Tyttökateus - onko muilla?

Minusta pojalle on helpompi ostaa vaatteita kuin tytöille. Tyttöjen vaatteita voi ostaa vaikka sukulaistytöille, ilahtuvat varmaan jos joku tuo ihania vaatteita.

Joskus tulee ajatus, että kun noita tyttöjä on joka paikassa, niin miksei meillä sitten?



Mutta mulla on 3 maailman mahtavinta poikaa, joita rakastan yli kaiken, ja jotka ovat terveitä ja ihania, ja joita en vaihtaisi mihinkään maailmassa!



Silti jos joku lupaisi, että seuraava lapsi olisi tyttö, tekisin sen tuosta vain. Kun kukaan ei lupaa, harkitsen vielä hetken, ja teen sitten, ja rakastan taas uutta poikaa niin maan valtavasti : )

Minä en ymmärrä yhtään tuhlailevaa vaatehumputusta. Meillä on kaksi tyttöä, enkä todellakaan ostele heille koko ajan "kaikkea ihanaa". Teen ostoksia järkevästi, ja sitä paitsi tytöillä on jo omaa vaatemakua, joka ei aina osu yksiin minun makuni kanssa.

mielellään sellainen yli 10-vuotias tyylitietoinen tyttö. Lupaa ostaa hänelle uusi vaatekerta tytön toiveiden mukaan kenkiä ja hiuskoristeita myöten.



Kun palaat ostosreissulta, olet saanut rokotuksen vähäksi aikaa.

enkä halua enempää lapsia. Ei minulla mitään tyttökateutta ole - jos minulla olisi vain tyttöjä, niin ei minulla poikakateutta olisi. Lapset ovat lapsia, eivät tyttöjä tai poikia.



Tai jos olisin joutunut etukäteen valitsemaan joko 2 poikaa tai 2 tyttöä, niin olisin valinnut pojat. Koska ihmiset 99 prosenttisesti kertovat, että poikien kanssa on helpompaa sen jälkeen, kun ne on saatu ensin ruotuun.

Meillä on kolme tyttöä (7v, 5v&9kk). Joka kerralla olen toivonut poikaa ja kolmannesta varsinkin olen poikaa toivonut..! Onneksi lähipiirissä on poikia niin ei niin pahalle tunnu! Onneksi on kuitenkin saanut ensinnäkin lapsia! Ei kai sille minkään voi jos yhdeltä tulee vaan "yhden laisia"! Toivottavasti sitten saisi vaikkapa poikalapsenlapsen:). Asiasta ei mielestäni niin vaan pääse yli, mutta ajan myötä ehken helpottaa..

Ja ymmärrän oikein hyvin, mistä puhut...siksi, että esikoinen oli poika. Rakas ja ihana...toista, kun odotin, niin odotin myös poikaa (miehellä poikasuku) ja yllätys oli suuri, kun olikin tyttö.



Täytyy sanoa, että kyllä meillä on isin poika ja äidin tyttö...ihan vain siksi, että kyllä sukupuolella vain on väliä...itse en niin jaksa pelailla jalkapalloa, pleikkaa jne. Mieheni ei jaksa leikkiä kotia ja kaikkia tyttöjen hömpötyksiä.



Ihan hiukkasen kuumeilen kolmatta ja jostain syystä toivoisin hänestäkin tyttöä...siksi, että olisi ihana, jos tyttärelläni olisi sisko. Ja siksi, että jos tulisi poika, niin ikäero isoon veljeen olisi jo valtavan suuri. No, voi olla, että päädymme siihen, että kaksi lasta on hyvä :o)



Tuota...jotenkin poikia on naisena vaan vaikeampi ymmärtää. Mutta aivan ihania ovat kyllä ja kyllähän kaikkia lapsiaan rakastaa!



Näinhän se on, että jos kaksi tai kolmekin poikaa on, niin on hassua tehdä lisää lapsia tytön toivossa...yhdessä tutussa perheessä VIIDES lapsista oli vasta tyttö. Saa nähdä, onko heidän lapsilukunsa nyt täynnä...



