Oletteko vaikutttaneet lastenne kaverivalintoihin?

Eikö perheellä ole oikea sosioekonominen tausta; oikeista piireistä, työssä merkittävä asema, vaikutusvaltaa, varakkuutta? Miksi jotkut äidit tyrkyttävät mielestään soveliasta kaveria lapselleen sopimalla yökyläilyja, mökkeilyä, tapaamisia ja vastaavasti mielestään epäsopivan kaverin halutessa tavata, epäävät tämän milloin minkäkinlaisiin syihin vedoten? Entä jos lasten kemiat ei kohtaa ja leikit on väkinäisiä? Miksi tavallinen lapsi ei kelpaa kaveriksi, vaikkei vanhemmilla sykkaisikaan tai elämänarvot olisivat hieman erilaiset?

menemästä naapurin pojan kanssa jos en ole itse ulkona. Tönii,lyö...vanhemmat ei valvo,ei kiellä. Naureskelevat jos nyrkit heiluu;voi noita poikia tokasevat jos sattuu. Muuten kaverien taustat ei esteenä. Eli lyhyesti;lapset jotka eivät satuta toista voivat olla kavereita.

ammatteihin mitenkään. Olen dumpannut lapsen, joka ei osaa pienimmissäkään määrin käyttäytyä ja tiedän, että kotona eletään käytöksen suhteen kuin siat pellossa.

koska meidän lapsi käyttäytyi huonosti. Oli kuulemma väkivaltainen ja rikkoi heidän tavaroita ja houkutteli heidän pojan tyhmyyksiin.



No varmaan meidän poika teki noin oikeastikin. Pojalla on aspergerin oireyhtymä eikä hän kehittynyt näissä suhteissa ihan ensimmäisten joukossa. Me kuitenkin teimme asiassa paljon töitä ja nyt meidän pojalla menee hyvin. TOisin kuin tälla luokkakaverilla, jota äiti aina piti kullannnuppuna ja syytti meidän poikaa kaikesta. Tämä kullannuppu on nyt kuudennella se väkivaltainen ja varasteleva kouluhäirikkö. On käynyt meilläkin riehumassa ja kun sanottiin että nyt on aika lähteä kotiin, oli vähällä hajottaa ikkunan rautakepillä.



Niin että veikkaan, että hyödyllisempää teidän äitien on kasvattaa vaan ne omat lapsenne kunnolla kuin yrittää seuoloa kavereista "huono" aines pois...

ei varsinaisesti vaikuta,tosin näillä parilla kamulla olen sen huomannut,että yh:n poika ei ole sieltä "parhaimmasta päästä". Minkäs sille voi,että on pakko tehdä pitkää päivää selvitekseen;valitettavasti kasvatuspuoli jää rempalleen. Meillä noin periaatteessa on avoimet ovet kavereille,mutta tietävät mun olevan aika ankara.En salli mitään älytöntä riehumista ja komennan kunnolla tarvittaessa.Olen myös pitänyt "kasvatuksellisia saarnoja" mm. tavaroiden rikkomisesta,luonnon sotkemisesta yms. Silti tulevat meille aina takaisin,joten emmä niin paha kai sitten olekaan.Poika ite osaa kyllä katsoa kenen kanssa on "soveliasta" leikkiä eikä siis lähde mukaan tyhmyyksiin (ainakaan vielä ole lähtenyt...) Kaveripiirissä on pari sellaista tyyppiä,joista en pidä,mutta poika tykkää joten en ole kieltänyt leikkimästä keskenään.Hiukan yritän kyllä aika ajoin "hillitä" ettei ihan bestiksiksi asti pääse, sillä ko. kamu käyttäytyy saarnoista huolimatta typerästi. Eikä ole siis "erityislapsi" vaan ihan "tavallinen".

-M.-

Ei ole vielä ainakaan tarvinnut eli lapsi saa leikkiä niiden lasten kanssa, joiden kanssa itse haluaa. Yleensä hakeutuu "samantyyppisten" lasten seuraan. Meidän asuinalueella tai "piireissä" ei ole sellaisiin lapsiin törmätty, jotka eivät olisi tervetulleita ystäviä lapsilleni. Ongelmatapauksia ei ole ilmaantunut. Teini-ikää odotellessa.

Eikä ole siis "erityislapsi" vaan ihan "tavallinen".

-M.-

kovin monet ei huutele lastensa erityistarpeista kaikille naapurintädeille...

mutta tänä vuonna moni tuttu on kans saanut/saamassa vauvan, ja jo valmiiksi mietin että mitä jos lapseni ystävystyy sen ja sen lapsen kanssa...

Siis esim. eräskin joka päivä pilveä poltteleva, kokoajan "pihalla" oleva mies ja hänen hyvin erikoinen tyttöystävänsä.

Ja reilusti ylipainoinen nalkuttaja/kyylä ja hänen tossun alla oleva miehensä...

Pelkään että joudun lapseni kautta tekemisiin näiden ihmisten kanssa.

tän tyypin sekä taustan...Sitä paitsi itelläni on erityislapsi, että luulen omaavani jonkinlaisen kyvyn tunnistaa samankaltaisen veijarin...

-M.-

Mutta kauhulla katson, kun tyttäreni on ihastunut poikaan, jonka äiti puhuu jatkuvasti painostaan, miten ei voi syödä sitä eikä tätä kun lihoo, ja lapset kuorossa, tämä poika mukana, nauravat, miten äiti ei voi syödä suklaata kun lihoo. Ja isosiskolla on jo anoreksian oireita. Toivon, että ihastus haihtuu siihen mennessä, kun varsinaista parinvalintaa tehdään..

ei varsinaisesti vaikuta,tosin näillä parilla kamulla olen sen huomannut,että yh:n poika ei ole sieltä "parhaimmasta päästä". Minkäs sille voi,että on pakko tehdä pitkää päivää selvitekseen;valitettavasti kasvatuspuoli jää rempalleen.

