Korkeasti koulutetut! Rehellisesti: koetteko ennakkoluuloja jos

Itse olen ns. duunarisuvusta, olen sukuni toinen akateeminen :) (yksi serkku ehti ensin ja toinen valmistumassa, muut ammattikoulu/opisto/amk-ihmisiä)



Muutin aikoinaan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja luonnollisesti kaverit löytyi sitten yliopistolta. Nyt olen sattumalta työssä, jossa olen ainoa akateeminen ja täytyy kyllä sanoa, että eroa aiempiin "akateemisiin" työpaikkoihin löytyy sekä hyvässä että pahassa. *Ihmiset ovat erilaisia- kaikki on mukavia ja kivoja, mutta erilaisia.

lasten kavereiden vanhemmista ensimmäisenä selviää vain ammatti tai koulutus. Yleensä ihmisestä ehtii muodostamaan mielikuvan muilla perusteilla, esim. millainen toinen on luonteeltaan tai käyttäytymiseltään. Jos ammatti jossain vaiheessa sitten selviää, niin ei se mielikuva siitä vanhasta yleensä enää juuri hetkahda.

Ne tosin perustuvat kokemukseen. Huonosti koulutetut ihmiset ovat usein kouluttamattomia juuri siksi, että äly ei ole riittänyt opin hankkimiseen. Vaikka moni selittää, että kiinnostus ei muka ole riittänyt, oikeasti kyse on vain siitää, että lahjat ei riitä kiinnostumiseen. Lahjakas ihminen kiinnistuu kyllä aina. Lahjakas ihminen löytää aina myös keinon kouluttautua ja sivistyä, vaikka sitten itsekseen kirjaston avulla - se kun on Suomessa ilmaista, samoin museoihin ja taidenäyttelyihin pääsee halavalla ja usein ilmaiseksi.

Ja kyllä olen myös huomannut, ttä kun puhun kouuttamattomien ihmisten kanssa, on minun huolella valittava sekä keskustelunaiheet että käyttämäni sanat ja kielikuvat. Kyllä minä siihen sivistyneenä ihmisenä pystyn, mutta tottakai on mukavampi kun sitä ei tarvitse miettiä!

-taidat tuhlata koulutustasi, koomikon aineksia ainakin löytyisi!

t. itsekin akateeminen ja AIVAN SAMA, mitä naapurit/ystävät ovat..huhhuh

Minä olen sukuni perusteella ns. hopealusikka suussa syntynyt, kuitenkin jätin koulut kesken sillä en kokenut mitään alaa mieluisaksi. Opiskelin itsekseni mm. koodaamista, naistutkimusta, osallistuin hyväntekeväisyyteen jne. Minusta elämäni oli ihanaa enkä ole tuon ajan ansiosta ainakaan tyhmemmäksi tullut- toista ovat muiden kauhistelut kertoneet, sillä (rikkaan) ihmisen elämän pitäisi aina mennä samaa kaavaa ;).

Tunnen paljon ihmisiä, joilla eri tausta ja koulutustaso. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä ihmisen älyn tai arvon kanssa.



Itse tulen akateemisesta perheestä, suvussani ympärilläni on lähinnä pelkkiä tohtoreita.

Tutkimuksissa on todettu, että ihmisten välinen kommunikaatio muuttuu erittäin vaikeaksi, jos heidän älykkyysosamääriensä ero ylittää 30 pistettä. Tiedän, tiedän, Äo on arbitraarinen, kulttuuriin sidottu ja muuta paskaa.



Niin se vain kuitenkin on, että minun on välillä hankala keskustella ihmisten kanssa. Älykkyysosamääräni on poikkeuksellisen korkea. Ja ei, en kehuskele sillä, en ole oikeastaan kertonut kuin puolisolleni, joka sekin jo ahdisti enemmän kuin riittävästi - eikä sitäkään olisi pitänyt tehdä, koska siitä on jäänyt jonkinlainen juopa välillemme.



Koulutuksen kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, mutta kyllähän keskustelukumppanikin vaistoaa, että jokin tässä tökkii jos toinen ajelee jatkuvasti käsijarru päällä.

