Vauva-lehti etsii haastateltavaksi
perhettä, jossa on suomalainen äiti ja (ei-eurooppalainen) ulkomaalainen isä sekä lapsia, mielellään vauvakin. Plussaa on, jos äiti tuntee miehensä kotimaan kulttuuria jonkin verran eli on asunut itsekin tuossa kulttuurissa. Jutussa perhe saa kertoa kokemuksistaan kahdesta kulttuurista; sekä kahden kulttuurin tuomista elämää rikastuttavista asioista että mahdollisista kipupisteistä. Juttu julkaistaan syksyllä Vauvassa.
Yhteydenotot (kerro lyhyesti perheestänne ja asuinpaikkakunta):
khemanus (at) welho.com
Kommentit (35)
Toimituksen juttuidean kannalta ei-eurooppalainen puoliso on varmasti toimivampi. Yleisesti kuitenkin ärsyttää se, että yleensä maahanmuuttajajuttuja lukiessa he ovat jostain "eksoottisesta" maasta. Monelle syntyy kuva, että maahanmuuttajat ovat lähes ainoastaan Afrikasta/Kauko-Idästä tms, kun todellisuudessa suuri osa maahanmuuttajia on ihan Euroopasta ja sulautuu valtaväestöön niin hyvin, ettei heitä aina edes huomaa.
Juttuvinkkinä mielenkiintoinen voisi olla myös Suomeen tullut ulkomaalainen expat-perhe. Näistä juttujä näkee harvoin.
on paljon pienempiä, jos puoliso on Euroopasta. Sikäli kiinnostavampi tuo alkuperäinen idea. Myös uskonnon vaikutus perhe-elämään kiinnostaa, kotimainen uskovainen, muslimi, juutalainen jne.
Näitä juttuja on jo ollut vaikka kuinka. Kirjoittakaa mieluummin äidistä, joka asunut ulkomailla ja palannut Suomeen lapsen/lasten kanssa. Isä ulkomaalainen ja asuu ulkomailla. Pitääkö isä yhteyttä? Vieraileeko hän Suomessa vai lapsi isänsä luona? Ja kuinka usein? Miltä paluumuutto Suomeen on tuntunut äidistä/lapsesta? Miten lapsen kielitaito, puhuuko hän edelleen toista äidinkieltään? Miten kielitaitoa pidetään yllä?
Tällaista juttua ei ole vielä näkynyt. Ja näitä naisia on varmasti useita!
T. yksi tällainen
Nykyään expatriaattiperheitä on pilvin pimein, mutta heidän elämästään ei kerrota juuri missään. Etsikää eri puolilta maailmaa suomalaisia työn perässä lähteneitä perheitä (joissa pieniä lapsia) ja kertokaa heidän sopeutumisestaan. Jos haette jutuillenne lukijakuntaa, jota aihe jollain tavalla omakohtaisemmin kiinnostaa, se on mieluummin tämä kuin tuo teidän alkuperäinen juttunne. Suurempi osa meistä on lähdössä ulkomaille työn perässä, ei rakkauden.
täällä myös yksi perhe joka lähdössä ulkomaille työn perässä.
Nykyään expatriaattiperheitä on pilvin pimein, mutta heidän elämästään ei kerrota juuri missään. Etsikää eri puolilta maailmaa suomalaisia työn perässä lähteneitä perheitä (joissa pieniä lapsia) ja kertokaa heidän sopeutumisestaan. Jos haette jutuillenne lukijakuntaa, jota aihe jollain tavalla omakohtaisemmin kiinnostaa, se on mieluummin tämä kuin tuo teidän alkuperäinen juttunne. Suurempi osa meistä on lähdössä ulkomaille työn perässä, ei rakkauden.
Jos haluatte kertoa oman tarinanne, ilmoittautukaa yllä olevaan s-postiosoitteeseen. Mietimme toimituksessa eri näkökulmia.
ketä kiinnostaa joku ulkomailla asuva suomiperhe? niistä on ollut juttua jo ihan tarpeeksi.
