Oletteko vaikutttaneet lastenne kaverivalintoihin?

Yksinkertaisesti, en halua että lapseni liikkuu sellaisen lapsen kanssa jolla ei ole käytöstapoja. Eli kiroaa, tekee kaikkea mitä ei saa, on epärehellinen ja kiero. Se on vain niin että seura tekee kaltaisekeen. Siksi en anna kulkea eräiden kavereiden kanssa. Ja vanhin lapsi menee nyt yläasteelle, eikä harmita yhtään että olen kieltänyt lasta liikkumasta näiden kanssa. Monta harmia olen välttänyt oman lapsen kohdalla. Ja saanut huokaista että onneksi ei meidän lapsi oo tehnyt sitä ja tätä ja onneksi eivät liiku enää yhdessä!

että katolle ei kiivetä eikä kaivoon hypätä vaikka kaveri niin kehoittaakin tekemään. Myös niin että osaavat itse valita kaverinsa, jos kaverin kanssa on kurjaa ja tämä kiusaa ei tälläisen kaverin kanssa tarvitse leikkiä, eli parempi sitten vaikka yksin kuin kurjan kaverin kanssa.



Teinieni kavereina on teiniäitejä ja huumeiden käyttäjiä, mutta ei se tarkoita että omani olisivat samanlaisia.

Lähinnä siksi että olen ystävystynyt tämän lapsen äidin kanssa ja olemme kovasti samalla aaltopituudella. Mikäs sen helpompaa jos lapsetkin saavat toisistaan samalla kaverin - kyläilyistä riittää iloa kaikille. Ovatkin ihan hyviä kavereita, jos nyt ei mitään bestiksiä kuitenkaan. Leikit ja harrastukset onnistuvat yhdessä.

Piti tätä kommenttia ihmetellä



Hieno idea sinulla mutta miten ihmeessä sä

tiedät ketä syrjitään ja ketä ei, päiväkodissa ja koulussa. Meillä on lapsia kummassakin ja en kyllä saa lapsilta "ongittua" niin paljon tietoa että tietäsin kuka on syrjitty?

Vanhempien sosiaalinen asema ei vaikuta, vaan itse kaverin käytös. Ainoastaan kyläilyt voisin kieltää, jos vanhemmat alkoholisteja yms.



Meillä riittää että keskustellaan kavereiden välisistä asioista ja siitä kuka on kiva kaveri. Nopeasti myös itse näkee lasten keskenään meillä leikkiessä miten ryhmädynamiikka toimii.



Suoranaisia kieltoja en ole lapsille antanut. Mutta kyllä jutellessa lapset imevät näitä aikuisten asenteita ja varmasti se vaikuttaa. Ja kyllä jos ei oikein jaksa jotain lasta, niin helmpommin silloin laittaa sellaisen lapsen kotiinsa (ja nämä lapset ovat aina olleet sellaisia ettei meidän lapset heillä pahemmin olekaan).

Piti tätä kommenttia ihmetellä Hieno idea sinulla mutta miten ihmeessä sä tiedät ketä syrjitään ja ketä ei, päiväkodissa ja koulussa. Meillä on lapsia kummassakin ja en kyllä saa lapsilta "ongittua" niin paljon tietoa että tietäsin kuka on syrjitty?

Minusta tuollaisen asian kyllä saa selville. Lasten kanssa jutellessa selviää kyllä paljon jos osaa kysyä oikeita kysymyksiä... Lisäksi pelkästään lasten kanssa juttelu ei riitä. Jos siitä tulee osviittaa jostain, niin sitten seuraamaan touhuja. Lisäksi toisten lasten vanhemmat ovat loistavia tiedon lähteitä ja siitä saa toista perspektiiviä asiaan.

Itse olen katsellut lasten leikkejä välitunnilla ja päiväkodista hakiessa jään hetkeksi seuraamaan näyttämättä naamaani. Kotona ja pihoilla lasten leikkiessä seuraan tilanteita. Lisäksi koulumatkoja voi myös välillä seurata. Lisäksi juttelen paljon toisten vanhempien kanssa. Ja tottakai juttelen omien lasten kanssa ja tarvittaessa näiden kavereiden kanssa.

Kyllä näistä jo paljon selviää. Eikä vaadi jatkuvaa kyttäystäkään. Minulla tulee jo automaattisesti seurattua, jos joskus vapaapäivänä menen vaikka lasta vastaan kouluun. Tai kun haen päiväkotilaista, niin seuraan hetken välituntia samalla. Kotiin ajaessa tulee huomioitua samalla koulumatkalaisten touhut. Uimarannalla näkee lasten touhuja, kuten myös puistossa (usein olen pienimmän kanssa, jolloin tulee samalla seurattua isompien lasten keskinäisiä touhuja). Ja tottakai kotipihalla ja lähistöllä kuulen ja näen lasten touhut. -Eli ihan normaalisti ollessa ohimennen tulee rekisteröityä paljon lasten touhuista.

