miten suhtautuisitte tällaiseen kaveriin
olen tutustunut uuteen ihmiseen, jonka kanssa viettänyt nyt jonkin verran aikaa. meillä on samanikäiset lapset. ja ihan mukavaa yhdessä, mutta minua hiukan häiritsee se, että tämä ihminen usein parjaa muita kavereitaan minulle. suoraan haukkuu ja naureskelee tms.
mietin, että ehkä puhuu samaan tyyliin sitten minustakin vastaavasti muille. se on sellaista seläntakana puhumista, jollaisesta en pidä. en tiedä sanoisinko, etten välitä kuunnella tuollaista puhetta, vai olisinko vaan sen kummemmin noteeraamatta niinkuin tähänkin asti. omia henkilökohtaisia asioita en uskalla hänelle kertoa, sillä en luota etteikö juoruilisi niitä sitten eteenpäin.
Kommentit (15)
siitä, miten avoin hänen mielestään pitää olla, ja miten tärkeää on, että puhutaan vaikeista asioista.
Mutta itse puhuu tosiaan selän takana vaikka mitä, ja nytkin kun kerroin eräästä aika henkilökohtaisesta tilanteesta hänelle, mikä liittyi joihinkin muihinkin ihmisiin, ja perustelin vähän toimintaamme, niin eiköhän ole useampi ihminen tullut selittämään minulle, että tämä ihminen on kertonut näistä jutuista, ja ovat sitten sanoneet omia ajatuksiaan. Ihan positiivisessa mielessä kyllä, mutta nyt on ainakin selvä, että tälle yhdelle tutulle en enää ikinä puhu mitään muuta kuin ihan peruskohteliaisuudet.
Puhui pahaa kaikista selän takana, myös minusta. Suurin osa puheista vielä oli pelkkää valhetta. Ei sellaista jaksanut kuunnella.
hän saattaa myös kokea sinut niin luotettavana kaverina, jolle on helppo puhua myös negatiiviista asioista. mulla on yksi kaveri jolle huomaan puhuvani/pohtivani usein negatiivisia juttuja muista, koska tiedän että hän ei juoruile. se saattaa luoda kuvan, että haukkuisin aina ja kaikkia. kannattaa ajatella asiaa myös tältä kantilta.
näistä haukkuvista ihmisistä. Minä kun yritän olla haukkumatta ketään, niin tällainen ihminen vie helposti mukanaan, eli juttuun on helppo mennä mukaan ja lopulta löytää itsekin naureskelemasta toisille.
tiedän ihmistyypin. Meill' oli samanlainen ystäväpariskunta useamman vuoden ajan; aina parjaamassa muita ja kehumassa itseään ja niin myös meitä siinä paikalla olevia. Tuntui ilkeältä, kun aavistin, että parjaamisen kohde voi olla milloin mikäkin.
Ja - hupsista vain - kun yhtenä päivänä sanoin oman mielipiteen ihan arkipäiväisestä-jokapäiväisestä asiasta, joka ei sopinut pariskunnan senhetkiseen mielentilaan, muuttuivat "parhaimmista" ystävistä meitä parjaaviksi. Onneksi tuttava/ystäväporukkamme tuntee meidät sen verran hyvin, että vain harva ottaa tosissaan näiden ent. "ystävien" sanat.
VETÄYDY SIIS HYVÄ IHMINEN - sillä lailla vaivihkaa, mutta vetäydy tällaisista ihmisistä
Eikö ketään muuta ärsytä töissä, kun joku vastaa puhelimeen ja yhdistää sen aivan minne sattuu ja toivoo että joku yhdistää siellä sen oikein?
Tai antaa vääriä ohjeita asiakkaille?
Tai lääkäri, joka on niin tautisen hidas tutkimaan potilaita, että päivystyksen jono venyy 9 tuntiin, kun jonkun toisen tekemänä sama työ hoituu 2 tunnin odotuksella?
Tai työkaveri, jonka virheitä saat jatkuvasti itse korjata ja asiat tulevat sinun niskaasi?
Tai työpari, joka istuu persiillään tuolilla ja lukee sähköposteja ja sinä saat tehdä kaikki työt molempien puolesta?
Tai toimistosihteeri, joka lähettelee faxit minne sattuu ja kysymääsi paperia ei kuulu koko päivänä ja saat itse juosta asioiden perässä, jotka eivät sinua pitäisi koskettaa?
