INFJ:n maailmankuva

Olen INTJ, mutts T-taipumukseni ei ole äärimmäinen. Maailmankuvani ei ole synkkä eikä optimistinen. Minusta maailma on lähinnä välinpitämätön, eikä ihmisellä ole mitään "perusluonnetta". Olen antinatalisti, ja minusta tietoinen elämä on vaikka välillä oikein kivaa kokonaisuutena kuitenkin sellaista, ettei sitä ole tarpeen jatkaa. Suhtaudun uskonnollisuuteen hyvin kielteisesti. Olen välillä ahdistunut, mutta en pidä sitä virhetilana vaan täysin odotettavana reaktiona siihen, millaista ihmisenä oleminen on. Olen yksityisyyttä arvostava ihminen ja vaadin paljon aikaa itsekseni ajatuksiini vaipuneena. Poliittinen kantani on anarkisti. Minulle tärkeitä arvoja ovat mielihyvä, ystävyys, oppiminen ja mielenrauha.

Millainen on maailmankuvani? En ole koskaan kokenut tarvetta muodostaa sellaista. Minä elän hetkessä, intuitiolla ja tunteella, enkä kauheasti välitä sellaisista ajatusrakennelmista kuin maailmankuva. Minä olen vain tila jossa aistimukset, ajatukset, tunteet jne kulkee, ne menee "minun lävitseni", vaihtuvat koko ajan, eikä jätä jälkiä minuun juurikaan.

Edelläsanotusta johtuen minun on mahdoton sanoa myös olenko pessimisti vai optimisti. Ajattelen etten kumpaakaan. Joskus tietoisuudessani on optimistisia ajatuksia ja joskus pessimistisiä, mutta en minä ole kumpaakaan. Ne on vaan minussa olevia tilapäisiä ajatuksia.

Filosofisesti tai uskonnollisesti olen intuitiivinen panteisti, spiritualisti, metafyysikko. En kannata mitään valmiita oppirakennelmia enkä pystyisi edes uskomaan mihinkään vain siksi että joku kirja tai ihminen sanoo että se on totta, jos en itse koe. Mutta minä koen tässä maailmassa jonkinlaisen pyhyyden tason, ja saan intuitiivisia oivalluksia hengellisiksi luettavista asioista. 

Ihmiskunnan perusluonnetta pidän neutraalina, samoin kuin kaiken muunkin olemassaolevan perusluonnetta. Suuri ongelma mikä ihmisiä riivaa on juurikin luokittelu hyvään ja pahaan, rumaan ja kauniiseen, älykkääseen ja tyhmään, nuoreen ja vanhaan - ainainen kaksinaisuus joka hajottaa kokonaisvaltaisen kokemisen. Leijona raatelee antiloopin, eikä kukaan sano että se on paha, se vaan tekee sen mitä sen vaistot käskee, on leijona. Mutta kun ihminen tappaa, haluamme leimata pahaksi, emmekä ymmärtää, että myös ihminen on vaistojensa, historiansa, ehdollistumiensa, biologiansa jne kasauma, jolla ei ole aitoa vapaata tahtoa, eikä siten myöskään hyvyyttä tai pahuutta.

Koen maailman turvalliseksi paikaksi, koska en pelkää mitään. Olisin valmis kuolemaan tänään, mitäpä siis pelkäisin? 

Yksityisyydestä vielä. Olen hyvin yksityinen ihminen, lähes erakko. En erityisemmin välitä ihmisten seurasta, ja olen jo nuorena valinnut elää ilman parisuhteita tai lapsia. Ihmisseurassa tunnun kadottavan intuitiivisen yhteyden "olemassaolon ytimeen" ja omaan rauhaani, enkä halua sitä.

t. nelikymppinen nais-iNFJ

Olen INTJ, tosin INTP ei hirveän kaukana.

Minulla on ehkä jonkin verran taipumusta kyynisyyteen, mutta yritän tietoisesti välttää sitä. Olen ehdottomasti enemmän pessimisti kuin optimisti, mutta usein ulkopuoliset sotkevat erittäin mustan huumorintajunikin pessimismiksi. Uskon jollain tasolla ihmisten hyvyyteen, arvoni ovat vihreitä ja vasemmalla. Ongelma ovat vain vihervasemmiston hörhöt ja emotionaaliset edustajat. Samoin minua ärsyttävät persujen emotinaaliset "perustelut", ja erityisesti nykyhallituksen talouspolitiikka, jota pidän ideologisesti ja tunteenomaisesti perusteltuna, en älyllisesti perusteltuna. Ideologiset erot eivät ärsytä, vaan epäloogiset perustelut. Voi tosin olla, että ne näyttävät joskus epäloogisilta myös siksi, että sotivat omaa ihmiskäsitystäni ja maailmankuvaani vastaan. Uskon jokaisen olevan kykenevä pahuuteen, mutta sen laukaisevat yleensä ympäristötekijät, jotka tekevät ns. pahasta käyttäytymisestä kontekstuaalisesti loogista tälle yksilölle. Lisäksi vallanhimo ja välinpitämättömyys aiheuttavat paljon kärsimystä maailmassa.

