Jos kuolette mihin lapset?

Lapsi vielä mahassa. Miehen vanhemmat ottais varmasti mielellään, mutta ovat aika iäkkäitä, lähentelevät jo seittemää kymppiä. Sisaruksistani valitsisin ehkä pikkusiskon ja hänen miehensä.. muut ehkä liian erilaisia.. tai. En tiedä. Miehellä ei ole sisaruksia. Ystäviäkin ollaan mietitty, muttei heissäkään ole ketään semmoista. Että ehkä tuolle tulevalle haltiakummitädille sitten.

kunta sen kuitenkin päättää. Mutta hoitotestamentti on tehty niin, että mun pikkusisko hoitaa. Itse on vielä lapseton.

Mutta luulen ,että minu vanhemmilleni menisivät.

Miehen vanhemmat ihan yhtä hyvävaihtoehto,mutta omat vanhempani ovat vielä alle 50 vuotiaita joten siltä kannalta katsottuna parempi. Ja ottaisivat lapset 100% varmuudella ihan ilman etukäteen sopimisia.

tiedän tapauksen jossa 6-kympin korvilla olevat isovanhemmat eivät babyn kasvattivanhemmiksi kelvanneet. Ja epäilyttää tämä kummihommakin suuresti... kuinka moni kummi KUITENKAAN loppupeleissä ottaisi ei-sukulaisen lasta, siis jos niitä lapsia vaan sillai saisi itse mennä kuoleman jälkeen valitsemaan...

Mutta voi miettiä. nro 2.

Kai ne pakostakin menevät biologiselle isälleen vaikka tämä on täysi hulttio.

Olen miettinyt tuota todella paljon. Tilanteessani en varmasti pysty "testamentaamaankaan" lapsia lähisukulaisille vaikka olen yksinhuoltaja (isä luopunut huoltajuudesta) koska biologisen isän asema on niin vahva.

Mutta voi miettiä. nro 2.

Päätöksissä niitä pohdintoja ei oteta huomioon.

Voisihan sitä tietysti miettiä, mutta onlisiko siitä mitään hyötyä on sitten eri asia. Usko että heille löytyy hyvä koti jos näin kauhea asia kävisi.



Yksi ystäväni puolustelee lapsimäärää (2 lasta) sillä, ettei sen enempää kukaan ottaisi samaan perheeseen jos hän ja miehensä kuolisi. Mielestäni aika kaukaa haettu ajatus, vaikka myönnänkin että voisi olla mahdotonta saada meidän 5 lasta samaan perheeseen jos me molemmat kuolisimme.

Meillä on vanhemmasta tehty kumminsa kanssa huoltajuustestamentti. Nuoremmastakin pitäisi tehdä, kummit olisi paras ratkaisu siinäkin tapauksessa. Kyllä huoltajuustestamentti on oikeudessa ihan yhtä pätevä paperi kuin esim elinsiirtotestamentti. Ei sen yli voi niin vaaan kävellä.

Nykyisin pyritään etsimään lähisuvusta kasvattajat, kun aiemmin sukulaisia ei laitettu etusijalle. Myös vanhempien ennalta esitetyt toiveet painavat päätöksissä.

Jopa seitsemänkymppisiä isovanhempia on lähivuosina hyväksytty huoltajiksi, vaikka pääsääntöisesti kyllä etsitään nuorempia huoltajia esim. tätejä, setiä, enoja.

kummin kanssa.

Siis onko siihen joku kaavake vai vapaamuotoinen? Ja kenen se tarvitsee vahvistaa että on lainvoimainen?

Toivottavasti jollekin isovanhemmista. Asutaan kaikki samassa kaupungissa, joten välit on lapselle ja kaikilla isovanhemmilla läheiset.

lainvoimaista millään keinolla. Sosiaalityöntekijät sitten etsivät lapsille sopivan kodin, oli minkälaisia papereita hyvänsä.

ja adoptiokursseilla oppinut. Esim. Kiina vaatii, että lapselle pitää olla valittuna varahuoltajaperhe, mutta sosiaalityöntekijämme sanoi, että Suomessa moinen perheenvalinta on täysin turhaa, koska sosiaalitoimi sijoittaa lapset vanhempien mahdollisen kuoleman jälkeen. Että huoltajuutta ei voi siirtää toiselle, vaikka miten yrittää.



