Vika eskaripäivä

Oli liikuttava hetki olla tutustumassa kouluun pari viikkoa sitten.



Nyt sen on oppinut, että aika kuluu vauhdilla. Yritän muistaa tämän aina, kun hermostuttaa, että lapsi haluaa sitä ja tätä ja tuota. Ajattelen silloin, että tulee vielä aika, jolloin hän ei halua minua nähdäkään :-).

Oikein välillä kaipaa aikaa kun äiti lasten mielestä oli paras, kaunein ja vielä fiksuinkin.

aamulla oli koulunaloitustarkastus neuvolassa...voi minun esikoista, vasta se oli ihan pieni pätykkä :)

Onko se pelkoa tulevaisuudesta vai surua vanhan menettämisestä?

Onko se pelkoa tulevaisuudesta vai surua vanhan menettämisestä?

Mua ainakin itkettää se, että huomaa miten aika kuluu ja pieni paaperoinen on kohta koululainen. Eli surua vanhan menettämisestähän se on. Vaikka kuinka ymmärtää, että näinhän se elämä menee. Tietysti samalla huomaa, että itsekin vanhenee.

suruun vanhan menettämisestä. Tietty elämänvaihe on takana. Nyt se lapsi alkaa ottaa etäisyyttä ja kavereiden merkitys elämässä kohoaa ekspotentiaalisesti.

kirkossa oli semmonen hetki, että en voinut estää kyyneleitä. Kaukana ne ei ollu kun vuosi sitten hain viimestä päivää eskarilaisen eskarista.

Vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelee..

Myös täällä itku tulee varmasti,mitenhän sitä skarppaisi itsensä?

Itku on yhtä luonnollista kun naurukin.

en haluaisi pillahtaa itkuun siinä päiväkotitätien, muiden lapsien ja oman lapsen edessä.

samoin oli kevätjuhlassa..

et äitiys on ainakin minusta tehnyt aikamoisen itkupillin.

Meillä poika oli viimeistä kertaa päiväkerhossa viime viikolla, käytiin oikein kevätkahveilla siellä. Haikee fiilis..

Ja nyt meidän esikko menee eskariin, tuohon lähipäiväkotiin. Olen aina lapsia kotona hoitanut, niin sekin tuntuu jo suurelta askeleelta. Jotenkin vain tuossa vanhassa vielä niin kiinni..

Mut kaikkeen tottuu =) Täytyy ajatella, että kaikki uusi tuo tullessaan uusia mukavia juttuja =)