Onko käyttäytymisnumero oppilaan persoonallisuuden arviointia?

Kiltti, reilu, mutta sanaisen arkkunsa ristiriitatilanteessa avaava, ei kiitettävää saa. Varsinaiset silmänpalvojat hämäävät valitettavasti opettajatkin herttaisella ilmehdillään, vaikka välitunneilla ja vapaa-ajalla (mitä ope ei tietenkään näe, mutta taatusti heijastuu kouluelämään jollainlailla) saattaa olla melkoinen kiusanhenki kieroiluillaan, porukasta jättämisellä, haukkumisella jne.

ainoana poikkeuksena se, että opettajat kyllä tietävät minkälaisia nuo silmänpalvojat oikeasti ovat, mutta siitä huolimatta täydet 10. En lakkaa tätä koskaan hämmästelemästä.

väh. ysin keskiarvo sai kympin käytöksestä.

Koska ja missä se käytösnumero vaikuttaa peruskoulun jälkeisessä elämässä?

Hyvinkäyttäytyvä, mutta ujo (=ei tuo itseään esille) lapsi arvostellaan huonommaksi kuin hyvinkäyttäytyvä, ulospäinsuuntautuva lapsi. Ujo tarvitsisi ennemminkin rohkaisua kuin lyttäämistä. Tietenkin se tekee hallaa itsetunnolle.

tunnen olevani älykäs kun teen niin

ei ujosta arasta huonoitsetuntoisesta lapsesta tule sosiaalista ja ulospäinsuuntautunutta vaikka kuinka arvosteltaisiin

oppiipahan vaan että kukaan ei koulussakaan hyväksy häntä sellaisena kuin on, ja sen hän uskoo jo vähän liiankin hyvin

juuri tuon minä opin koulussa.

Myöhemmin kannustavassa työympäristössä kehityin sosiaalisempaan suuntaan eikä kukaan esim. nykyisistä työkavereistani edes usko sitä että olin lapsena hyvin ujo ja arka.

Peruskoulusta jäi hyvin ikävät muistot juuri siitä syystä ettei siellä saanut minkäälaista kannustusta muut kuin ulospäinsuuntautuneet oppilaat. Muut saivat pärjätä omin nokkinensa, mitä nyt välillä muistutettiin siitä ettei ole 'oikeanlainen' persoona.

Olin hiljainen (mutta kuitenkin aktiivinen oppitunneilla), kiltti, koskaan ei ollut tehtävät tekemättä tai en ollut koulusta pois ainuttakaan tuntia/päivää sinä vuonna.

Saman numeron 8 saivat häirikköpojat, jotka häiriköivät oppitunteja, tehtävät tekemättä yms.

ja silloin jo opemme oli niin "moderni" että antoi lähes kaikille käytöksestä 10, mutta "ylivilkkaat" ja "liian kiltit ja hiljaiset" saivat vain 9! Kuuluin tähän viimeiseen kastiin, en koskaan mielestäni käyttäytynyt törkeästi ketään kohtaan. Olin ja olen edelleen vähän katkera tuosta, enkä TODELLAKAAN ymmärrä nykyistä opetushallitusta ja tapaa arvostella ihmisen temperamenttia ja luonnetta käytösnumeron yhteydessä.

Eikö käytös ole hyvät tavat, ystävällisyys, empaattisuus, reiluus jne. eikä niinkään esim. ujoudesta miinusta?

mutta sitähän se nyt vaan on.



Hiljaiset ja myötäilijät saa parempia numeroita.

Poikani saa huonompia numeroita kautta linjan todistukseensa, kuin mitä hänen taitonsa ovat.

Olen tätä yrittänyt hänelle toitottaa (nyt ysillä ja joulutokari on tärkeä). Että mielistele nyt, sillä saa parempia numeroita...



Olen opettajan lapsi itse, joten tiedän mistä puhun.

Ja av-mammoja alkaa jo ahdistaa arvioinnit, opettajien loma, mitä opelle lahjaksi vai eikö mitään...

Keksikään nyt jotain uutta

Koska ja missä se käytösnumero vaikuttaa peruskoulun jälkeisessä elämässä?

Hyvinkäyttäytyvä, mutta ujo (=ei tuo itseään esille) lapsi arvostellaan huonommaksi kuin hyvinkäyttäytyvä, ulospäinsuuntautuva lapsi. Ujo tarvitsisi ennemminkin rohkaisua kuin lyttäämistä. Tietenkin se tekee hallaa itsetunnolle.