Tuon perusteella pystyn aika helposti sanomaan joidenkin lasten tilanteesta ryhmässä. Ei ole edes kovin vaikeaa:)

jotka sallii vain yhden kaverin kerrallaan kylään. Miksi?

jotka sallii vain yhden kaverin kerrallaan kylään. Miksi?

Etenkin useampi poika kerrallaan = hirveä painiminen ja mekkala!

kävi niin, että minä duunariperheen lapsi en kelvannut yhden tytön vanhemmille, vaan he yrittämällä yrittivät saada yhden toisen, hienomman perheen tytön, tytölleen kaveriksi. Koulumatkat he kävelivätkin yhdessä, mutta ei heistä ystäviä tullut ikinä.



Itsekin huomaan joskus vähän ärsyyntyväni, kun poikani ei viihdy jonkun mielestäni niin kivan pojan kanssa ;) Etenkin, jos minä juttelisin äidin kanssa mielelläni. Mutta eihän kaikilla vaan synkkaa.



Ehkä jotkut ovat aika fakiireja havaitsemaan, kuka on syrjitty ja kuka ei. Kaikki lapset eivät välttämättä kauheasti seuraa kaipaakaan. Ja sitten on niin kuin tytärpuoleni tapauksessa (ei asu meillä, käytännössä meillä aika etäiset välit), joka valitti, että häntä kiusataan koulussa ja ettei opettaja puutu. Mua on itseäni kiusattu koulussa ja näin heti punaista, mutta sitten selvisi, että tyttö itse sai koulussa tolkuttomia raivareita. Lisäksi hänellä on tapana jatkuvasti pomottaa ja valvoa, mitä muut tekevät. Välillä on aivan enkeli ja yrittää kaikin tavoin olla kiva, mutten minä ainakaan lapsena olisi ikinä uskaltanut ystävystyä sellaisen lapsen kanssa. Eli joskus pitää tonkia vähän tarkemmin, jotta näkee kuka todella on syrjitty.

tämä kulmakunnan kingi vetää kaljaa ja pillereitä nyt 13 vuotiaana ja on saanut matkaansa muutaman kunnon pojankin, joiden vanhemmat ei ole paljon perään katsoneet.

Tämä poika oli ala-asteella väkivaltainen kiusaaja ja monen pojan äiti ei uskaltanut kieltää lastaan olemasta tämän kans kun pelkäsi oman lapsen joutuvan kiusatuksi.



Nyt nämä kunnon pojat vetää myös kaljaa ja pillereitä kun tämä kingi painostaa. Oma poika löysi muita kavereita ja koulu sujuu hyvin.

lähistöllä asuviin suunnilleen saman ikäisiin lapsiin ja lisäksi omien kavereideni lapsiin (näin ihan käytännön syistä: kivaa jos on kaveriseuraa lähistöllä ja kun itse saan ystävän kylään niin lapsellekin tulee samalla ystävä kylään jos ystävysten lapset on kavereita keskenään).



Lisäksi yritän kiinnittää huomiota siihen, ettei kukaan lapseni päivähoitoryhmän/koululuokan lapsista joutuisi kiusatuksi tai pois porukasta ja jos vaikuttaa siltä että näin on käymässä, niin rohkaisen lapsiani leikkimään näiden "syrjittyjen" lasten kanssa. Mietimme yhdessä miltä mahtaa tuntua jos ei ole kavereita jne. Tämä olisi mielestäni kaikkien äitien velvollisuus, valitettavasti tunnun kuitenkin olevan ajatukseni kanssa aika yksin.



Kenenkään kanssa en ole vielä kieltänyt kaveeraamasta. Ainoastaan jos tuntuu että yhtenään tulee riitaa tietyn kaverin kanssa niin yritän ohjata leikkimään välillä muidenkin kanssa, usein jo se auttaakin tilanteeseen, että välillä puuhastelee muidenkin lasten kanssa.

Eli oma mieheni on moottoripyöräjengiläinen. Ei tosin tuo Los Diablos, vaan ihan muuta. Ja kyseessä on ihan kiltti kerto, ei todellakaan rikoksia ja siellä keskitytään itse asiaan eli moottoripyöriin. Mieheni tekee normaali ansiotyötä ja on oikein "kiltti setä".

