Miksi on niin vaikea kohdella lapsenlapsia tasa-arvoisesti?
Viime vuonna toisen asteen oppilaitoksesta ammattiin valmistunut sukulaistyttö sai isovanhemmiltaan 100 euroa. Eilen lukiosta yo-todistuksen saanut sukulaispoika sai samoilta isovanhemmilta 1000 euroa.
En vaan tajua.
Kommentit (23)
En olis uskonut. Kannattaa varmaankin vihjata lahjan antajalle, että oli outo ratkaisu.
Esimerkiksi appivanhemmat pitävät kyllä selkeästi tyttären lapsia parempina kuin muita. Ja poikia lisäksi parempina kuin tyttöjä.
Omat vanhempani ovat onneksi aina olleet hyvin tasapuolisia.
Monet eivät edes tiedä, että ammattikoulun jälkeen voi nykyään hakea ammattikorkeakouluun ja sitä kautta vaikka yliopistoon jos halua löytyy. Ammattikoulututkinto nähdään monesti vähempiarvoisena; "ei sillä olisi lukupäätä lukioon ollutkaan". Ehkä tältä pohjalta ero lahjoissa on jotenkin ymmärrettävä, mutta mielestäni ei hyväksyttävä alkuunkaan, mutta eipähän siihen oikein voi puuttua mitenkään.
ja siten lapsia ja lapsenlapsia pitäisi kohdella taloudellisesti tasa-arvoisesti riippumatta koulutustaustasta. En ymmärrä, miten lahjan suuruus riippuu suoritetusta tutkinnosta (mmattikoulu/lukio).
Epäreilulta kuulostaa, mutta usein isovanhemmat ovat epäreiluja ja heillä on suosikki-lapsia ja lapsenlapsia.
ellei erikseen niin sovita. Ihmiset saa tehdä omilla rahoillaan mitä lystäävät.
Toki on epäreilua, jos suosii jotakin ihan vain suosimisen vuoksi.
Vaan antakoot ihmiset sellaisia lahjoja kun haluavat.
Ja toki ylioppilaita juhlitaan enemmän kuin muita! Ihan ok minustakin.
ja tottakai pitää olla tasapuolinen.
Pohjimmiltaanhan kyse ei ole rahasta, vaan rakkaudesta, ja arvostuksesta, ja siksi vanhempien ja isovanhempien pitää muistaa olla äärimmäisen tasapuolisia. Mikään ei satuta niin paljoa, kuin kokemus, että läheinen rakastaa toista enemmän.
Ja tämäkin toisen kunnioituksen ja arvostamisen taito siirtyy malliesimerkkinä sukupolvelta toiselle (jos ei löydy joku oikeasti järkevä jälkipolven edustaja), ainakin kun lukee näitä vastauksia.
Tottakai on törkeää käytöstä
ja tottakai pitää olla tasapuolinen. Pohjimmiltaanhan kyse ei ole rahasta, vaan rakkaudesta, ja arvostuksesta, ja siksi vanhempien ja isovanhempien pitää muistaa olla äärimmäisen tasapuolisia. Mikään ei satuta niin paljoa, kuin kokemus, että läheinen rakastaa toista enemmän.
miten yo-tutkintoa voi arvostaa enemmän kuin ammattitutkintoa. Lukio on helppo koulu ja ylioppilaaksi tuleminen ei kovin paljon älyä vaadi..
mitata...?!?
Ajatellaan vaikkapa kahta ihmistä, joista toisen(A:n)perhe asuu Helsingissä muutaman kilometrin päässä isovanhemmista ja toisen (B:n) perhe vaikkapa Floridassa. On itsestään selvää että A saa enemmän huomiota ja rakkautta isovanhemmilta mitä B, koska välimatka on suuri jne. Jos sitten isovanhemmat antavat B:lle vähän enemmän rahaa valmistujaispäivänä, niin aika idiootti A saa olla että ajattelee sen kertovan etteivät isovanhemmat häntä rakasta yhtä paljon, koska B saa enemmän RAHAA! A taas on nauttinut enemmän isovanhempien seurasta jne. ja luultavasti on heille siksi läheisempi koska on tutumpi.
Ja mikää nero ei todellakaan tarvitse olla että saa hyvät paperit lukiosta, mutta sekä amatsun että lukion käyneenä on pakko todeta, että lukio vaatii enemmän opiskelua. Amatsussa esim. kielissä vaaditaan paljon vähemmän, ja moni kurssi on todella helppo, lukiossa taas pitää jonkun verran lukea tai olla edes tunneilla hereillä että saa hyvän numeron kurssista.
+Havaintojeni mukaan ammattikouluissa oppilaisiin suhtaudutaan "lapsina" ja lukiossa "aikuisina", eli lukiossa opettajat vaativat enemmän mitä ammattikoulussa; kurssia ei vaan pääse läpi sillä että on joillakin tunneilla ja osallistuu kokeeseen, vaan on osattava kokeessa vastata kysymyksiin.
Lisäksi ammattikoulussa oli kiusaamista, lukiossa ei. Eli KÄRJISTÄEN voitaneen sanoa että lukiossa on keskimääräistä fiksumpaa/aikuisempaa porukkaa mitä ammattikouluissa, MUTTA TOKI POIKKEUKSIA AINA ON MOLEMMISSA!
Itse en pahemmin arvosta/ole hyötynyt lukiosta juuri mitään, mutta kannustan kaikkia käymään lukion (tai oikeammin tahtoisin jatkaa pakollista peruskoulua parilla vuodella...) sillä lukiossa yleissivistys ihan oikeasti kasvaa.