Jos ihmiseltä kysytään suora kysymys ja hän vain luimistelee ja äkistelee jotain, niin se ei ole hyvää käytöstä. Hyvää käytöstä on katsoa silmiin ja vastata reippaasti!

Esimerkiksi huolellisuus, avoimuus, suhtautuminen uuteen jne ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, jotka ovat lapsilla vielä voimakkaasti esillä. Temperamnettipiirteillä on se sellainen mielenkiintoinen ominaisuus, että suurin osa niistä on joissakin tilanteissa haluttavia ominaisuuksia. Välttämättä koulun arvostamat ominaisuudet eivät ole niitä haluttuja ominaisuuksia esim kaikissa ammateissa. Myös eri kulttureissa ervostetaan eriaisia ominaisuuksia.



Mielenkiintoista on myös se, että käytösnumeron antaa opettaja/opettajat. He toki arvostelevat oppilaana koulun opetussunnitelman mukaisesti, mutta tulkitsevat sitä subjektiivisesti. Meillä ihmisillä on tapana arvottaa korkeammalle ihmistä, joka on samanalainen kuin me - myös temperamtentiltaan. Jos siis opettajana on temperamentiltaan ujo, sisäänpäin kääntynyt, varovainen henkilö, hän ei välttämättä ymmärrä lainkaan rasavilliä, haastavaa lasta, vaan antaa tälle ansaittua huonomman käyttäytymisen ja huolellisuuden arvosanan. Ja riuskaotteinen opettaja ei helposti näe ujon oppilaan käytöstä haluttavana piirteenä.



Moni opettaja tietenkin sanoo, että näin ei tapahdu. viisas opettaja tietää tämän ihmistieteiden perusfaktana ja myöntää, että tällainen vaara käyttäytymisen arvosanassa piilee.



Pelottavinta on silloin kun opettaja sanoo, että näin kuuluukin olla, koska näin kasvatamme lapsista hyvin käyttäytyviä aikuisia.



Suurin osa meistä varmasti haluaa kasvattaa lapsistaan hyväkäytöksisiä. Koulun käytösarvosanan perusteista pitäisi kuitenkin käydä syvällistä ja erilaisuuden hyväksyvää keskustelua.

ei ujosta arasta huonoitsetuntoisesta lapsesta tule sosiaalista ja ulospäinsuuntautunutta vaikka kuinka arvosteltaisiin



oppiipahan vaan että kukaan ei koulussakaan hyväksy häntä sellaisena kuin on, ja sen hän uskoo jo vähän liiankin hyvin

väittää, että olisi persoonallisuuden arviointia. Jokaisen lapsen ja aikuisen on opittava käyttäytymään persoonallisuudestaan riippumatta. Hiljaisen on opittava käyttäytymään tietyissä tilanteissa rohkeammin ja sosiaalisen on opittava, milloin mitäkin puhutaan ja miten...



Liian usein työelämässäkin sallitaan tietyille ihmisille huono käytös selittäen se heidän persoonallisuudellaan. Mielestäni on tekosyy piiloutua "persoonansa" taakse ja sen vuoksi sallia itselleen tai jollekulle muulle huono käyttäytyminen.



Itse olin koulussa kiltti lapsi, mutta puhelias ja vilkas. Suurimmaksi osaksi käytösnumeroni oli 10, sillä osasin oikeasti käyttäytyä hyvin. Yhtenä vuonna käytösnumero oli huono, koska käyttäydyin huonosti! Persoonallisuuteni oli kyllä ihan sama kuin ennenkin, mutta käyttäydyin opettajaa ja toisia oppilaita kohtaan huonosti. Oli hyvä, että käytösnumero laski roimasti... Opinpahan käyttäytymään. Toista virhettä en ole tehnyt. :)

Temperamentti ja persoonallisuus tekevät joskus hyvän käytöksen helpommaksi tai vaikeammaksi. Monet temperamenttipiirteet tekevät molempia, ne helpottavat joitakin hyvän käytöksen osa-alueita ja vaikeuttavat toisia. Kuitenkin lapsen on opittava käyttäytymään ainakin jossain rajoissa voidakseen pärjätä elämässä. Joillekin se on helpompaa kuin toisille.

Lapsille sallitaan hyvää käytöstä opetellessa enemmän virheitä kuin aikuisille, mutta on karhunpalvelus hyssytellä lapsen puutteita käytöksessä ja sosiaalisissa taidoissa, koska aikuisilta odotetaan enemmän ja lapsi ei harjoittelematta opi. Ja ne asiat, jotka ovat vaikeita, kaipaavat usein enemmän harjoitusta.