Ihan käsi sydämmellä - eikö kenelläkään ota tällainen niin paljon päähän, etteikö voisi näistä puhua esim. ruokatunnilla ystävän kanssa?
Itseäni ainakin nämä ottavat niin suunnattomasti päähän kun ovat jokapäiväisiä tapahtumia (ja tässä vain murto-osa) että jollen näistä puhuisi luottamuksella ystävän kanssa ja pitäisin sisälläni, tulisin varmaan melko äkkiä niin kiukkuiseksi että oma työn kärsisi ja sitäkautta työilmapiiri.
jaa, niin ilmankos muutamat ovatkin melko kireinä...tekisikö pieni avautuminen luottamuksella jollekin melko hyvää?
hän saattaa myös kokea sinut niin luotettavana kaverina, jolle on helppo puhua myös negatiiviista asioista. mulla on yksi kaveri jolle huomaan puhuvani/pohtivani usein negatiivisia juttuja muista, koska tiedän että hän ei juoruile. se saattaa luoda kuvan, että haukkuisin aina ja kaikkia. kannattaa ajatella asiaa myös tältä kantilta.
jätä tuollainen kamu. Minustakin tylsää kuunnella tuntemattomian (ja varsinkin tuttujen) haukkumista. Kyllä, hän moittii sinuakin, miksi olisit poikkeus.. Itse puran sydäntäni miehelleni ja parhaalle ystävättärelleni, ja äidilleni, ja he samoin minulle, kun on tarpeen... Eikä todellakaan jatkuvasti ole aihetta. Tiedämme, että voimme luottaa toisiimme.
Eikö ketään muuta ärsytä töissä, kun joku vastaa puhelimeen ja yhdistää sen aivan minne sattuu ja toivoo että joku yhdistää siellä sen oikein? Tai antaa vääriä ohjeita asiakkaille? Tai lääkäri, joka on niin tautisen hidas tutkimaan potilaita, että päivystyksen jono venyy 9 tuntiin, kun jonkun toisen tekemänä sama työ hoituu 2 tunnin odotuksella? Tai työkaveri, jonka virheitä saat jatkuvasti itse korjata ja asiat tulevat sinun niskaasi? Tai työpari, joka istuu persiillään tuolilla ja lukee sähköposteja ja sinä saat tehdä kaikki työt molempien puolesta? Tai toimistosihteeri, joka lähettelee faxit minne sattuu ja kysymääsi paperia ei kuulu koko päivänä ja saat itse juosta asioiden perässä, jotka eivät sinua pitäisi koskettaa? Ihan käsi sydämmellä - eikö kenelläkään ota tällainen niin paljon päähän, etteikö voisi näistä puhua esim. ruokatunnilla ystävän kanssa? Itseäni ainakin nämä ottavat niin suunnattomasti päähän kun ovat jokapäiväisiä tapahtumia (ja tässä vain murto-osa) että jollen näistä puhuisi luottamuksella ystävän kanssa ja pitäisin sisälläni, tulisin varmaan melko äkkiä niin kiukkuiseksi että oma työn kärsisi ja sitäkautta työilmapiiri. jaa, niin ilmankos muutamat ovatkin melko kireinä...tekisikö pieni avautuminen luottamuksella jollekin melko hyvää?
No ONNEKSI et ole mun työkaverini ! :)
Eikö ketään muuta ärsytä töissä, kun joku vastaa puhelimeen ja yhdistää sen aivan minne sattuu ja toivoo että joku yhdistää siellä sen oikein? Tai antaa vääriä ohjeita asiakkaille? Tai lääkäri, joka on niin tautisen hidas tutkimaan potilaita, että päivystyksen jono venyy 9 tuntiin, kun jonkun toisen tekemänä sama työ hoituu 2 tunnin odotuksella? Tai työkaveri, jonka virheitä saat jatkuvasti itse korjata ja asiat tulevat sinun niskaasi? Tai työpari, joka istuu persiillään tuolilla ja lukee sähköposteja ja sinä saat tehdä kaikki työt molempien puolesta? Tai toimistosihteeri, joka lähettelee faxit minne sattuu ja kysymääsi paperia ei kuulu koko päivänä ja saat itse juosta asioiden perässä, jotka eivät sinua pitäisi koskettaa? Ihan käsi sydämmellä - eikö kenelläkään ota tällainen niin paljon päähän, etteikö voisi näistä puhua esim. ruokatunnilla ystävän kanssa? Itseäni ainakin nämä ottavat niin suunnattomasti päähän kun ovat jokapäiväisiä tapahtumia (ja tässä vain murto-osa) että jollen näistä puhuisi luottamuksella ystävän kanssa ja pitäisin sisälläni, tulisin varmaan melko äkkiä niin kiukkuiseksi että oma työn kärsisi ja sitäkautta työilmapiiri. jaa, niin ilmankos muutamat ovatkin melko kireinä...tekisikö pieni avautuminen luottamuksella jollekin melko hyvää?