Tutkimuksissa on todettu, että ihmisten välinen kommunikaatio muuttuu erittäin vaikeaksi, jos heidän älykkyysosamääriensä ero ylittää 30 pistettä. Tiedän, tiedän, Äo on arbitraarinen, kulttuuriin sidottu ja muuta paskaa.

Niin se vain kuitenkin on, että minun on välillä hankala keskustella ihmisten kanssa. Älykkyysosamääräni on poikkeuksellisen korkea. Ja ei, en kehuskele sillä, en ole oikeastaan kertonut kuin puolisolleni, joka sekin jo ahdisti enemmän kuin riittävästi - eikä sitäkään olisi pitänyt tehdä, koska siitä on jäänyt jonkinlainen juopa välillemme.

Koulutuksen kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, mutta kyllähän keskustelukumppanikin vaistoaa, että jokin tässä tökkii jos toinen ajelee jatkuvasti käsijarru päällä.

Olen tosiaan ihan samaa mieltä kanssasi, mutta toisaalta en ymmärrä miksi laitoit viestisi tähän ketjuun. Älykkyysosamäärä ja koulutustaso kun eivät aina (eivätkä edes erityisen usein) kulje käsi kädessä. Fiksuna ihmisenä taidat sen tietää.

T. Sinua edellinen

löytää aina keinon kouluttautua ja sivistyä (vaikka kirjaston avulla). Mutta sitä kun ei lasketakaan koulutukseksi (tässäkään keskustelussa)vaikka olisit lukenut koko kirjaston läpi, jos ei sinulla ole siitä paperia näyttää.

Minä olen aina ollut parhaita oppilaita luokallani ja luin kaiken mitä käsiini sain, runoja ala-asteella, tähtitiedettä yläasteella, eri uskontoihin tutustuminen alkoi samoihin aikoihin. Myös biologia on kiinnostanut, psykologia ja psykiatriset sairaudet oli kiinnostavia aihepiirejä 15-vuotiaana. Lempiohjelmia lapsena oli luonto-ja tiedeohjelmat ja barbien sijasta kiinnosti orpokoti- ja koeputkilapsileikit:D 11v gerbiilinkasvattajana alkoi kiinnostaa perinnöllisyys ja periytyminen.

Nyt kolmekymppisenä olen peruskoulun käynyt hanttihommien tekijä, vähän kaikkea mitä nyt ilman koulutusta saa on tullut tehtyä. Miksi? Koska olen käyttänyt tähän astisen elämäni taiteiluun (ihan hyvin "menestynytkin" vaikkei sillä alalla tuskin koskaan pysty itseään ja perhettään elättämään)ja lapsien "tekemiseen" koska se on minulle kaikista tärkein asia. Muu aika on sitten mennyt tehden epätoivoisena rahapulassa jotain pienipalkkaisia töitä.

En koe itseäni "duunariksi" tai "kouluttamattomaksi". Kaverit ovat joko akateemisia tai jonkinsortin taiteilijoita. Ulkoisesti kuitenkin ihmisistä muodostetaan kuva ammatin perusteella ja minua kyllä kiusaa kovasti että minua pidetään "tyhmänä" koulutukseni tai työni perusteella. Jos ei olisi tarvinut käydä töissä niin olisin varmaan paljon "pidemmällä". Tarkoitus on vielä opiskella, mutta perheen talous on sen verran heikoilla ettei se tällä hetkellä onnistu.

Heh. Välillä törmää siihen että huomaa olevansa selvästi älykkäämpi ja lukeneempi kuin joku "koulutettu" itseään paljon "ylempänä" pitävä henkilö. Akateemisetkin voivat olla joskus tosi simppeleitä niinkuin se koulutusputki olisi muokannut ihmiselle jonkun putkinäön mikä ei näe mitään opetetun ajatusmallin ulkopuolelta.