Ujolle on usein vaikeaa tuoda itseään esiin seurassa, jopa tervehtiminen voi vaatia paljon harjoitusta. Puheliaan ja avoimen taas voi olla vaikea oppia antamaan muille vuoro ja oppia, milloin sopii olla äänessä ja milloin kuunnella jne. Molempia lapsia pitää ohjata hyvään käytökseen, eikä kuvitella, että heidän tempperamenttinsa itsessään tarkoittaisi, että lapsi ei voi olla häiriköimättä tai lapsi ei voi osallistua ja olla aktiivinen ryhmässäkin. Joku on myös äkkipikaisempi ja joku harkitsevaisempi ja varovaisempi ja heidänkin pitää toisaalta oppia hillitsemään itseään ja toisaalta uskaltautua kokeilemaan asioita.

Lapsi voi olla aggressiivinen, mutta se ei ole mikään tekosyy mottaista kaveria nenään tai lapsi voi olla varautunut ja ujo, mutta se ei ole mikään tekosyy mököttää yksinään nurkassa, mitään puhumatta ja kieltäytyä osallistumasta koulun yhteisiin aktiviteetteihin.

väittää, että olisi persoonallisuuden arviointia. Jokaisen lapsen ja aikuisen on opittava käyttäytymään persoonallisuudestaan riippumatta. Hiljaisen on opittava käyttäytymään tietyissä tilanteissa rohkeammin ja sosiaalisen on opittava, milloin mitäkin puhutaan ja miten...

Liian usein työelämässäkin sallitaan tietyille ihmisille huono käytös selittäen se heidän persoonallisuudellaan. Mielestäni on tekosyy piiloutua "persoonansa" taakse ja sen vuoksi sallia itselleen tai jollekulle muulle huono käyttäytyminen.

luvattomat siis. Itse annoin pari vitosta lintsareille, poissaoloja ei selvitetä eikä pentuja näy koulussa. Yläasteella siis...

Loma, thank god.

Oletko hyvä kollega lukenut kriteerit arvoinnin toteuttamiseksi??? Nimittäin pelkästä lintsauksesta ei todellakaan anneta arvosanaa 5! Sen ansaitakseen oppilaan pitää olla suorastaan vaaraksi itselleen ja muille... Oikea arvosana olisi ollut 6.

T: yläkoulun ope

Ei se käytösnumero kenellekään opeta yhtään mitään. Jos halutaan opastaa lapsia käyttäytymään paremmin niin pitäisi antaa palautetta siitä mikä meni vikaan eikä lätätä numeroa joka voi tarkoittaa sataa asiaa.



sen lisäksi huono käytös on jo alentanut kaikkia muitakin numeroita joten se on päällekkäinenkin

on sisäistänyt koulujärjestelmään eksplisiittisesti kuuluvan "rivissä ja hiljaa" -vaatimuksen. Eri persoonallisuustyypit pystyvät tähän hyvin eri tasoisesti.



Käytösnumero siis arvottaa erilaisia persoonallisuuksia, todellakin. Mutta niin arvottaa myöhempi työelämäkin.

vaikka ei ihan suoraan. Ulospäinsuuntautunut lapsi voi olla kympin oppilas, jos auttaa muita ja rohkaisee, ja on tosi kohtelias ja hyvinkäyttäytyvä. Mutta voi sitten olla vaikka kutosen oppilas, jos ränkättää joka asiasta ja käyttäytyy inhottavasti.



Ujo oppilas ei oikein saa sitä kymppiä, mutta tuskin sitten sitä huonointakaan, riippumatta todellisesta asenteestaan muihin.

ihmistä ei arvioida, vaan tapaa käyttäytyä



t. ope

lapsi ne helpommin täyttää, kiitettävässä arvosanassa nimittäin vaaditaan aktiivisuutta ja toisten rohkaisua.

t. 2, ope myös

ihmistä ei arvioida, vaan tapaa käyttäytyä t. ope

Kiltti, reilu, mutta sanaisen arkkunsa ristiriitatilanteessa avaava, ei kiitettävää saa. Varsinaiset silmänpalvojat hämäävät valitettavasti opettajatkin herttaisella ilmehdillään, vaikka välitunneilla ja vapaa-ajalla (mitä ope ei tietenkään näe, mutta taatusti heijastuu kouluelämään jollainlailla) saattaa olla melkoinen kiusanhenki kieroiluillaan, porukasta jättämisellä, haukkumisella jne.