Miksi AV:lla uskotaan, että koulukiusaaja ei voi muuttaa tapojaan
ja kasvaa hyväksi ihmiseksi vanhetessaan? Itse olin koulukiusaaja. En ole ylpeä siitä, mutta nykyisin olen eri ihminen. Tietysti jokaisen oma asia antaako kiusaamisen anteeksi, mutta tuollainen toisen vihaaminen vielä vuosikymmenten jälkeen ei myöskään ole tervettä.
Ja ei, en ole alkoholisoitunut WT-YH tai mikä lie. Olen ihan normaali ja mukavaksi kehuttu ihminen. Pyrin kohtelemaan kaikkia ihmisiä hyvin ja tasapuolisesti. Ymmärrän nyt, kuinka satuttavaa ja lapsellista käyttäytymiseni nuorena oli.
Se kannattaa myös pitää mielessä, että kiusaajallakaan ei aina ole helppoa. Faktahan on se, että onnellinen ja tyytyväinen ihminen ei koe tarvetta kiusata muita. Itsellä oli todella vaikeaa nuorena, josta kiusaaminen johtui. Tämä ei tietysti oikeuta kiusaamista, mutta selittää mistä se alkaa.
Kommentit (14)
Vai että pitäisi alkaa kiusaajaa säälimään kun on käynyt kiusaaminen raskaaksi.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 19:29"]
Vai että pitäisi alkaa kiusaajaa säälimään kun on käynyt kiusaaminen raskaaksi.
[/quote]
En kyllä sanonut missään kohtaa noin.
Olen itsekkin syyllistynyt joskus kiusaamiseen. En minään pääpiruna mutta vähintään aktiivisena sivustakatsojana. Hävettää vieläkin mutta minua helpottaa kun tiedän, että tällä kiusauksen kohteella ainakin näyttäisi menevän hyvin ja onneksi hänellä oli myös kavereita kiusauksen aikaankin.
Silti tulen häpeämään tuota tekoania elämäni loppuun asti ja mietin että uskaltaisiko tältä henkilöltä pyytää näin 20v jälkeen anteeksi. Tosin sekin tuntuisi aika itsekkäältä, ei se häntä auttaisi mitenkään mutta minä saisin ehkä mielenrauhan. Ehkä tämä häpeä on sitten se rangaistukseni.
Kyllä sitä voi vihata toista vaikka eliniän, onhan se toinen aiheuttanut ne eliniän traumatkin.
Koska ex-mieheni hakkasi minua ja lastaan, ja rehenteli olleensa myöskin koulukiusaaja. Siksi.
Totta kai voi muuttua, mutta ootko miettiny miten pahasti ehkä pilasit jonkun kiusaamasi oppilaan itsetunnon ja luottamuksen muihin, joka ehkä oli jo muutenkin rikottu ilman sua? Eipä silti, kiusaaminen on ihan universaali ilmiö, et oo ollut ainoa, etkä tuu olemaan, jos se lohduttaa. Joskus miettiny, miten kalliiks yhteiskunnalle kiusatut tulee.
Jaa, muuttaako se kiusaajan muuttuminen sen uhrinkin mielen kuntoon??
Sehän se kiusaamisessa onkin kaikkein vittumaisinta, että se, mikä aiheutti kiusatulle elinikäisen trauman, on sille kiusaajalle pelkkä kiusallinen muisto. Osalle se kiusaaminen oli hupia, osalle vaan juttu johon sitä ajattelematta osallistui, joka tapauksessa sillä kiusatulla ei ollut heille mitään väliä. Useimmathan ei edes muista sitä kiusatun nimeä, vaan pelkästään ne haukkumanimet, mikä kertoo jo paljon siitä, ettei kiusattua edes nähty ihmisenä, persoonana, vaan pelkkänä objektina.