En osaa aina ilmaista itseäni suullisesti kovinkaan älykkäästi ja annan ihmisille helposti "yksinkertaisen" kuvan. Anoppi näytti silminnähden yllättyneeltä kun kerroin koulumenestyksestäni aikuislukiossa (k.a. 9) kun luuli kai paljon tyhmemmäksi. Kun poika oli kiinnostunut luonnosta ym. jo pienenä niin sain kuulla monta kertaa miten on tullut ukkiinsa ja isäänsä (joka ei aikuisiällään ole saanut luettua yhtään ainutta kirjaa alusta loppuun..)

t. vain peruskoulun käynyt "henkisesti akateeminen" suurperheen äiti

Ne tosin perustuvat kokemukseen. Huonosti koulutetut ihmiset ovat usein kouluttamattomia juuri siksi, että äly ei ole riittänyt opin hankkimiseen. Vaikka moni selittää, että kiinnostus ei muka ole riittänyt, oikeasti kyse on vain siitää, että lahjat ei riitä kiinnostumiseen. Lahjakas ihminen kiinnistuu kyllä aina. Lahjakas ihminen löytää aina myös keinon kouluttautua ja sivistyä, vaikka sitten itsekseen kirjaston avulla - se kun on Suomessa ilmaista, samoin museoihin ja taidenäyttelyihin pääsee halavalla ja usein ilmaiseksi.

Ja kyllä olen myös huomannut, ttä kun puhun kouuttamattomien ihmisten kanssa, on minun huolella valittava sekä keskustelunaiheet että käyttämäni sanat ja kielikuvat. Kyllä minä siihen sivistyneenä ihmisenä pystyn, mutta tottakai on mukavampi kun sitä ei tarvitse miettiä!

Akateeminen koulutus, mutta teen duunarihommia sielta pahimmasta paasta!



Kuinka minut kategoroidaan?

Kysymys on outo ja ennakkoluuloinen. Se pitää sisällään oletuksen, että vähemmän koulutettu ihminen ei voisi olla sivistynyt. Mistä lähtien tehdastyöläinen, taksikuski, siivooja ei ole voinut harrastaa yhteiskunnallisia kysymyksiä, taiteita, metafysiikkaa, filosofiaa jne?

Rehellisesti sanoen, tunnen ennakkoluuloja vain rasistisia juntteja kohtaan, oli heidän koulutuksensa ja ammattinsa ihan mikä hyvänsä. En pidä loppututkintoa takeena mistään.

opettajana lukiossa. Mieheni suvussa on paljon lääkäreitä ja koen heidät niin paljon itseäni älykkäämmiksi että jännitän heitä jotenkin.



Joskus huomaan että ei-akateemiset yrittää olla yliälyllisiä, vänkäävät vastaan kaikesta jne kuin osoittaakseen että kyllä se minäkin osaan....Ehkä jonkinmoinen trauma heillä koulutuksen puutteesta.



Tässä ketjussa on ärsyttänyt nuo "kyllä siivoojakin voi olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista". Naapuruston siivoojat kyllä on kiinnostuneet lähinä salkkareista ja sisustuksesta. Itsekin olen nyt kotiäitinä enkä jaksa sen kummemmin ppaneutua älyllisiin juttuihin. Aika ja voimat eivät riitä...

että sisustaminen on tyhmien hommaa. Aika mielenkiintoista.

jos näin yli 30-vuotiaana opiskelen itselleni akateemisen tutkinnon, niin olenko sen jälkeen älykkäämpi kuin aikaisemmin? Ja jos oikiksen sijasta valitsenkin lastensuojelun puolelta koulutuksen, pysyn yhtä yksinkertaisena kuin aikaisemminkin? Mitään väliä ei ole sillä, että ihminen kouluttautuu vaikka kutsumusammattiinsa (mulla se on poliisi tai lastensuojelun alalla), vaan pitäisi pyrkiä yliopistoon, jotta pystyisi juttelemaan kaltaistesi kanssa fiksuja? Omat harrastukset ja niiden kautta saatu tieto ei ole mitään, puhumattakaan elämänkokemuksesta, joka mielestäni on ollut paljon avartavampaa kuin mikään koulu tähän mennessä?