Varsinkin se että miten lapset jotka on ehkä kasvaneet ulkomailla suurimman osan elämäänsä, kestää tulla vanhempiensa kotimaahan Suomeen
Mua ei vois vähempää kiinnostaa tuollaiset erityisperheet mutta tavallisten suomalaisten elämästä lukisin mielelläni.
täällä myös yksi perhe joka lähdössä ulkomaille työn perässä.
Nykyään expatriaattiperheitä on pilvin pimein, mutta heidän elämästään ei kerrota juuri missään. Etsikää eri puolilta maailmaa suomalaisia työn perässä lähteneitä perheitä (joissa pieniä lapsia) ja kertokaa heidän sopeutumisestaan. Jos haette jutuillenne lukijakuntaa, jota aihe jollain tavalla omakohtaisemmin kiinnostaa, se on mieluummin tämä kuin tuo teidän alkuperäinen juttunne. Suurempi osa meistä on lähdössä ulkomaille työn perässä, ei rakkauden.
Olen samaa mieltä!
Monia muutto ulkomaille kiinnostaa / siitä haaveillaan.
Asumme ulkomailla - muutimme tänne keväällä 2008 ja mielestäni olisi myös erittäin mielenkiintoista lukea expattien elämästä -muuttoprosessista,sopeutumisesta uuteen maahan & uuteen kieleen & yleisesti elosta ulkomailla.
Odotan myös lasta täällä - olisi myös kiinnostavaa odotuksesta ulkomailla.
Harvoin käsitelty aihe on myös edellä mainittu paluumuutto, joka ei ole mitenkään yksinkertainen prosessi sekään. Sopeutuminen kotimaahan on usein aika hankalaa usean vuoden ulkomailla asumisen jälkeen.
Meitä ulkomailla asuvia & etenkin Meidän Perhe -lehteä lukevia on paljon. Lehti kiertää Suomi-koululaisten äideiltä toiselle.
Olen itsekin expatti, ja sanon kyllä toimitukselle, että älkää enää thekö noita "suomalainen perhe ulkomailla" -juttuja, niitä on tullut niin monesta tuutista viimeisen 10 vuoden ajan. Olen itsekin expattipuoliso, ja Suomessa asuvien suomalaisten näkökulmasta tiedän sen verran, että heitä eivät kyllä expattien touhut kiinnosta. Me expatit olemme kuitenkin äärettömän pieni vähemmistö. Pahinta on vielä se, että 99% prosentissa nämä expattiperhe ulkomailla -jutut ovat sellaista hymistelyä ja omaakehua, joka vain ärsyttää monia lukijoita.
Mitään paluusokkia ei ole kuin joillakin expateilla, vielä huonompi aihe. Tyypillinen perhe kun on ulkomailla lyhyehkön ajan.
Jos löytyy kiinnostava mokupari, niin kyllähän siitä saa kivan haastattelun. Tosin kiinnostavan parin löytäminen on ehkä vaikeaa.
Tuo yllä mainittu "suomeen lapsen kanssa palannut" -idea on ihan hyvä. Se ehkä voisi koskea jopa suomalaista perhettä ts. lähdetty expatiksi, ulkomailla tulee ero/mies löytää uuden ja vaimo joutuu palaamaan Suomeen lasten kanssa. Näitä kyllä on, eri asia on suostuuko kukaan lehtijuttuun.