Vielä: suurin osa tuttavaperheistämme on kahden tyttölapsen perheitä...itse olin himppusen kateellinen taas siitä, miten ihanasti isot siskot ottivat pikkusisarukset vastaan, hoivasivat jne. Meillä taas poika halusi vaan painia vauvan kanssa...huoh...pojat ovat niin fyysisiä. Moni kyllä sitten taas sanoo, että tytöt ovat monimutkaisempia ja konstikkaampia. Saa nähdä...meillä ainakin tyttö on varsinainen pippuri verrattuna luonteeltaan tasaisempaan poikaan.



Mielestäni on kyllä ihan luonnollista, että isit toivovat poikia ja äidit tyttöjä. On luontevaa puuhailla omaa sukupuolta olevan lapsen kanssa ja saa muistella omaa lapsuuttaan. Olemme mielestäni onnekkaita, kun meillä on molemmat...ja toivon teille tasaisesti tyttö ja poikaonnea :o) Sekä ylimääräiset tyttötoivotukset niille, joilla niitä poikia on jo monta :o)

Koska ihmiset 99 prosenttisesti kertovat, että poikien kanssa on helpompaa sen jälkeen, kun ne on saatu ensin ruotuun.

helppoja he ovat? Minä en ainakaan vaihtaisi kehenkään tyttäriäni, joiden kanssa otan yhteen, mutta koen myös erittäin syviä yhteyden hetkiä "tyttöjen välisissä" keskusteluissa sekä ilojen ja surujen jakamisessa.

Halusin yhden pojan. Sain yhden pojan ja olen onnellinen. Lähes kaikki tuntemani tyttölapset ovat varsinaisia naukujia.

Itselläni esikoinen on tyttö ja olen siitä onnellinen. Seuraavat saavat sitten olla kumpia tahansa. Yksi tyttö ainakin oli toiveissa.

Kysyit vielä, että miten pääset asian yli? Ystävälläni on kaksi poikaa ja sanoo seuraavaa:



- kaksi ihanaa poikaa...meidän perhe on nyt tässä ja molemmat lapset ihania...pitää olla onnellinen siitä, mitä on saanut



Häntä ei myöskään houkuta ajatus kolmannesta pojasta, joten lapsiluku taitaa jäädä kahteen...



Onko sinulla siskoa? Hän on perheenjäsen ja läheinen samalla tavoin, kun tyttäresi olisi isompana...ja mitäs, jos saat sitten vanhempana vielä lapsenlapsen, joka onkin tyttö?



Anoppini itki onnesta, kun kuuli meidän saaneen tytön...kahden pojan äitinä syöksyi mekkokauppaan :o) Uuden mahdollisuuden voi siis saada vielä isovanhempana...ja jännä...hän ei aluksi oikein tiennyt, että miten tyttöjen kanssa ollaan...



Ai niin ja vielä anoppini on ottanut minut lähes omaksi tyttärekseen eli kyllä sitten ne tulevat miniätkin voivat korvata tyttären puutetta.



Huolehdittehan te poikien äidit kuitenkin siitä, että tekin saatte riittävästi tilaa ja sananvaltaa perheessä, ettei aina mennä vain miesten/poikien ehdoilla. Huomaan, että monet poikien äidit paapovat pojat aikuisikään ja ikäänkuin unohtavat itsensä siinä samalla. Tytöiltä odotetaan suurempaa omatoimisuutta jo nuoremmalla iällä. Älkää siis menkö tähän ansaan, vaan kasvattakaa pojista omatoimisia, kohteliaita ja taitavia miehiä!

Halusin yhden pojan. Sain yhden pojan ja olen onnellinen. Lähes kaikki tuntemani tyttölapset ovat varsinaisia naukujia.

Ei vaan annas kun arvaan, olit just se poikkeus..?

sen muistan kyllä itsekin. Mutta itse asiaan, ei mulla ole tyttökateutta. Olen aina ajatellut että saan ainakin yhden pojan ja kolme niitä tuli :) Olen todella ylpeä ihanista veljeksistäni, toki varmaan olisin vaikka olisivat tyttöjäkin. Haaveilen vielä yhdestä poikavauvasta, vaikka olisihan se varmaan hauskaa saada välillä tyttökin. Mutta jostain syystä kavereiden poikavauvat sulattaa mun sydämen ihan täysin.