Tyttäreni kaverin isä kuuluu johonkin Los Diablos-jengiin, kulkee siis liivit päällä. En tiedä onko ne jotain rikollisia vai ei. vähän arveluttaa, mutta kun tyttö itse on oikein suloinen niin en ole katsonut aiheelliseksi puuttua ystävyyteen.

Tällä kaverilla on 11 vuotta vanhempi narkkariveli, vanhemmat ostavat alaikäisille lapsilleen viikonloppukaljaa. Tämä kaveri on vasta 6v, mutta en todellakaan halua, että alkaa notkua meillä ja isompana tämä lapsi, sisaruksensa tai vanhempansa on tekemisissä lapseni kanssa.

Ketjussa useampi vastaaja kertoi, miten onnellisia he olivat kun heidät lapsena hyväksyttiin johonkin perheeseen, vaikka omassa perheessä saattoi olla alkoholismia tai he olivat yksinhuoltajan lapsia. Onneksi on vielä niitäkin perheitä, joille ei merkkaa lapsen kaverin perhetausta, vaan ovat onnellisia hyvästä ystävästä ja joskus jaksavat tukeakin huonoista oloista tulevaa lasta.

hyljeksinnän kohteena. Lapseni aloitti koulun pitkäaikaisen kaverinsa kanssa samassa ryhmässä. Koulussa ovat paljon yhdessä ja mukana myös kolmas kaveri. Nyt tämän uuden kaverin äiti (nähtävästi) haluaisi kovasti että hänen lapsensa ja lapseni vanha kaveri olisivat "bestikset". Estelee lasten yhdessäoloa kolmisin, jättivät tulematta synttäreille ilman syytä ja ilmoittamatta jne. Lapsellani on todella paljon kavereita eikä hän edes huomaa koko juttua eikä kyseisellä kolmikolla vaikuta edes olevan tarvetta "bestismeininkiin". Koko juttu tuntuu lähinnä huvittavalta, ehkä vähän ärsyttävältä.

puutun vain jos toinen on ns. huonoa seuraa (houkuttelee esim. varastelemaan jne), kiusaa muita, on väkivaltainen tai käyttäytyy huonosti (ja tällä tarkoitan nyt että esim. meillä käydessä rikkoisi tavaroita tahallaan jne.). Ei ole vielä siis ollut tarvetta.



Jos kaverin vanhemmat olisivat jotain rappioalkoholisteja tms., mutta itse kaveri kiva niin saattaisin kieltää kyläilyt kaverin luona, saisivat olla sitten meillä.

Ja sanoi sen vielä suoraan, että haluaa vain parempien perheiden lapsia lastensa kavereiksi. Tavalliset duunariperheet eivät kelvanneet ja tytärtään haukkui aina yhdestä kaverista, jonka äiti on "yksinhuoltaja ja siivooja", vaikka tyttö oli itse fiksu ja on tänä päivänä lääkäri.(siis tämä siivojan tytär ja serkkuni kaveri edelleen) Itse olivat normaali virkamiesperhe, mutta lasten kaverit piti olla jotain pikkukaupungin kermaa... Täti selvitti jokaisen kaverin taustat heti ja kävi vielä kyttäämässä talotkin ja verotiedot läpi. Sen jälkeen alkoi tolkuton passaus ja mielistely. Kuskasi lapsiaan sopivine kavereineen ympäriinsä, tarjoili aina jotain kivaa ja oli yhtä sokeria koko nainen. Se oli vastenmielistä suoraan sanottuna!

mutta olen kyllä osaltani pyrkinyt kasvattamaan meillä vierailleita (muutaman kerran on näin käynyt). Olen käynyt "kasvatuksellisen keskustelun" pomottamisesta pari kertaa, kerran tavaroiden vaatimisesta ja kerran toisiin lapsiin kohdistuvasta rasismista muutamien kavereiden kanssa. Näitä juttuja ei sen jälkeen meillä kyläillessä ole esiintynyt eikä kyseisten lasten vanhemmilta mitään noottia ole asioihin puuttumisesta tullut.

Tämän huomaa ja kuulee puistoissa, kouluikäisillä ilmeisesti jo huomattavampaa. Toiset vanhemmat ovatkin sitten jo välinpitämättömiä tai eivät vain osaa kasvattaa.

kaverini äiti kielsi tyttöään olemasta minun kanssa, koska olin teininä niin kamala. Nykyisin tytöllään joku ammattikoulu käytynä, asuu jossain perähikiän landella ja harrastuksenaan lähinnä muiden mollaaminen. Äitiinsä tullut.



Itse olen akateemisesti koulutettu, hyvässä työssä, perheellinen ja onnellinen. Joskus elämässä ei kaikki mene kuten luulisi.