Yleisesti ottaen kansainvälisyyttä koskeviinkin juttuihin on hyvä etsiä jotain särmää. Esimerkiksi nuo mainitut hankala elämäntilanne, jota ulkomailla asuminen/maiden välillä seilaaminen/ulkomaalaisuus vielä hankaloittaa ovat parempia jutun aiheita kuin iänikuiset hymistelyjutut.
paluumuuttaja expat. Minuakin kiinnostaa mielummin jotkut muut aiheet, kuten adoptiolasten tai ottolasten (aikuisia) haastattelut, kovia kokeneiden äitien tai isien haastattelut, satteenkaariperheiden haastattelut varsinkin homoparien ei niinkään lesbo. Myös erityislasten vanhempien haastattelut kiinnostaa. Tavalliset normiperheet eivät jaksa kiinostaa, ei myöskään luomu jne joita on tullut tuutin täydeltä.
Etsikää aiheita joita ei ole käsitelty, arkojakin aiheita sekä panostakaa enempi lastenkasvatuskysymyksiin ja perheiden ja parisuhteen selviämisjuttuihin. Esim. eron jälkeen selviäminen tai totuudenmukaiset erotarinat. Olen kaksosten äiti ja ärsyttää miten kaikki kaksoshaastattelut ovat niin imeliä, on turvaverkostoa ja apukäsiä, useimmilla ei asiat ole niin hyvin.
Hiukan järeämpiä aseita käyttöön, kuten Barbapapat sanovat.
Varsinkin se että miten lapset jotka on ehkä kasvaneet ulkomailla suurimman osan elämäänsä, kestää tulla vanhempiensa kotimaahan Suomeen
Mutta myös muiden ,kuin expattien paluushokki. Asuimme ulkomailla 8v.ja muutimme sinne ihan "omasta tahdosta" :D töitä etsimään.
Vuosi sitten muutimme takaisin Suomeen ja olisikin mukava lukea muiden perheiden paluusta, miten päivät ovat lähteneet rullaamaan Suomessa? Itsellä vieläkin "tökkii" jotkin asiat Suomessa, eli emme ole vielä täysin palautuneet muutosta.
joka joutuu muuttamaan/muutta kotimaassa toiselle paikkakunnalle, jossa tukiverkostoa ei ole.
Lasten ja erityisesti kouluikäisten sopeutuminen uudelle paikkakunnalle. Ja ERITYSESTI vanhempien sopeutuminen uudelle paikkakunnalle kiinnostaisi.
Haaveilevatko palaavansa vanhaan? Onko uusi elämä odotusten mukaista/parempaa/huonompaa? Millä eväin arkea pyöritetään eteenpäin, jos kaipuu vanhaan on valtavaa jne?
Terv. Kaksikielisen, suomalaisen perheen äiti, joka vuosien jälkeen vielä totuttelle asuinpaikkakuntaansa, vanhaa kaivaten
näistä jutuista... Meneehän siinä haastateltavaltakin päivä ja joutuu organisoimaan asiansa sen päivän osalta uusiksi. Joten esim. 100 euron palkkio olisi kyllä ihan asiallinen.
No, joo. Meillä on tällainen expattiperhe, joka olisi voinut kertoa Suomeen muuttamisen jäkeisestä paluushokista - sekä lasten että vanhempien. Kun lapset asuivat maapallon toisella puolella ensi vuotensa ja puhuivat sikäläistä kieltä ei heidän Suomi-identiteettinsä ollut kummoinen. Vaikka vanhemmat ovat suomalaisia ja kotona sitkeästi yritettiin puhua suomea. Kun muutimme Suomeen ja saavuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle, lapsi kysyi " Onko tämä se Suomi?" Siis se lentokenttä :D
Suomi oli heille outo ja vieras maa, kun tänne muutimme juuri ennen esikoisen koulun alkamista. Kolme vuotta olemme täällä yrittäneet sopeutua, vanhemmat paremmin ja lapset huonommin. Esikoisen eilen esittämä toive oli :"Äiti, jos jotain saisin toivoa niin voitaisiinko mennä tänä vuonna koko kesäksi vanhaan kotiin." Voi rakas, emme voi - ainakaan tänä kesänä, jonakin vuonna vietämme kyllä siinä kaupungissa pitkän loman.