Lapsettomuus ei ole mikään "kriisi".
Mikä ihmeen pakko ihmisen onsaada lapsia? Ei mikään. Ja jos nyt jostakin syystä aivan välttämättä niitä lapsia tahtoo hoitaa voi hakeutua lastenhoitoalalle tai adoptoida... utelioille voi sanoa ihan suoraan, että "meillä ei ole lapsia koska me ei niitä saada" Tuskin utelee uudestaan.
Miten jonkin sellaisen menettäminen voi olla kriisi mitä ei ole koskaan ollutkaan? Olisin minäkin ihan mielelläni tullut aivokirurgiksi, mutta koska en ole näppärä sormistani en edes sitä liian pitkään haaveillut.
Kommentit (59)
Ei kaikki lapsettomat nyt voi ruveta lasten parissa toimimaan, Suomessa kun joka viides on lapseton.
Älytön väite ja vain sellaisen suusta, joka haluaa selitellä omaa puutettaan.
Suomessa joka viides kärsii jossain vaiheessa tahattomasta lapsettomuudesta. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei vuoden kestäneen aktiivisen yrityksen jälkeen ole lapsi saanut alkuaan. En usko, että tässä viestissä tarkoitettiin, että suomessa joka viides ei saa koskaan lasta.
Tuohon kommenttiin, että "lapsettomien olisi hyvä tajuta, että asian voi nähdä toisinkin" (vai miten se tarkkaan meni) sanoisin, että tuo on vähän sama asia kuin jos sanoisi masentuneelle "älä ole masentunut". Jos asia on itselle vaikea, voi järjellä ajatella mitä kaikkea hyvää muuta elämässä on, mutta tunne voikin sitten olla toinen.
Itse kärsin vuosia lasta yrittäessäni, ja olin jo varsin suuressa pelossa, etten koskaan kuuna päivänä saa omaa lasta. Mietin kyllä adoptiota ja maailman tilaa ja ihmisten määrää, mutta rehelisesti sanottuna tahdoin vain sen OMAN lapsen. Sen joka omassa mahassa kasvaa. Jos en olisi tullut lopulta raskaaksi (nyt rv 24) en tiedä miten olisin kestänyt.
Kyllä todellakin lapsettomuus on kriisi. Ei kaikille, mutta toisille. Samoinkuin avioero on toiselle vaikea ja toiselle ei. Ja lapsettomuus, perhe, rakkaus, ne ovat semmoisia niin perustavanlaatuisia tarpeita ja asioita olleet aina ihmisen elämässä, etten usko niiden muuttuvan.
Kyllähän tajuan että se on kriisi. Suuri. Monelle. Mutta näin ei olisi jos yhteiskunnan arvoja muutettaisiin.
Mutta näköjään kukaan mukaanlukien lapsettomat itse ei tahdo muuttaa mitään. Joten mikäpä siinä, todetaan loppukaneettina että lapsettomuus on kriisi koska lapsettomat ovat viallisia eikä heidän olemassaololleen ole syytä.
Jos niin kerran tahdotte, olin vain sitä mieltä että asiaa voisi yrittää vaihteen vuoksi lähestyä eri näkökulmasta. Ei huvita enää.
ap
Luulitko ap tosiaan, että sun kirjottaminen täällä muuttais maailmaa? Ja luulitko tosiaan, että se kävis kovin äkkiä?
Perhe on se mihin ihmiset on pyrkineet koko olemassaolonsa ajan, niin mitenköhän se nyt mihinkään muuttuisi yhden av-aloituksen voimasta..? Siis voisi olla, että jos sen merkitys jotenkin vähenisi kummasti yhteiskunnassa, niin lapsettomankin olisi helpompi hyväksyä lapsettomuutensa. Mutta kyseessä ei ole niinkään minun mielestä yhteiskunnallinen ongelma, vaan aina yksilön oma. Siksi se tuntuu yksilöstä pahalta, eikä sitä voi toinen toisen puolesta kokea tai järkeistää.
niinhän mä luulin toki että muutan tällä avauksella koko maailman. Oikeasti olisin luullut että edes joku olisi ollut halukas yrittämään voimauttaa ko. ihmisiä, luulin, ettei kukaan TAHDO olla uhri. Olin väärässä.
Paljon voimia kaikille joille lapsettomuus on ongelma.
Aivain kuin sanois masentuneelle, että kato hei peiliin ja kerää luus sieltä sängynpohjalta. Että aurinko paistaa nyt, ja eläminen on meistä muista mukavaa.
Ei varmasti lapseton tahdo olla asiasta surullinen, olishan elämä ylipäätään mukavampaa jos ei mistään koskaan suris. Mutta onkos asiat näin yksinkertaisia?
46
Pitääkö masentuneelle sitten sanoa, että ei ihme että olet masentunut, kun sun elämä on ihan perseestä.
Voihan masentuneelle sanoa monenlaista. Voi sanoa, että elämä on usein mukavaa, mutta jos joku on masentunut, ei se ehkä avaudu kovinkaan hyvin. Voi kanssa sanoa, että sun elämä on perseestä, ja siltä se masentuneesta juuri sillä hetkellä tuntuu. Mutta tärkeetä ei ole se mitä sanoo, vaan että tukee ja kuuntelee. Kokemuksen syvällä rintaäänellä lausuttuna, veli oli pitkään todella huonossa kunnossa.
Mutta se ei nyt niinkään ollut se pointti, että miten masentunutta hoidetaan, vaan se, ettei vaikeat asiat hoidu yksinkertaisilla hokemilla. Varsinkaan nopeasti.
