Lue keskustelun säännöt.
Annat sukulaisnuorelle huonekaluja, oletatko säilyttävän tai palauttavan ne?
20.05.2015 |
Mieheni on saanut sukulaisiltaan huonekaluja muuttaessaan omilleen lapsuudenkodistaan, kymmenisen vuotta sitten.
Ollaan seurusteltu noin kuusi vuotta, josta asuttu yhdessä nyt kolme, ja alkaisi olla sekä rahaa että intoa päivittää kodin sisustusta käytännöllisempään ja kauniinpaan. Nyt ärsyttää, kun puolison mielestä näitä sukulaisten hänelle työntämiä huonekaluja ei voi laittaa pois ja vaihtaa parempiin, perusteena ainoastaan "ei voi, kun tää on saatu Marja-tädiltä!".
Hän on sitä mieltä, että huonekalut pitäisi joko:
A) säilyttää ja antaa eteenpäin jollekin seuraavalle sukulaislapselle, joka muuttaa kotoaan (tapahtuu ehkä kymmenen vuoden päästä), tai
B) palauttaa Marja-tädille (joka asuu toisella puolella Suomea!).
Kaunis ajatus, mutta näillä neliöhinnoilla tuntuu älyttömältä vuosikausia säilöä (vielä käyttökelpoisia) tavaroita, joille ei ole varsinaisesti tilaa ja joita ei tulla ehkä koskaan tarvitsemaan. Saati sitten vuokrata pakua ja ruveta ajamaan satoja kilometrejä ympäri maata.
Olen koittanut sanoa, että soita sitten ja kysy siltä tädiltä, että saako nämä nyt laittaa eteenpäin, jos olet noin epävarma. Ja nyt ei todella ole kyse mistään arvotavaroista, vaikka ihan kohtuullisen laadukkaita ja käyttökelpoisia huonekaluja onkin. Ovat vain meille liian isoja, tarpeettomia tai väärän tyylisiä.
Eli siis päästään otsikon kysymykseen.
Jos annat kotoa muuttavalle sukulaisnuorelle huonekaluja, oletatko hänen säilyttävän ne ikuisesti tai peräti palauttavan käytön jälkeen?
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että sukulaisnuorille voi helposti dumpata kaiken sen (käyttökelpoisen) ylimääräisen paskan, jota ei enää itse halua nurkissaan katsella, ja ovat vielä kiitollisia kaiken päälle. Win-win. Eikä todella tarvitse palauttaa, ellei erikseen niin sovita.
Kommentit (18)
Kun annan jollekin huonekaluja tai muuta tavaraa, annan ne silloin hänelle kokonaan (sis. päätäntävallan, että kauan pitää niitä itsellään ja minne ne heivaa sen jälkeen). En siis todellakaan odota, että kamoja pidetään ikuisesti ja vielä vähemmän haluan ne takaisin itselleni. Kun olen antanut ne pois, olen antanut ne pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiertoon vain, kukin käyttää aikansa ja se siitä.
Kysyisin alkuperäisen lahjoittajan kantaa. Kuuntelisin myös miestäni, joka kenties tahtoisi itsekin päättää jostakin. Jos Marja-tädin antama nojatuoli on rakas, hänelläkin on oikeus pitää päänsä.
Tuntuu vähän siltä, että miehillä ei ole sananvaltaa siinä, miltä kotona näyttää. Naiset valitsevat kaiken pussilakanoista sohviin.
N44
Mitä jos miehesi tykkää huonekaluistaan...? Jos niillä on tunnearvoa, eikä halua jotain ikearoskaa tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä kysyisin Marja-tädiltä haluaako huonekalunsa takaisin, ei olisi iso vaiva. Marja-täti voi itse tulla hakemaan ne jos tarvii.
No toki ne annetaan kokonaan pois, tehkööt mitä tykkää kun ei tarvitse enää.
Tämä päti meilläkin saatuihin huonekaluihin liittyen, paitsi oma äitini halusi tässäkin olla erikoinen. Antoi meille ikivanhan pöydän, julkisen tilan kaluste entisestä työpaikastaan, jolle ei ollut paikkaa. Se oli meillä toistakymmentä vuotta ja viimein oltuaan terassilla lisäpöytänä, meni niin huonoon kuntoon että poltettiin se. Äiti ei ollut sitä koko aikana kysynyt mutta nyt sitten olisi sen tarvinnut ja hermostui kun oltiin se hävitetty... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittuako Marja-täti dilkkaa kamojaan, jos vielä haluaa määrätä niisttä. Tuskin paskat nakkaa vaikka heität keräyslavalle.