taas niin mustavalkoisesti. Kyllähän koulutus JOTAIN kertoo ihmisesta, olisi täyttä teeskentelyä sanoa toista.Samoin akat. ammatissa saa enemmän virikkeitä (vrt. hissanope joka seuraa aikaansa työkseen ja siivooja) Mutta ei tietenkään aina eikä kaikkea. Sydämen sivistys ja viisaus on ihan eri asioita...sosiaalisista taidoista puhumattakaan...

rasitteeksi keskusteluissa vähemmän koulutettujen kanssa. Nimittäin jos en kerro ammattiani, hyvin äkkiä duunarit alkavat keskusteluissa syystä tai toisesta haukkua opettajia tai kertoa jotain ihan ihme legendoja omista kouluajoistaan ja sitten on noloa,kun selviää, että minä olen ope. Eli mulle ei kannatakaan välttämättä esittää "kovaa" ja "kriittistä" haukkumalla koulua kaiken pahan alkuna ja juurena...



Ja jos taas kerron, että olen ope, alkavat etenkin duunari-ihmiset neuvoa mua ammatissani. Jostain syystä esim. kuvittelevat, etten osaa pitää kuria, koska olen rauhallinen ja hyvin ei-kärkäs tuttavaseurassa. Kai heillä on stereotypia siitä, että opettajan pitäisi yksityiselämässä koko ajan kaula pitkällä kiljua ja kaikessa päteä ja sitten eivät voi tajuta, että ehkä voin olla luokan edessä napakka, vaikka vapaa-ajalla olenkin ihan tavallinen ja pyrin kuuntelemaan toisia, en pätemään ja kaakattamaan.



Se joskus vähän duunareissa rasittaa, että he valittavat kauheasti. Millekään omille asioille ei muka voida mitään, ihan kuin nykyelämä tosiaankaan olisi enää mitään työläisiä alistavaa tms., tai että "herroja" pitäisi vihata tai että viranomaiset aina pyrkisivät sortamaan ihmisiä jne. Kai he vanhemmiltaan tämän valittavan "kriittisyyspuheen" ovat oppineet eivätkä sitten huomaa, että aika on ajanut tiettyjen luokittelujen ohi, kun esim. duunareilla voi ihan hyvin olla parempi palkka kun akateemisella eikä duunari nykyään ole mikään sorrettu parka.

Mitä ne fiksut jutut on, joita yliopistossa on oppinut juttelemaan? Taidan kuulua luokkaan 'akateeminen pönttö'. Salkkarit ei kiinnosta, kuten ei moni muukaan asia, mutta puutarhanhoito ja lapset kyllä.



En ole ennakkoluuloinen 'duunareita' kohtaan, eikä tapaamani ihmiset yleensä ole erityisen ennakkoluuloisia omaa koulutustani kohtaan.

teette tuttavuutta esim. uuden naapurin / lastenne kaverin vanhemman kanssa, jonka tiedätte olevan kouluttamaton / hyvin vähän koulutettu duunari? Esim. tehdastyöläinen, taksikuski, siivooja?

Yksi parhaista ystävistäni on lähihoitaja. Se, että ihminen on duunari tai vähän koulutettu, ei merkkaa sitä, että ihminen olisi tyhmä tai yksinkertainen. Ja korkea koulutus ei takaa älykkyyttä. Mä tunnen monta akateemista typerystä :)

Itselläni on kaksi akateemista tutkintoa mutta olen "duunariperheestä" lähtöisin. Äitini oli siivooja ja isäni rakennusmies. Itse asiassa, olen aina arvostanut fyysistä työtä tekeviä ihmisiä.

olen melkein ainoa korkeakoulutettu ystäväpiirissä, suvussa on pari rehtoria. Ei se koulutus ihmistä pahenna tai paranna. Pihapiirissä asuu kaikenlaisia lääkäristä, lakinaisesta, hoitsusta ja yrittäjästä duunariin ja silti kaikki ovat ihania ihmisiä.

ja itse duunari. Meillä se olen minä, joka lukee valtavat määrät, miestä ei voisi vähempi kiinnostaa. Jutunaiheita meillä kyllä piisaa ja kaveripiirissä on kaikenlaisia ihmisiä; meillä ihmisessä merkkaa jokin muu asia kuin koulutus.