Mutta toki kaikki tuollaiset paperit otetaan huomioon, kun lapsen perhettä valitaan. Mutta sitovia niistä ei saa millään tavalla. Muutenhan vanhemmat voisivat testamentata lapsensa ties mille pöpeille, jos huono tuuri kävisi.



16

mutta jos "valitut" ovat ihan tolkuissaan olevia ja kasvattajina täysin varteenotettavia +tietysti itse myöntyväisiä, on erittäin todennäköistä, että juuri heille lapset päätyvätkin. Sukulaisuus katsotaan myös nykyisin plussaksi.

ja adoptiokursseilla oppinut. Esim. Kiina vaatii, että lapselle pitää olla valittuna varahuoltajaperhe, mutta sosiaalityöntekijämme sanoi, että Suomessa moinen perheenvalinta on täysin turhaa, koska sosiaalitoimi sijoittaa lapset vanhempien mahdollisen kuoleman jälkeen. Että huoltajuutta ei voi siirtää toiselle, vaikka miten yrittää. Mutta toki kaikki tuollaiset paperit otetaan huomioon, kun lapsen perhettä valitaan. Mutta sitovia niistä ei saa millään tavalla. Muutenhan vanhemmat voisivat testamentata lapsensa ties mille pöpeille, jos huono tuuri kävisi. 16

toimesta tehty testamentti jonka mukaan lapsi menee appivanhemmilleni jos me molemmat kuollaan. appivanhemmille ollaan kerrottu asiasta että ovat tietosia.

Ja tätä asiaa mietin useinkin. Olen täysin yksinhuoltaja, lapsen isä asuu ulkomailla (isyyttä ei ole tunnustettu) ja sukulaisuussuhteet sekä kaverisuhteet menivät sen sileän tien, kun lapsi syntyi.



Toisaalta helpottaa tietää, että sosiaaliviranomaiset sen päättävät... Toivottavasti eivät tuputa vanhemmilleni; en todellakaan haluaisi lastani heille näiden vuosien jälkeen, kun eivät ole olleet halukkaita lasta tapaamaan.

Mutta luulisin olosuhteet huomioonottaen, että lapset menisivät mun vanhemmilleni, jotka ovat vielä viisissäkymmenissään ja läheisiä lapsille. Miehen vanhemmat ovat toki yhtälailla, mutta ovat jo huomattavasti vanhempia ja heillä on muitakin rasitteita. Sisaruksilla on omia pieniä lapsia, ja tuskin valmiuksia ottaa yhtä-äkkiä lisää pieniä porukkaan!

että kunta todellakin päättää asian. Ja mitä luultavimmin antaa lapsen kasvatusperheeseen. Muissa maissa sukulaisilla on selvästi oikeus lapsen huoltajuuteen, vaan ei meillä ei. Ja silloin isoäidin ja isoisän koti ei valitettavasti useinkaan kelpaa, kun nämä ovat "niin vanhat". Vaikka kuinka olisivat ennen lapsen vanhempien kuolemaa hoitaneet lasta/lapsia vaikkapa päivittäin.

Siinä mielessä ap:n kysymys on tärkeä - ajatella, jos meille sattuu jotain?

Pitäisikö meilläkin Suomessa alkaa ajaa läpi lakia, jonka mukaan isovanhemmilla on ensisijainen velvollisuus ja oikeus hoitaa lastensa lapset hätätilanteessa. Minä ainakin ottaisin sen lakipykälän avosylin vastaan, niin läheinen suhde meidän tytöllämme on mummin ja vaarin kanssa, vaikka eivät mitä supernuoria olekaan..