mua hävettää kuinka olen kaltoinkohdellut kroppaani.

Olen kituuttanut menemään pääsääntöisesti niin pienillä kaloreilla jotka vastaa taaperoiden energian tarvetta. Sitten kun nälkä on kasvanut liian suureksi, sormet kurkkuun ja ruoka pois. Hyi.

Jatkuvaa laihduttamista ja alipainon rajoilla kiekkumista kauan aikaa. Koko ajan olen haukkunut itseäni lihavaksi, painoinpa sitten sen ihanat 50 kiloa tai  60 kiloa. Aina näytin mielestäni yhtä lihavalta. nyt kun olen katsonut noita kuvia jossa painan rapiat 50, niin näytin aivan hirveältä! Siis kädet ihan tikut, perse kuopalla, väsynyt ilme ja ohut tukka. Iho aivan hirveässä kunnossa. Koko ajan haukuin itseäni, koko ajan näytin yhtä lihavalta. Jätin pois ruokavaliosta mm  kalan (paljon kaloreita), pähkinät ja siemenet sama juttu, hedelmiä, marjoja, mehuja ei voinut syödä LAISINKAAN koska niissähän on sokeria. Lihassa taas on tyydyttynyttä rasvaa, se on vaaralllista. - näin siis ajattelin. Ja jokaikinen ruoka piti punnita grammalleen jokaisella syömiskerralla, laskea päivän kalorit jne. Kuvittelin olevani terve, koska olin laiha, lähellä alipainoa.

Sitten pelleily loppui, ja nykyään syön monipuolisesti ja liikun edelleen paljon. Bmi nousi 17, 24:een. Jaksan treenata joka päivä aivan eri tasolla kuin aikaisemmin, hiukseni ovat alkaneet kasvaa takaisin, keskittymishäiriöt ovat vähentyneet huomattavasti, musta on tullut hirveän vahva (painopakat salilla on jopa kolminkertaistuneet), nauran ja puhun ihmisille. Ja nyt mulla on poikaystäväkin, aikaisemmin kun piti seurata "ruokavaliota" 24/7 niin eihän mulla ollut aikaa mihinkään hellusteluun.

halusin vaan avautua jonnekkin.