No ONNEKSI et ole mun työkaverini ! :)
jos olen itsekin elämäntilanteessa, jossa en ole aivan tasapainossa.
Mutta kun kukaan meistä ei ole täydellinen, oletkos tullut ajatelleeksi sitä? Sinäkin saatat ihan helkkaristi ärsyttää jotain toista. Vaikka tietämättäsikin. Jos et vaikka hiffaa heti, mitä tuo toinen tarkoittaa tai olet pukeutunut siihen öklä vaaleansiniseen tai beessiin jakkuusi, joka sinusta taasen on niin söpöp tai maiskutat syödessäsi tai kävelet kopsutellen tai vastaat liian pirteästi puhelimeen tai tai tai.
Tiedätkös, ihan kaikki mahdollinen saattaa ärsyttää jotain toista. Tietyissä tilanteissa. Tai jos ei pidä toisesta ihmisestä: silloin mikä tahansa ärsyttää - jos taas kyse on kaverista, voi tämä tehdä melkoisiakin "virheitä", ennen kuin käytös muuttuu ärsyttäväksi. Ja olisi melko masentavaa, jos alkaisimme itse kukin haukkua tai ilkeillä toisia kolmansille vain siksi, että oma ärsytyskynnys on niin matalalla. Tiesitkö muuten, että kun alat tuon ärsytys/haukkumustavan, siitä on vaikeampi päästä pois ajan mittaan ja ärsytyskynnyksesi tulee matalammaksi ja sinusta tulee aiemmin ryppyinen ja ruma...
muille kavereilleen on mielestäni 99,99 %.
Tai ainakin hyvin lähelle. Onneksi tämän ihmistyypin tunnistaa todella helposti. Minulle ensimmäinen hälytyskello on, että tämä ihmistyyppi yleensä koettelee varovasti kepillä jäätä HAUKKUMALLA MIESTÄÄN, nykyistä tai entistä.
Jos annt vähääkään ymmärtää, että olet samaa mieltä, niin mylly lähtee käyntiin. Minä pistän oman suuni suppuun välittömästi, kun näitä ensioireita alkaa ilmaantua.
Maailmassa on paljon järkeviä ja positiivisiakin ihmisiä, joten miksi tuhlata elämäänsä kuluttamalla se tampioiden seurassa.
Ja itse ollaan sitten maailman parhaita kaikissa asioissa. Yäk!
No, sellaisiin ihmisiin sitten onkin hyvin viileät välit ja keskustelu on liirum laarumia.
Ja kyllähän sellainen ihminen puhuu kaikista pahalla sanalla vaikka kuinka edessä päin olisi hyvää pataa.
Ja minä hyväkäs aina YRITÄN olla ystäväällinen kaikille.
ovat ihmisiä, joille ihmissuhteet ovat peliä ja kauppaa. Juoruja kerrotaan, ja loukkaannutaan, jos niistä ei 'makseta' luottamuksellisilla jutuilla. Ihmissuhdetta ei pidetä 'aitona', jos siihen ei sisälly tällaista informaation vaihtamista. Jota sitten käytetään maksuvälineenä jossain toisessa suhteessa.
Minusta se on vastenmielistä, ja haluaisin olla ystävä vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa voi olla ystävä ilman mitään pelaamista, vaan kelpaan sellaisena kuin olen.
Tosiaan hyvä indikaattori ihmisestä on se, miten puhuu omasta miehestään. Jos lipsauttelee miehestä asioita, jotka ovat selkeästi sellaisia, mitä mies ei koko maailmalle halua kuuluttaa, ei ihminen ole kovin luotettava muutenkaan.
Kaverisi käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseen nostaakseen itseään mollaamalla muita. Voit olla varma, että myös sinusta puhutaan selän takana. Pidä välit etäisinä, ellet halua joutua uudeksi uhriksi. Minä vetäytyisin kaverisuhteesta pikkuhiljaa.
on samanlaista taipumusta. Olen ollut välittämättä, mutta aina hiipii mieleen ajatus josko hän on yhtä kärkäs tuomitsemaan minut muille kuin muut minulle...