erotako?

älä tee sitä.

Puolivuotiaat kaksoset kuulostaa siltä, että kenen tahansa mielenterveys on koetuksella.

Aloituksesi on lyhyt ja tarjoaa vähän asioita, joihin tarttua. Miksei ole tukiverkkoa? Ala rakentaa sitä NYT.

Ero. Tiedät kyllä, kun vaihtoehtoja ei enää ole, mutta eroaminen on pakko tehdä. Jos koet, ettei sinulla ole voimia erota, niin muita vaihtoehtoja on. Ihan varmasti, kunhan vähän avataan tilannettasi. Ja itse olet oman elämäsi paras asiantuntija, tarvitset vaan apua tilanteesseen.

Tarkentaisitko, mitä tarkoitat sillä että "rakkautta ei ole"? Mitä sellaista konkreettista kaipaat? Olet kai keskustellut miehesi kanssa tuntemuksistasi?

Lisäksi sanoisin, että pikkulapsiaika kuormittaa parisuhdetta todella paljon. Sinuna odottelisin kärsivällisesti vielä sen aikaa, kunnes pienemmät lapsetkin ovat vähintään sen ikäisiä, että saatte jo kunnon yöunet kaikki, ja sinullakin on taas enemmän vapaa-aikaa. Elämä ja se mieskin saattaa tuntua sitten ihan toisenlaisilta :)

No, rakkautta eikä läheisyyttä ole ollut vuosiin. Mies nukkuu sohvalla. Mies on aikonut lähteä aiemmin, mutta on aina jäänyt kun asiat on näennäisesti sovittu. Eli meillä on lähinnä kaverisuhde. Arki jotenkuten sujuu, ei riitoja, alkoholia tai muuta. Mies on todella saamaton kotitöiden kanssa, on aina ollut. Sovitaan että laita astiat tiskikoneeseen, niin ei laita. Ne jäävät minun hommakseni kaksosten lisäksi. Hän valittaa ja marisee kaikesta, haluaa omaa aikaa, ehdotti avointa suhdettakin jopa. Tukiverkkoa ei vaan ole-ei kaikilla ole.

Helpompihan sulla olisi, jos sulla ei olisi sitä passattavaa hapannaamaa jaloissa.

Ja miksi ihmeessä teillä on puolivuotiaat kaksoset jos suhteessa ei ole ollut rakkautta vuosiin ja suhde on muutenkin huono? En voi käsittää miksi on pakko mennä lisääntymään jos jo ennestään menee huonosti. Ei varmaan tullut yllärinä, että vauva ja tässä tapauksessa vielä kaksi, rasittaa suhdetta entisestään.

No turha pieraista kun paskat on jo housuissa. Selvitä mitä tukea voisit mahdollisesti saada. Juttele asioista neuvolassa ja selvitä esim. MLL:n tukihenkilö mahdollisuutta. Selvitä mitä kerhoja on mihin kaksoset voisivat välillä mennä (jos ei ihan vielä niin pian kuitenkin). Käy pankissa ja selvitä taloudelliset asiat. Ennankaikkea ryhdistäydy ja ota vastuu omasta elämästäsi. Vain sinä itse päätät siitä miten elämäsi haluat elää.

Miksi alapeukut? Pitäisikö lasten takia kituuttaa? Olen sitä nyt tehnyt tähän asti. Surullisena mietin kuinka kaipaan rakastavaa parisudetta. Mutta sitten en halua rikkoa lapsilta perhettä. Lähtisinkö itse? Vai mitä teen?

Ap

Ehkäisy petti. Ap

Olet kyllä idiootti jos kymmenestä vuodesta vaan kaks vuotta on ollut rakkautta ja olet vielä sikissyt kaks kertaa sen jälkee..äly hoi.

Tukiverkkoa ei vaan ole...

Ei ollut minullakaan! Ymmärrän täysin, miten jäädään tukiverkon ulkopuolella. Mutta uutinen: sellaisen voi ihan oikeasti hankkia! Sellainen pitää hankkia! Se kuuluu ihan normaaliin ihmisenä elämiseen, että on kontakteja, joille voi soittaa ja pyytää apua - ja voi olettaa sitä saavansa.

Hätäkahvit. Seurakunta. MLL. Asukaspuistot. Kaksosperheillekin on ihan omia kontaktiryhmiä netissä!

Ihan ensihätään sanoisin, että mitäpä tuosta eroamaan, jos kerran  homma on noin hajallaan. Rakenna ensin oma elämä kuntoon, älä odota että se mies nyt muuttuisi. Joo, aika porsaalta vaikuttaa kaikine haluamisineen, mutta jos se tuo rahaa talouteen niin ota nyt ainakin se hyöty vastaan.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 09:41"]

Olet kyllä idiootti jos kymmenestä vuodesta vaan kaks vuotta on ollut rakkautta ja olet vielä sikissyt kaks kertaa sen jälkee..äly hoi.

[/quote]

Kaikki eivät ole aina reippaina lähdössä parisuhteesta, kun tulee muutama huonompi vuosi. Jos ehkäisy pettää se pettää, eipähän tarvitse tehdä enää lapsia toisen miehen kanssa, kun  on lapsiluku täynnä vaan laittaa piuhat poikki.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 09:24"]No, rakkautta eikä läheisyyttä ole ollut vuosiin. Mies nukkuu sohvalla. Mies on aikonut lähteä aiemmin, mutta on aina jäänyt kun asiat on näennäisesti sovittu. Eli meillä on lähinnä kaverisuhde. Arki jotenkuten sujuu, ei riitoja, alkoholia tai muuta. Mies on todella saamaton kotitöiden kanssa, on aina ollut. Sovitaan että laita astiat tiskikoneeseen, niin ei laita. Ne jäävät minun hommakseni kaksosten lisäksi. Hän valittaa ja marisee kaikesta, haluaa omaa aikaa, ehdotti avointa suhdettakin jopa. Tukiverkkoa ei vaan ole-ei kaikilla ole.
[/quote]

Jossain vaiheessa on jotain ollut. Puoli vuotiaat ei oo tullu itsestään

Oletko kuullut jälkiehkäisystä tai keskeytyksestä...

Älä eroa nyt. Jos kestät niin odota vauvavuosi ohi ja anna mahdollisuus. Kerro tämä miehelle. Kun jaksat paremmin ja keräät voimia niin voit alkaa suunnitella eroa. Älä tee mitään äkkinöistä.
Missä asut? Minullakaan ei ole tukiverkkoa ja pieni vauva.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 09:36"]

Miksi alapeukut? Pitäisikö lasten takia kituuttaa? Olen sitä nyt tehnyt tähän asti. Surullisena mietin kuinka kaipaan rakastavaa parisudetta. Mutta sitten en halua rikkoa lapsilta perhettä. Lähtisinkö itse? Vai mitä teen? Ap

[/quote]

Tuo on tiukka paikka. Nimittäin mahdollisuus saada tuohon kuvioon uusi mies sulle parisuhteeseen ja lapsille rakastavaksi vanhemmaksi ei ole ihan itsestäänselvyys eikä tapahdu hetkessä.

Jos taas mietit jo lasten hylkäämistä, niin voihan sekin toimia. Jätät koko huushollin miehelle ja pakotat hänet kohtaamaan vastuunsa. Sinähän sen ukon tunnet, tai sinun se pitäisi tuntea.