isättömät naiset ja parisuhde

Vanhempien miesten syliin, sanotaan. Mulla on itseäni lähes 20 vuotta vanhempi mies, isäkin löytyy ja hänen kanssaan aina ollut hyvät välit. Olen sitten hänen kanssaan rahan takia, ajatellaan. No, me tienataan kyllä aika tarkkaan samanverran. Olen siis muuten vain päästäni sekaisin, varmaan ajatellaan ;-)

Itse olen ajautunut toistamiseen suhteeseen jossa minä olen se huolehtija. Osaan ja teen lähes kaiken itse. Miehet ovat ns. Vapaa matkaajia.

Tunnun etsiväni parisuhteeseen vanhempaa miestä, joka hyväksyisi mut perinpohjaisesti, pelastaisi jotenkin ja antaisi tunteen, että olen tarpeeksi riittävä. Kaikista eniten haluaisin "turvallisen" olon, että se mies pysyisi rinnalla ja olisi joku ideaalityyppi miehestä, joka ei koskaan tekisi väärin enkä toisaalta ajattele itseäni tasa-arvoisena kumppanina suhteessa jostain syystä. Ajaudun jatkuvasti kehittämään tunteita niitä miehiä kohtaan, jotka käyttäytyvät etäisesti ja kylmäkiskoisesti =( Tähän mennessä en ole päätynyt minkäänlaisiin parisuhteisiin.

Kuulostaa niin tutulta. Miten muuten isättömyys on vaikuttanut?