Mitään uskontoa en koe omakseni. Olen aika välinpitämätön hengellisten asioiden suhteen, vaikka etiikka ja arvot ovat minulle tärkeitä. Minusta jokainen saa uskoa niin kuin haluaa, koen kaikenlaisen tuputtamisen ja fundamentalismin äärimmäisen vastenmieliseksi. Jos jumaluus on olemassa, en usko minkään nykyisen uskonnon onnistuneen kuvaamaan sitä. Uskonnot ovat politiikan instrumentteja. Toisaalta en ole valmis kieltämään jumaluuksien olemassaolon mahdollisuutta. Ihmisen aistit ja havainnointikyvyt ovat todella rajallisia.

Pidän teoriassa ihmiskuntaa tärkeänä, mutta ihmiset ovat minusta keskimäärin typeriä ja rasittavia. Läheiseni ovat rakkaita, pidän ystäväpiirini pienenä mutta tiiviinä. Olen työn vuoksi muuttanut useasti maasta toiseen, ja on ollut raastavaa oivaltaa, että toisenlaiselle persoonalle "poissa silmistä, poissa mielestä" pätee myös ystäviin. Itse päästän ihmisiä hitaahkosti oikeasti lähelleni, mutta kun se kerran tapahtuu, niin vähän naiivisti ajattelen, että tässä on sellainen "BFF". ;) Teen läheisteni eteen mitä vain, mutta tarvitsen silti paljon omaa aikaa, enkä esim. välttämättä vastaa puhelimeen, kun läheiseni soittavat minulle. Yksinkertaisesti koska en jaksa juuri silloin kommunikoida.

Maailma on periaatteessa turvaton paikka. Kaikki, ihan kaikki, perustuu lopulta sattumien ketjulle. Mutta tämän ajatuksen pelottavuuteen ei toisaalta saa liikaa takertuakaan. Sattumat voivat olla onnekaitakin. Elämää pitää yrittää suunnitella, vaikka mitään takeita ei koskaan ole.

t: N35

INFJ-mies täällä. En ole lainkaan pessimisti, vaan paremminkin optimisti. Maailma on avoin mshdollisuus. Minut on testattu J-M-B:llä kolme kertaa ja aina sama tulos: distinct introvert, distinct intuitive, slight feeling ja moderate judging tai vastaavat prosenttiluvut systeemistä riippuen. Olen terapiassa purkanut oman persoonallisuuteni ISFJ:nä osiksi seuraavasti:
- jatkuva oppiminen: jos en saa oppia uutta olen onneton ja kuihdun pois. Minulla on 3 korkeakoulututkintoa.
- olen fiksaaja: pakottava tarve korjata, auttaa ja parantaa kaikki ympärilläni, niin ihmiset kuin asiatkin. Tämä on luonteeni vaikein puoli koska ihmiset saattavat kokea minut erittäin määräileväksi ja pomottavaksi. Olen alunperin kouluttautunut ammattiin, jossa voin korjata vääryyksiä ja parantaa maailmaa. En kuitenkaan ole lainkaan idealisti, mitä saattaa myös olla vaikea käsittää.
- olen induktiivinen ennemmin kuin deduktiivinen ajattelija. Loogis-matemaattisten systeemien rajoittuneisuus ja sulkeutuneisuus on minulle aina ollut selviö. Sen sijaan filosofia, kielet, sosiologia yms kiehtovat minua.
- olen introvertti mutta minua pidetään ekstroverttinä: tämä on suuri dilemma minulle. Olen oikeasti hyvä sosiaalisissa tilanteissa useimmiten, mutta olen mieluummin yksin tai kaksin läheisen ihmisen kanssa. Rakastan esim opettamista ja tieteellistä tai poliittista väittelyä, mutta kun pitäisi olla rennosti suurella kaverporukalla, olen liian jäykkä ja virallinen. Alkoholi auttaa relaamaan.
- kirjoittsminen on minulle luontevampaa kuin spontaani puhuminen. Puhuessani unohtelen sanoja ja sanavarastoni tuntuu suppealta.
Kommentoiikaa toki muut INFJ-ihmiset!