Jos täti tarvitsisi huonekaluja, niin luulisi että olisi kymmenen (!) vuoden aikana niitä edes kerran kysellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan...eli sen jälkeen uusi omistaja saa tehdä mitä haluaa niille tavaroille...pitää, myydä tai vaikka tuikata tuleen.
Lainaan...en anna omaksi vaan haluan tavarat joskus takaisin.
Olisi mulle ihan on jos olisi jotain ajatonta pohjoismaista designia, mutta mummoilla ja muilla sukulaisilla harvoin niitä klassikkoja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:27"]
Mieheni on saanut sukulaisiltaan huonekaluja muuttaessaan omilleen lapsuudenkodistaan, kymmenisen vuotta sitten.
Ollaan seurusteltu noin kuusi vuotta, josta asuttu yhdessä nyt kolme, ja alkaisi olla sekä rahaa että intoa päivittää kodin sisustusta käytännöllisempään ja kauniinpaan. Nyt ärsyttää, kun puolison mielestä näitä sukulaisten hänelle työntämiä huonekaluja ei voi laittaa pois ja vaihtaa parempiin, perusteena ainoastaan "ei voi, kun tää on saatu Marja-tädiltä!".
Hän on sitä mieltä, että huonekalut pitäisi joko:
A) säilyttää ja antaa eteenpäin jollekin seuraavalle sukulaislapselle, joka muuttaa kotoaan (tapahtuu ehkä kymmenen vuoden päästä), tai
B) palauttaa Marja-tädille (joka asuu toisella puolella Suomea!).
Kaunis ajatus, mutta näillä neliöhinnoilla tuntuu älyttömältä vuosikausia säilöä (vielä käyttökelpoisia) tavaroita, joille ei ole varsinaisesti tilaa ja joita ei tulla ehkä koskaan tarvitsemaan. Saati sitten vuokrata pakua ja ruveta ajamaan satoja kilometrejä ympäri maata.
Olen koittanut sanoa, että soita sitten ja kysy siltä tädiltä, että saako nämä nyt laittaa eteenpäin, jos olet noin epävarma. Ja nyt ei todella ole kyse mistään arvotavaroista, vaikka ihan kohtuullisen laadukkaita ja käyttökelpoisia huonekaluja onkin. Ovat vain meille liian isoja, tarpeettomia tai väärän tyylisiä.
Eli siis päästään otsikon kysymykseen.
Jos annat kotoa muuttavalle sukulaisnuorelle huonekaluja, oletatko hänen säilyttävän ne ikuisesti tai peräti palauttavan käytön jälkeen?
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että sukulaisnuorille voi helposti dumpata kaiken sen (käyttökelpoisen) ylimääräisen paskan, jota ei enää itse halua nurkissaan katsella, ja ovat vielä kiitollisia kaiken päälle. Win-win. Eikä todella tarvitse palauttaa, ellei erikseen niin sovita.
[/quote]Sukulainen varmaan ilahtuisi jos lahjoitatte huonekalut johonkin hyväntekeväisyyteen?
Jos antaa tavaran toistaiseksi tai haluaa sen takaisin sen käytyä tarpeettomaksi, se kerrotaan antohetkellä. Jos tällaisia mainintoja ei ole tehty, tavaralle saa tehdä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:32"]
Mitä jos miehesi tykkää huonekaluistaan...? Jos niillä on tunnearvoa, eikä halua jotain ikearoskaa tilalle?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:32"]
Kysyisin alkuperäisen lahjoittajan kantaa. Kuuntelisin myös miestäni, joka kenties tahtoisi itsekin päättää jostakin. Jos Marja-tädin antama nojatuoli on rakas, hänelläkin on oikeus pitää päänsä.
Tuntuu vähän siltä, että miehillä ei ole sananvaltaa siinä, miltä kotona näyttää. Naiset valitsevat kaiken pussilakanoista sohviin.
N44
[/quote]
Tietysti myös mies voi vaikuttaa siihen, miltä kotona näyttää. Mielestäni olisi kuitenkin kivempi, että päätökset perustuu esim. siihen, että hän *haluaa* säilyttää tai hankkia jotain, kuin että *velvollisuudentunteesta* on pakko sietää ikävännäköistä liian isoa sohvapöytää, johon jatkuvasti kolhitaan itseämme, kun sen ympäriltä ei mahdu liikkumaan.
(^Tämä sohvapöytä menikin jo kierrätykseen "Marja-tädin" luvalla, maattuaan ensin 2 vuotta kellarissa tyhjän panttina.)
