Millainen teidän mielestä on ihminen jolla on psykoottinen häiriö?

Olen tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa. Joidenkin ihmisten elämä on vain sellaista että erilaisten ongelmien keskellä eläen jossain vaiheessa todellisuudentaju muuntuu, samoin käsitys itsestä ja muista vääristyvät. Jotenkin olen tutustunut niin moniin ihmisiin, joilla on masennusta ym. ongelmia, ettei tuo psykoosi juttukaan oikein hätkähdytä mitenkään. Ainoastaan on jollain tapaa kurja fiilis kaverin puolesta, kun sillä on niin vaikeaa. Ja toivon että sen asiat vielä joskus selviävät ja psykoosi väistyy. Että kyseinen ihminen pääsee vielä tasapainoon elämässään ja löytää jotain itselleen mielekkäitä asioita.

Monenlaisia. Täytyis jaksaa erottaa itsensä muista ihmisistä...

Mulla on työkaveri, jolla on psykoottisia jaksoja. Jaksojen välissä on kivaa seuraa, mutta meitä työkavereita ahdistaa nähdä kun se seuraava alasvalumisen kausi, joka päättyy psykoottiseen tilaan, alkaa taas.

Tällä ihmisellä (jonka kanssa olen tehnyt töitä 6v) on suht hyvä hoito, mutta vuoristorataa mennään. Ihmisenä hän on ihana, mutta taudin ongelmat vaikuttavat sosiaaliseen kanssakäymiseen paljon, eli on valinnut itselleen erittäin hallitsevaisen partnerin joka ei anna esim käydä duunikavereitten kanssa kahvilla, kaljoista puhumattakaan. Vahva partneri tuo varmastikin turvaa epävarmalle ja ailahtelevaiselle ihmiselle, joka tietää että joskus tauti heittää vähän ohi normipolkujen. 

Ymmärrettävää tottakai, kun on tilanteessa jossa tarvitsee jonkun joka pitää raamit pystyssä. Mutta sosiaalisesti tämä on tappoyhdistelmä, sairauden kanssa pelaava ihminen ja partneri joka sanelee säännöt. 

Eli työn ulkopuolella emme tapaa. Työkaverina on kiva ja osaava, mutta tottapuhuen liian paljon saikulla. kauheaa sanoa tätä sairaasta ihmisestä, mutta kukas ne työt saikun aikana tekee? 

Toivon, että lääketiede kehittyy edelleen. Paljon on jo tapahtunut, lisää tarvitaan.