Onko infj joku sairaus? Koskaan kuullutkaan!

Olen 20v. nainen, tehnyt testin 2 kertaa ja molemmilla kerroilla tullut INFJ, mikä kuvaa minua hyvin.

Maailmankuvani on synkänpuoleinen. Ihmiset ajavat omia etujaan raadollisesti ja tämä kaikki tapahtuu toisten kustannuksella. Heikompia sorretaan ja nykypäivinä ihmisten itsekkyys korostuu jotenkin harmittavan paljon. Lopulta myös jonain aikana tämä kaikki tuhoutuu eikä millään loppupeleissä ole mitään merkitystä. Ihmiset teoillaan aiheuttavat oman tuhoutumisensa nopeammin ja harvoja se seikka edes kiinnostaa (ja tällä tarkoitan mm. teollisuutta jne.). Ihmisluonne on alkujaan mielestäni neurtaali, mutta selviytymismentaliteetti aiheuttaa juuri esimerkiksi muiden alaspolkemisen, jotta oma henki säilyy. Se taas aiheuttaa pahuutta joissain ihmisissä.

Olen erittäin henkinen ihminen. Minua kiinnostaa buddhalaisuus, okkultismi, mystikot ihmisinä, itsensä henkinen kehittäminen, valaistuminen meditaation kautta yms. En sinänsä koe kuuluvani mihinkään uskontoon. Harjoitan henkistä elämää soveltamalla buddhalaisia oppeja jokapäiväisessä elämässäni.

Olen melko stereotypinen INFJ. Äitini aina sanoo minun olevan kauhean melankolinen ihminen. Olen pessimisti, mutta tietyissä tapauksissa optimisti. Pessimistinen olen perusluonteeltani. Tai oikeastaan minuun sopii "älä tee niinkuin minä tee, tee niinkuin minä sanon", sanon aina kaikille, että "ajattele positiivisesti olis voinut käydä pahemminkin", itse taas teen päinvastoin; vellon itsesäälissä ja maailma murjoo.

Tietysti omat kokemukset, kuten monesti henkisesti turpaan saaminen ja kiltteyteni hyväksikäyttö, ovat voineet vaikuttaa nykyiseen maailmankuvaani ja kyynisyyteeni. Olen auttavainen ja antelias ja haluaisin, että kaikilla olisi hyvä olla. Välillä miettiessäni asiaa tulen surulliseksi, koska se ei millään tavalla ole ikinä mahdollista.

Olen infj, mutta en ole jaksanut ajatella asioita noin perusteellisesti. Pelkästään tuo kysymysten määrä uuvutti, enkä tarkoita mitenkään pahalla. Jotenkin liian syvälle ja filosofiseksi meneviä. Jos kysymykset koskisivat arkielämän esimerkkejä niin osaisin vastata.

Up

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 15:28"]

Olen infj, mutta en ole jaksanut ajatella asioita noin perusteellisesti. Pelkästään tuo kysymysten määrä uuvutti, enkä tarkoita mitenkään pahalla. Jotenkin liian syvälle ja filosofiseksi meneviä. Jos kysymykset koskisivat arkielämän esimerkkejä niin osaisin vastata.

[/quote]

No et kyllä kuulosta kovin INFJ:ltä.

^ ISFJ ehkä?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 15:28"]

Olen infj, mutta en ole jaksanut ajatella asioita noin perusteellisesti. Pelkästään tuo kysymysten määrä uuvutti, enkä tarkoita mitenkään pahalla. Jotenkin liian syvälle ja filosofiseksi meneviä. Jos kysymykset koskisivat arkielämän esimerkkejä niin osaisin vastata.

[/quote]

No et kyllä kuulosta kovin INFJ:ltä.
[/quote]
Olen alle vuoden vanhan lapsen äiti niin johtunee kai siitäkin että kysymykset tuntuvat niin kaiken kattavilta ja vaativilta, että tarvitsisi pari esseetä kirjoittaa aivan rauhassa pystyäkseni antamaan noihin mitään.

Olen infj

Ajattelen, että...
Ihmiset ovat lähtökohtaisesti ja terveenä hyviä.
Ihmisillä on empatiakyky, joka voi kyllä häiriintyä. Pahuuden näen siis häiriintyneisyytenä.
En ole optimisti enkä pessimisti. Uskon, että ihmiskunta kulkee kohti omaa tuhoaan, mutta ei siksi että se olisi paha. Me olemme arkisia ja riittämättömiä, emmekä osaa pelastaa itseämme. Uskonnoista mikään ei tunnu omalta.