Ja täytyy sanoa että paremmin käyttäytyvää ja empaattisempaa lasta saa hakea. Kertakaikkiaan hyvin kasvatettu lapsi.

Kasvatukseen ei tosiaan aina vaikuta onko ydinperheen tai yh:n tai uusperheen lapsi. Kyllä siihen vaikuttavat yleensä ihan muut seikat.

Asumme rauhallisella pientaloalueella jossa ihmisten ansiotaso keskitasoa suurempi. Ja ei kyllä se varakkuuskaan tee lapsista hyvin käyttäytyviä, vaikka monet tuntuvat niin kuvittelevan. Olen törmännyt todella moneen huonosti käyttäytyvään minä-mulle-kaikki-heti lapseen jotka on henkisen kasvatuksen sijaan kasvatettu rahalla. Ei hyvä.

Tyttäreni kaverin isä kuuluu johonkin Los Diablos-jengiin, kulkee siis liivit päällä. En tiedä onko ne jotain rikollisia vai ei. vähän arveluttaa, mutta kun tyttö itse on oikein suloinen niin en ole katsonut aiheelliseksi puuttua ystävyyteen.

Rajoitan muutamien poikien seuraa. Heidän läsnäollessaan tapahtuu lähes aina jotain epäsuotavaa. Muitten kavereitten kanssa ei tehdä kolttosia.

tiedät ketä syrjitään ja ketä ei, päiväkodissa ja koulussa. Meillä on lapsia kummassakin ja en kyllä saa lapsilta "ongittua" niin paljon tietoa että tietäsin kuka on syrjitty?

Itse ajattelen, että jos lapsi on huonoista oloista, niin se ei ole lapsen vika. Mutta olen kyllä tiukka äiti ja olen tehnyt riehupettereille selväksi, että meillä on säännöt ja niitä noudatetaan. Ja kumma kyllä, lapset haluavat meille kerta toisensa jälkeen.



Itse olen yh, mutta todella panostanut lapsiini. Saan heistä usein palautetta, että käyttäytyvät hyvin, korjaavat jälkensä jne. En ole huomannut, että kukaan syrjisi lapsiani sen tähden, että olen yh. :).

Kaveriksi ei kelpaa sellaiset lapset jotka kiusaa toisia (saattavat esim yhtäkkiä purra, kuristaa tai potkaista leikkikaveria vaikka mitään riitaa ei olisi ollut).

Valehtelevat ja kieroilevat lapset eivät myöskäään kelpaa kavereiksi.

Kaveriksi ei kelpaa sellaiset lapset jotka kiusaa toisia (saattavat esim yhtäkkiä purra, kuristaa tai potkaista leikkikaveria vaikka mitään riitaa ei olisi ollut). Valehtelevat ja kieroilevat lapset eivät myöskäään kelpaa kavereiksi.

Minkäköhän ikäisistä lapsista lienee kyse?

Suurin osa vanhemmista tuntuu ilman muuta olettavan, että heidän kullannupunsa eivät tee mitään pahaa, eivät kiroile eikä muutakaan, koska heidät on kasvatettu hyvin. Odottakaapas muutama vuosi! Kun lapsi kasvaa ja reviiri laajenee, on takuuvarmaa, että te vanhemmat ette voi tietää mitä se oma kullannuppu päivällä kavereidensa kanssa puuhaa... Kummasti ne hyvin kasvatetut ja kotona kiltit lapset löytävät itsestään uhmaa ja kirosanoja yms. ollessaan kavereidensa kanssa!

4 ja 6.

Se kuristava naapurin penska on 8-vuotias.

Sinäkö sitten antaisit ilomielin lapsesi leikkiä väkivaltaisen lapsen kanssa. Ei se pieni kuristamien, potkiminen ja pureminen vissiin mitään haittaa 0_0

Minä kuitenkin tykkään että lapseni pysyvät hengissä kavereidensakin seurassa.

Taitaakin oma kullannuppusi olla tämmmöinen väkivaltainen hirviö kun ihan huvittunut olet.

Kaveriksi ei kelpaa sellaiset lapset jotka kiusaa toisia (saattavat esim yhtäkkiä purra, kuristaa tai potkaista leikkikaveria vaikka mitään riitaa ei olisi ollut). Valehtelevat ja kieroilevat lapset eivät myöskäään kelpaa kavereiksi.

Minkäköhän ikäisistä lapsista lienee kyse? Suurin osa vanhemmista tuntuu ilman muuta olettavan, että heidän kullannupunsa eivät tee mitään pahaa, eivät kiroile eikä muutakaan, koska heidät on kasvatettu hyvin. Odottakaapas muutama vuosi! Kun lapsi kasvaa ja reviiri laajenee, on takuuvarmaa, että te vanhemmat ette voi tietää mitä se oma kullannuppu päivällä kavereidensa kanssa puuhaa... Kummasti ne hyvin kasvatetut ja kotona kiltit lapset löytävät itsestään uhmaa ja kirosanoja yms. ollessaan kavereidensa kanssa!

ei toivotut veljieni kaverit ovat nyt vankiloissa tai narkomaaneja



----

veljeni virkamiehiä



----



äiti tiesi siis 1970 luvulla...

naapurin kauhukakaran kanssa, joka houkuttelee omani tekemään kiellettyä. Olivat yksi päivä mm. katolla. Kun kerran kaveri käski! Vien lapseni itse leikkimään sellaisten luo, keiden kanssa haluan hänen seurustelevan.