46 ja 48
miksi nyt sitten tuntuu, ettei saa puhua ollenkaan? Ja yksinkertainen hokema minusta olisi, että "lapsettomaksi jääminen on yksi elämän suuria kriisejä". No kutta se siitä nyt.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan
eri ihmisille on eri asiat "kriisejä"
elä ja anna toisten elää
sinulle ap on joku muu asia "kriisi" vai mitä
t. 10 v lapsettomuushoidoissa ollut
Eihän näin yksinkertaisia ihmisiä olekaan, eihän? Luuletko ihan vakavissasi, että "joku apina" naiskentelee seksuaalisen halun ajamana? Noh, toki nimenomaan joidenkin apinoiden ja esimerkiksi delfiinien on havaittu harrastavan seksiä muutenkin kuin suvunjatkamismielessä, mutta kyllä se on poikkeavaa eläinkunnassa. Etkö ihan oikeasti tajua, että ns. seksuaalinen halu on olemassa siksi, että eläin lisääntyisi?
Hallelujaa ja onnea tuleviin aivoituksiisi!
Suvunjatkamisviettin uskon toki. Se on kaikilla lajeilla myös ihmisellä. Se on se SEKSUAALINEN HALU.
Mutta ei mikään apina kiimassaan naiskentele siksi että saisi vauvoja.
tuota noin, eikö ap just tuota tarkoittanut? En nyt tajua pointtiasi.
Luulitko ap tosiaan, että sun kirjottaminen täällä muuttais maailmaa? Ja luulitko tosiaan, että se kävis kovin äkkiä? Perhe on se mihin ihmiset on pyrkineet koko olemassaolonsa ajan, niin mitenköhän se nyt mihinkään muuttuisi yhden av-aloituksen voimasta..? Siis voisi olla, että jos sen merkitys jotenkin vähenisi kummasti yhteiskunnassa, niin lapsettomankin olisi helpompi hyväksyä lapsettomuutensa. Mutta kyseessä ei ole niinkään minun mielestä yhteiskunnallinen ongelma, vaan aina yksilön oma. Siksi se tuntuu yksilöstä pahalta, eikä sitä voi toinen toisen puolesta kokea tai järkeistää.
Eikö perhe kuulu "hankkia" rakkaiden ihmisten kesken eikä muiden takia...
Luulitko ap tosiaan, että sun kirjottaminen täällä muuttais maailmaa? Ja luulitko tosiaan, että se kävis kovin äkkiä? Perhe on se mihin ihmiset on pyrkineet koko olemassaolonsa ajan, niin mitenköhän se nyt mihinkään muuttuisi yhden av-aloituksen voimasta..? Siis voisi olla, että jos sen merkitys jotenkin vähenisi kummasti yhteiskunnassa, niin lapsettomankin olisi helpompi hyväksyä lapsettomuutensa. Mutta kyseessä ei ole niinkään minun mielestä yhteiskunnallinen ongelma, vaan aina yksilön oma. Siksi se tuntuu yksilöstä pahalta, eikä sitä voi toinen toisen puolesta kokea tai järkeistää.
Siis muitako varten sinä perheen hankit??!
Eikö perhe kuulu "hankkia" rakkaiden ihmisten kesken eikä muiden takia...
Miten tuosta saa kuvan, ettei joku hankkisi perhettä itseään varten, eikö tuossa nimenomaan painoteta lapsen saamisen henkilökohtaisuutta? Sitä, että sen haluaminen on yksilön oma asia ja tunneperäinen asia.. Näin minä tuon ymmärrän.
Siinä vaan sanotaan, että ap:n pointtia mukaillen jos yhteiskunnassa jotenkin perheen merkitys vähenisi ja oman elämän merkitys kasvaisi, niin _ehkä_ olisi helpompi kestää lapsettomuus.
Mikä ihmeen pakko ihmisen onsaada lapsia? Ei mikään. Ja jos nyt jostakin syystä aivan välttämättä niitä lapsia tahtoo hoitaa voi hakeutua lastenhoitoalalle tai adoptoida... utelioille voi sanoa ihan suoraan, että "meillä ei ole lapsia koska me ei niitä saada" Tuskin utelee uudestaan. Miten jonkin sellaisen menettäminen voi olla kriisi mitä ei ole koskaan ollutkaan? Olisin minäkin ihan mielelläni tullut aivokirurgiksi, mutta koska en ole näppärä sormistani en edes sitä liian pitkään haaveillut.
nimenomaan sanot "Lapsettomuus ei ole mikään Kriisi"
Etkö jo välillä itse kumoa tuon aloituksesi?? Se on kriisi ja sitä et voi muuttaa tämmösillä älyttömillä aloituksilla joissa väität ettei jokainen ihminen voi kokee elämäänsä ja siinä kohtaamiaan asioita juurikin omilla tunteillaan!!!
Te lapsettomat tahdote näköjään olla huonoja ja tuntea itsenne sairaiksi, mikäs siinä.
ilmeisesti täydellinen omine ajatusmaailmoinesi... Haluat keskustelua, mutta jos ei olla samaa mieltä kanssasi niin dissaat samantien. Hyvä keskustella sitten ;D
useinmiten uskovat jäävänsä jotain paitsi, jos eivät saa lasta. Se voi olla tietoinen ratkaisu, mutta monelle se on kuitenkin kipeä kriisi.
He menettävät siis unelmansa siitä, millainen olisi hyvä elämä.