itselleni. En tiedä...
Auttakaa te. Sinä joka osaat asiallisesti vastata, niin ole kiltti ja auta.
Kiitos.
Kommentit (2)
Jos nyt oletetaan, että et ole ihan oikeasti (lääketieteellisesti) masentunut, koska silloin tarvitsisit siihen apua ja lääkitystä ja tällaisista patisteluista olisi vain haittaa, niin..
Luulen, että tilanteesi johtuu nyt ennen kaikkea väsymyksestä. Saisitko järjestettyä itsellesi silloin tällöin öitä, että saisit nukkua putkeen? Voisiko miehesi vaikka välillä päivystää ja tuoda vauvaa syömään, siis jos vielä imetät. Kunnon unet tekisivät sinusta varmaan ihan eri ihmisen!
Toiseksi: Aloita joku, pienikin liikunta. Vaikka pieni kävelylenkki muutaman kerran viikossa. Pyydä vaikka joku ystävätär mukaan, niin tulee helpommin lähdettyä ja voi vaikka jutella. Tai mene yksin! Liikunta piristää.
Sitten hiljalleen voisitte ruveta elvyttämään seksielämäänne. Siitäkin saat voimaa! Ja parisuhteellekin se on kyllä ehdoton juttu pidemmän päälle. Järkätkää lasten vahti, jotta saatte olla kahden. Tehkää jotakin luxusta ja arjesta poikkeavaa. Ottakaa vaikka lasit viiniä ja juustoja kynttilän valossa. Pitäkää toisianne hyvänä.
Ja jos saisit jonkun pienenkin kohteen kerrallaan kodissa siivottua. Tai voisitteko ostaa vähän siivousapuakin. Siisti kotikin piristää kummasti! Ja se myös, että näkee saaneensa jotakin pientäkin aikaan.
Tee myös joka viikko jotakin sellaista, mistä aidosti nautit. Tiedät itse, mitä se sinun kohdallasi on.
Tsemppiä vielä, pikkulapsiaika on tosi raskasta!!! Kokemusta on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös 2 lapsen äiti, nyt kylläkin jo töihin palannut. Kirjoituksesi oli kuin mun elämästä välillä kotona ollessani. Kaikki tavallaan hyvin, mutta kuitenkin...Mulla oli myös näitä mässäämisiä ja tuntui ettei mitään saa aikaseksi. Olen kuitenkin ollut aina positiivinen ja ns. pärjäävä tyyppi. Siksi en koskaan ajatellut että olisin ollut masentunut. Ja kaikkihan oli kuitenkin hyvin, siksi koko masennus tuntui mahdottomalta.
Sain itseeni ajoittain liikettä ihan kylmästi vaan ottamalla niskasta kiinni. Aloitin terveellisen ruoan viikkoja ja jaksoihan niitä aina välillä, sitten sai taas mässäillä hyvällä omalla tunnolla :-) Siivoomaan sain itseni miettimällä lopputulosta, kuinka kiva on olla puhtaassa ja siistissä kodissa.
Apua en koskaan hakenut, vaikka välillä tuntuikin että seinät kaatuu päälle ja muisti pätki. Kaikki helpotti siinä vaiheessa kun kuopus oli n. 1,5 v. ja alkoin nukkumaan kunnolla. Tajusin että jatkuva väsymys oli yksi iso tekijä tuossa olossa. En oikein osaa auttaa sinua, muuta kun kertomalla että omalla kohdalla meni ainakin ohi!
Jos oikeasti tuntuu siltä ettet yksinäsi tuosta selviä, hae ihmeessä apua. Tietäähän miehesi tilanteen? Ja osallistuu perheen asioihin kotona ollessaan? Mulla ainakin helpotti se että mies tiesi missä mennään ja sai välillä olla ihan rauhassa juuri niin avuton, kun itsensä avuttomaksi tunsi.
Toivotaan että kevät tuo sinulle lisää virtaa :-)