Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka toivoivat lapsena vanhempiensa kuolemaa?
29.05.2009 |
Itse olin varsinkin alakouluikäisenä sitä mieltä että koko perheeni joutaisi kuolla ja mieluiten suurin osa muistakin ihmisistä. Perheeni oli periaatteessa "ihan hyvä", mutta en vaan ollenkaan viihtynyt heidän kanssaan. Vanhemmat olivat ärsyttäviä, puuttuivat kaikkeen, pakottivat syömään, kyyläsivät läksyjä, kielsivät hakkaamasta yököttävää pikkuveljeä, selittivät puolestani mitä tunnen, ajattelen ja haluan. Myös muiden ihmisten kanssa koin etten saa olla oma itseni, vaan olen kummajainen.
En ole varma sanoinko ikinä ajatuksiani ääneen. Omat lapseni ovat sanoneet ja olen siitä tyytyväinen. Ainakin tiedän mitä heidän päässään liikkuu.
Kommentit (3)
mutta järjestelin ajatuksissani monet hautajaiset vanhemmilleni ja suunnittelin miten tulemme pikkusiskon kanssa kahdestaan toimeen kun vanhemmat ovat kuolleet.
Näin tapahtui aina kun olin yksin kotona koulun jälkeen ja vanhemmat poikkesivat vaikkapa kauppaan työmatkalla ja tulivat 15 minuuttia normaalia myöhemmin kotiin.
Jostain syystä pikkusisko ei koskaan kuollut ajatuksissani eli vanhemmat aina ajoivat sen kolarin, kun isä oli poiminut äidin kyytiin eivätkä vielä olleet hakeneet pikkusiskoa hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halunnut olla perheessä jossa ei vedelty remmillä persuuksiin joka asiasta... Jossa olisi kuunneltu minua ja autettu koulun kanssa... ja jossa olisi näytetty että minua rakastetaan...ja jossa ei olisi tarvinnut pelätä kertoa mitä tuli tehtyä taas remmin pelossa...
Se olisi ollut jotenkin niin romanttinen päätös sille etten kokenut olevani samalla aaltopituudella vanhempieni kanssa.