Sun ei tarvitse ap miettiä sitä että kiusasit, olit silloi nuori ja vasta kasvusi ja kehityksesi alussa. Mut se täytyy ymmärtää, et kiusaaminen voi olla niin valtavan vahingoittavaa sille kohteelle (jolla hänelläkin voi olla rankkaa ilman kiusaamistakin) että voi olla liikaa vaadittu, että hän ikinä voisi suhtautua siihen neutraalisti.
Missä AV:lla?? Oon tollo näissä lyhenteissä
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 19:43"]
Joskus miettiny, miten kalliiks yhteiskunnalle kiusatut tulee.
[/quote]
Minäkin olen miettinyt samaa. Nuori, jolla on vaikeuksia elämässään, voi selvitä niistä, mut jos niiden vaikeuksien päälle on vielä koulukiusaamista, niin se selviäminen voi muuttua valtavan paljon hankalammaksi. Jos ottaa kenet tahansa nuoren kuntoutuja, ja kyselee mikä on ollut se ns. viimeinen niitti mikä on saanut esimerkiksi masennuksen, skitsofrenian, ahdistuksen tai itsetuhoisuuden puhkeamaan, niin se on todennäköisesti koulukiusaaminen. Mikähän on jäänyt nimittelyn asteelle vain onnekkaimmilla, monen kohdalla voidaan puhua vakavasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Jos nuori on kotonakin henkisesti yksin, hän ei vaan kestä sitä painetta. Ei kukaan kestä.
En ole kiusaaja enkä kiusattu, mutta uskoisin että kiusattujen (joita varmasti löytyy tältäkin palstalta paljon) on vaikea antaa anteeksi jotain sellaista, mikä on jättänyt niin syvät elinikäiset arvet, ja varmasti edesauttanut aikuisuuden mielenterveysongelmien syntyä.
Minä en ajattele, että kukaan on syntyjään paha, tai että joku joka olisi kiusannut lapsena olisi samanlainen aikuisena. Uskon että näin ajattelee moni, jolla ei ole kiusaamisesta henkilökohtaista kokemusta. Mutta niille joilla on, se kokemus on nin vahva, että itseä voi helpottaakin ajatella kiusaaja ultimaattisena pahana. Tosiasiassahan me kaikki olemme sosiaalisia eläimiä, ja joukkopaine voi erityisesti lapsena aiheuttaa vaikka ja mitä. Niin kauan kun aikuiset kiusaavat työpaikoilla, harrastuksissa, sosiaalisessa mediassa jne., emme todellakaan voi olettaa että koulukiusaaminen saataisiin kitkettyä.
Sinulle sanoisin vinkiksi, että sinä itse tiedät miten ihmisiä nykyään kohtelet ja miten elät elämääsi. Et tarvi sen todentamiseen, että kiusaaminen johtui nuoruuden tyhmyydestä ja kypsymättömyydestä, kenenkään muun mielipidettä. Elä siis elämääsi, kohtele muita hyvin, ja älä oleta että kiusatut ymmärtäisivät. Et sinäkään todennäköisesti ymmärtäisi jos tilanne olisi toisinpäin. Oman menneisyyden hyväksyminen ja muiden huonon käytöksen ymmärtäminen vaatii meillä "normaaleillakin" kovan työstön, usein terapiaakin, ja kiusaaminen on kuitenkin yksi traumaattisimpia asioita mitä lapsi ja nuori voi joutua elämänsä aikana kokemaan.
Kuulostaa aivan normaalilta kiusaajan logiikalta: Epämiellyttävän asian olemassaolo kielletään ja sanotaan "en minä koskaan". Tosiasiassa olisit samoissa olosuhteissa kiusaaja uudelleen koska tilanne mielestäsi tarvitsee sitä ja sinä voit hyötyä siitä.
Siinä on vissi ero että kiusaako jos sitä kokee tarvitsevansa ja siinä ettei kiusaa periaatteen takia.
Toivottavasti kaikki koulukiusaajat kuolevat hitaasti kärsien.