Ajattelen paljon, muodostan vankkoja ja perusteltuja näkemyksiä, mutta en jaksa jakaa niitä muiden kanssa. Olen mieluummin kuuntelija, hassuttelija, sydämellinen ystävä kuin mielipideautomaatti. En ole nopea väittelijä ja vaikuttaja vaan hidas ja kuunteleva pohdiskelija.En kerro mielipiteistäni paljon siitäkään syystä, että tiedän niiden ärsyttävän monia.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:07"]

Sinä, joka saat MBTI-testitulokseksi INFJ-tyypin (ja uskot sen kuvaavan sinua), millainen on maailmankuvasi? Lähden siitä oletuksesta, että INFJ:n maailmankuva on jonkin verran muita tyyppejä synkeämpi niiden ominaisuuksien vuoksi, jolla hän havainnoi maailmaa, ja odotan mielenkiinnolla, tuleeko vastauksia jotka tukevat tai vastustavat oletusta.

Oletko optimisti vai pessimisti? Millaisen filosofian tai uskonnon koet omaksesi? Pidätkö ihmisen perusluonnetta hyvänä vai pahana? Millaisena näet ihmiskunnan tulevaisuuden? Kuinka suhtaudut ihmiskuntaan kokonaisuutena, entä kuinka suhtaudut läheisiisi? Entä itseesi? Koetko maailman turvalliseksi vai turvattomaksi paikaksi?

Kysymykset toimivat lähinnä johdantona, vastaa vapaasti haluamallasi tavalla.

Stereotypioiden mukaan INFJ-tyypit ovat muita tyyppejä todennäköisemmin (pahimmillaan) masentuneisuuteen taipuvaisia, pessimistisiä, epäluuloisia ja salailevia. Koetko itsesi masentuneeksi, koetko maailman masentavaksi? Voiko muihin ihmisiin luottaa? Millainen on käsityksesi yksityisyydestä, poikkeaako se paljon läheistesi käsityksestä?

Jos olet täysin vastakkaista mieltä INFJ-stereotypiasta tai olet itse optimistinen, iloinen, luottavainen ja avoin INFJ, kerro siitä.

AP vastaa jahka saa ajatuksensa kasattua.

[/quote]

minut on kolmesti virallisesti testattu. 

Olen optimisti. Tietoisesti. Olen päättänyt olla. 

Olen uskovainen, mutta uskon, että kaikki uskonnot puhuvat samasta Jumalasta. Usko on aina sama, uskonto kulttuurisidonnaista.

Uskon ihmisen hyvyyteen, joka on perimällä ja virheellisillä uskomuksilla pilattu. 

Ihmiskunta tulee mukautumaan. Avoin mekanismi kun aina selviytyy kaaoksesta. 

Maailma on luontaisesti turvaton, mutta kieltäydyn näkemästä elämää pelon kautta. Olen valinnut luottamuksen. 

En ole masentunut, mutta herkkä olen. Eli tunnen voimakkaasti. 

tarvitse tavallista enemmän omaa tilaa. 

Tein testin tänään ja sain INFJ. 

Uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Minun unelma olisi matkustaa maailman ympäri ja auttaa ihmisiä tavallaan tai toisella, parempi jos henkisellä tasolla. Toiset ihmiset pitävät minua ystävälliseksi ja avoimeksi. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ja olen lojaali kaverina. Mulla on taipumus tehdä aina ihmisistä jonkin-näköinen päätös ensi tapaamisen jälkeen/aikana, tai pelkän ulkonäön perusteella. Mutta samalla muistutan itseään, että mun ei pitäisi tuomita ketään. Olen kauhean itsekriittinen, stressi-sietokyky on hyvä, mutta jos suoritun jossakin tehtävässä huonosti, en pysty lepäämään ja se asia jää painamaan mieltäni pitkäksi ajaksi. Tykkään suunnitella ja päättää asioista etukäteen. En tykkää riidoista . Vaikeassa tilanteessa voin tuntua aggressiiviselta, koska en osaa ilmaista tunteitani tai en edes itse tiedä mitä tunnen. Mua väsyttää jos joutuu ole paljon ihmisten kanssa, mutta samalla minä kaipaisin seuraa. 

Ennen kuin tulin uskoon olin todella masentunut ja ajatukset olivat aika tummia, yritin kuitenkin siitä huolimatta aina katsoa ihmisissä hyvää puolta ja ymmärtää heitä. Ajattelin jo lapsena syviä teorioita ja mua kiinnosti asiat mitä ei voitu tieteellisesti selittää.

Up up