Ikeapaskaa ei ollut enää tarkoitus hankkia, eikä muita väliaikaisratkaisuja.
Miestäni ei ole kiinnostanut isommin sisustaminen ja huonekalut. Kun olen jotain ehdottanut tai hankkinut, niin hän on kuitenkin aina todennut, että näyttää hyvältä ja on sanonut tykkäävänsä päätöksistäni.
-ap
Meillä sama tilanne ja osasta huonekaluista ollaan kyselty, että tarvitsevatko takaisin ja osa ollaan vain annettu eteenpäin.
Ja ihan on mies meillä se innokkaampi sisustaja, ei kaikkien miehet ole stereotyyppisiä suomalaisjuntteja!!!
Jos annan, niin en odota saavani takaisin. Jos lainaan ja lainaaja haluaa huonekaluista eroon, niin silloin ne ovat edelleen minun ja minulta on kysyttävä, että otanko takaisin vai saako panna kiertoon.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:27"]
Mieheni on saanut sukulaisiltaan huonekaluja muuttaessaan omilleen lapsuudenkodistaan, kymmenisen vuotta sitten.
Ollaan seurusteltu noin kuusi vuotta, josta asuttu yhdessä nyt kolme, ja alkaisi olla sekä rahaa että intoa päivittää kodin sisustusta käytännöllisempään ja kauniinpaan. Nyt ärsyttää, kun puolison mielestä näitä sukulaisten hänelle työntämiä huonekaluja ei voi laittaa pois ja vaihtaa parempiin, perusteena ainoastaan "ei voi, kun tää on saatu Marja-tädiltä!".
Hän on sitä mieltä, että huonekalut pitäisi joko:
A) säilyttää ja antaa eteenpäin jollekin seuraavalle sukulaislapselle, joka muuttaa kotoaan (tapahtuu ehkä kymmenen vuoden päästä), tai
B) palauttaa Marja-tädille (joka asuu toisella puolella Suomea!).
Kaunis ajatus, mutta näillä neliöhinnoilla tuntuu älyttömältä vuosikausia säilöä (vielä käyttökelpoisia) tavaroita, joille ei ole varsinaisesti tilaa ja joita ei tulla ehkä koskaan tarvitsemaan. Saati sitten vuokrata pakua ja ruveta ajamaan satoja kilometrejä ympäri maata.
Olen koittanut sanoa, että soita sitten ja kysy siltä tädiltä, että saako nämä nyt laittaa eteenpäin, jos olet noin epävarma. Ja nyt ei todella ole kyse mistään arvotavaroista, vaikka ihan kohtuullisen laadukkaita ja käyttökelpoisia huonekaluja onkin. Ovat vain meille liian isoja, tarpeettomia tai väärän tyylisiä.
Eli siis päästään otsikon kysymykseen.
Jos annat kotoa muuttavalle sukulaisnuorelle huonekaluja, oletatko hänen säilyttävän ne ikuisesti tai peräti palauttavan käytön jälkeen?
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että sukulaisnuorille voi helposti dumpata kaiken sen (käyttökelpoisen) ylimääräisen paskan, jota ei enää itse halua nurkissaan katsella, ja ovat vielä kiitollisia kaiken päälle. Win-win. Eikä todella tarvitse palauttaa, ellei erikseen niin sovita.
[/quote]
Jos annan pois tavaroita,enkä esimerkiksi anna lainaan,tietenkin tavaran uusi omistaja saa tehdä niillä mitä haluaa.Siis tosiaan kaunis ajatus,että se Marja-tädin huonekalut annettaisiin toiselle kotoa muuttavalle sukulaiselle,mutta jos sellaisia ei ole tiedossa lähiaikoina,niin ne huonekalut voi myydä/antaa kenelle tahansa joka huolii.Hassu ajatus tuo pois annettujen huonekalujen palauttaminen antajalle,yleensä annetaan pois sellaista,jota ei omaan kotiin haluta,miksi sellainen roina pitäisi palauttaa?
Lukematta loppuun, mitä jos miehesi soittaisi tälle Marja-tädille että haluaako kirjahyllyt ja keinutuolit takaisin, vai saako niille etsiä muualta hyvää uutta kotia.
Kun mä muutin pois kotoa niin käytännössä kaikki huonekalut oli jonkun sukulaisen vanhoja, alusta asti oli selvää että kun mulla on mahdollista ostaa uusia ja paremmin sopivia, niin vanhat saa hävittää mulle helpoimmalla tavalla.