Toki joku lukee paljon kirjoja ja lehtiä vapaa-ajallaan, mutta on suuri joukko niitä jotka eivät niin tee. On kamalaa että monien tiedot jäävät "yläaste tasolle" varsinkin reaaliaineissa, ja sitten ihmetellään kun ihmiset ovat niin "tyhmiä" että eivät ymmärrä esim. työsopimustensa sisältöä tmv. (JOKAISEN lähipiirissä on varmasti näitä esimerkkejä ihmisistä, joista joskus mietti; "eikö tuo tätä tiennyt?!")
Ja kyllä, ihan taatusti kampaaja tietää enemmän hiusten hoidosta ja putkimies enemmän LVI-töistä mitä minä, mutta jokaisen tulisi mielestäni tietää tiettyjä asioita, joita ei pelkässä peruskoulussa opi +se että monella on yläasteella murkkuikä=opiskelu ei kiinnosta=mitään ei jää päähän.
Niin, ja olen sitä mieltä että on hyvä jos ihminen haluaa oppia koko ajan uutta. Kaikkea ei kukaan voi oppia ja hallita, mutta ihmettelen kyllä jos ihmisellä puuttuu yleissivitys ja hän on ihan käsi käytännön jutuissa, eli taulun ripustaminen, renkaiden vaihtaminen autoon, lampun asennus, sämpylöiden leipoiminen, napin ompeleminen jne. jne. Joten siksi olisi hyvä että kaikki velvoitettaisiin opiskelemaan esim. 20-vuotiaiksi, ja esim. 15-vuotiaina voisi sitten valita vapaasti painotuksia, mutta laajentaisin amatsulaisille yleissivistävää puolta ja lukiolaisilla kädentaitojen puolta.
Meillä myös miehen vanhemmat pitävät vanhimman poikansa lapsia erityisasemassa. Heille jaetaan rahaa tämän tästä ja maksetaan ajokortteja ym. Pienempänä pääsivät aina halutessaan isovnahempien kanssa mökkeilemään isovanhempien mökille. Meidän lapset eivät tainneet olla kertaakaan heidän matkassaan ilman meitä.
Sittemmmin vanhin veli erosi ja lapsilla (teineillä) oli hankalaa koulussa ym muussa elämässä ja heitä piti tietenkin aivan erityisesti ymmärtää ja tukea vielä enemmän...totta tietenkin tuo, mutta isot pojat kävivät päivittäin syömässä mummolla kesälomalla ja meidän siihen aikaan ekaluokkalainen sai pärjätä yksin kotona kun vanhemmat olivat töissä. Mummo ei edes soittanut ja kysellyt miten on mennyt.
Vanhimmat lapsemme ovat hyvin samanikäisiä kuin miehen veljen pojat ja nyt mummu ihmetteleekin, kun eivät meinaa enää käydä. Olemme kotona tsempanneet omia lapsiamme ja missään tapauksessa emme ole provosoineet vaan mieheni kanssa kahden tästä jutelleet, mutta lapset/teinit on fiksuja ja ovat tehneet omat havaintonsa jo vuosia sitten.
Harmittaa mummun puolesta!!
meillä ei meidän lapset saa mitään eikä ole mitään, koska emme kokoajan korosta heidän olemistaan
Liikaa hehkutetaan ylioppilaita. Juhlansa ovat ansainneet myös ammattikoulusta valmistuneet.
T:yo
Tyttö kuulemma itse pahoitti mielensä.
ap
enemmän yo-tutkintoa.. Se oli ennen kova juttu!
Miehen suvussa isovanhemmat ei noteeranneet ollenkaan kun mies valmistui yliopistosta maisteriksi. Samaan aikaan pikkuveli valmistui amiksesta niin se oli aivan huippujuttu, sehän sai sentään kunnon AMMATIN se poika ;).
Ei ammattiin valmistuvia juuri huomata, kuten ei amk:sta tai yliopistosta valmistuviakaan. Se vaan on tuollainen perinne.
Ylioppilaita on muistettu aina, amatsuja ei koskaan (tosin nykyään heitäkin hieman muistetaan, mutta vanhoilla ihmisillä on vanhat tavat, ja se heille suotakoon...)
On eri asia jos vaikkapa joululahjaksi antaa toiselle 100€ ja toiselle 1000€, mutta tässä tapauksessa ei mielestäni ollut kyse epätasa-arvoisuudesta.
Niin, ja järjestikö tuo tyttö itselleen samanlaiset valmistujaisjuhlat vert. ylioppilas? Onhan eri asia sekin jos lähivun pyytää kahville vert. ylioppilasjuhlat joissa yleensä PALJON väkeä.
Ja sekin vielä kannattaa muistaa, että moni lahjan antaja yleensä haluaa auttaa sen ylioppilaan tulevia opiskeluja (/palkita raskaan opiskelun päätteeksi, toki on yksilöllistä miten raskasta se opiskelu&pääsykokeisiin lukeminen on ollut...) sillä kärjistäen: amatsu valmistuu AMMATTIIN ja ylioppilas jatkaa opintoja, eli on koulun penkillä vielä 3-6 vuotta lukion jälkeen.
Monelle vanhemmalle ihmiselle ammatin saanut on "aikuinen" joka tulee toimeen omillaan (ja monilla amatsuillahan on työpaikka valmiina opiskelujen jälkeen esim. työharjoittelupaikassa tmv.) ja yleensä aikuiset eivät halua antaa rahaa työssäkäyvällä.
Vert. "köyhä opiskelija" ja "omillaan toimeentuleva työssäkävijä".
Anoppi antoi meidän autosähköasentajaksi valmistuneelle tytöllemme 50€ + ruusukimpun
Miehen veljentyttö, joka kirjoitti ylioppilaaksi, sai seuraavana päivänä 500€ + korun.
Meidän tytöllä on kyllä vakituinen työpaikka odottamassa, aloittaa elokuun alusta.