Minullakin sydän aina sykähtää, kun näen poikavauvan. Tyttövauva ei taas herätä mitään tunteita. En tosin ajattele sen johtuvan sukupuolesta, vaan siitä, että näen vauvassa oman lapseni.

Joku yllä kysyi, että helppoudenko perusteella lapsista tykkään? No en tietenkään, en puhunut tykkäämisestä. Ihan samalla lailla tykkäisin sekä tytöistä että pojista.

Mutta laiskana ihmisenä haluan helppoa elämää. Minusta on tosi kiva olla täällä av:lla tai tehdä ruokaa tai lukea - kun ne pojat ovat isän ja isän juttujen perään. Elämästä tulee vielä tosi helppoa :-).

se Mutta jostain syystä kavereiden poikavauvat sulattaa mun sydämen ihan täysin.

itsessäni kateutta ennen kuin iltatähtityttöni syntyi. Sitä ennen olin onnellinen kahden pojan äiti.

Nyt vasta tiedän millaista on olla hienohelman äiti. :)

Minullakin sydän aina sykähtää, kun näen poikavauvan. Tyttövauva ei taas herätä mitään tunteita. En tosin ajattele sen johtuvan sukupuolesta, vaan siitä, että näen vauvassa oman lapseni.

t. kahden tytön äiti :)

Mä uskon että valtaosa ihmisistä haluaa lapsen omaa sukupuoltaan että pääsee tavallaan samalla "uudelleen elämään" omaa lapsuuttaan (tähän hypoteesiin varmasti tekee poikkeuksen ne joilla on ollut onneton lapsuus).



Mulla esikoinen on poika ja nyt olen raskaana. SAlaa toivoin tyttöä ja tytöksi tämä varmistui.

Toki toinen poikakin olisi ollut ihana. olisi ollut tosi kivaa että veljeksillä olisi ollut pieni ikäero. Mutta sitten olisi jossain vaiheessa varmaan iskenyt taas vauvakuume ja tyttövauvastressi. Nyt on hyvä, kolmatta yritetään sitten jos se hyvältä tuntuu mutta ei sen takia että saataisiin tyttö.



Ja ne mekot! kyllä tytöille vaan on niin suloisia vaatteita. Toki pojillekin mutta enemmän kyllä on tarjontaa tyttöjen puolella.

Pikkutyttöjä en kadehdi lainkaan (tai siis heidän äitejään). Mä tykkään poikien suoraviivaisemmasta maailmasta, ja just rasittuisin pikkutyttöjen vaatehössötyksistä jne.



Mutta sitä kadehdin vähän, että tytöillä on usein aikuisena läheisemmät suhteet äiteihinsä kuin pojilla. Ainakin itsellä omaan äitiini, verrattuna miehelläni omaansa :) Tietystä tää on varmaan yksilöllistä ja myös itsestä kiinni, että pitää hyvät välit poikiinsa myös kun he on aikuisia. Mutta tää siis ainoa asia, miksi olisi ollut kiva saada myös tyttö. (enempää lapsia meille ei tule)

MInulla on kaksi poikaa ja tuntuu että olen saanut lapsirinrtamalla kaiken haluamani ja enemmänkin. En ole mikään kovin innokas shoppailija ja poikien vaatteiden katselemisessa on minulle jo riittävästi haastetta ja päänvaivaa.



Jo ennen lapsien saantia aina haaveilin että kumpa joskus mummona sitten voin olla ylpeä komeasta, fiksusta ja pitkästä pojastani. Ehkä tämä toteutuu ;)

Mua ei oikeasti vois vähempää kiinnostaa mitkään vaatehässäkät sun muut tyttöjen jutut! Mulel ainakin tärkein asia olisi se suhde, mikä samaa sukupuolta olevaan lapseen on mahdollinen. Että on samoja asioita, joita koetaan, katsotaan maailmaa saman sukupuolen vinkkelistä.



Muuten totean, että ärsyttää kyllä ihan älyttömästi nämä yleistykset, joita tytöistä ja pojista sanotaan. Mulla on kulmikkaan mutkikkaat, rauhalliset ja vähän arat, taiteelliset ja fiksut pojat. Jotka ovat myös kovia naukujia järjestäen. Lähipiirissäon huomattava määrä paljon fyysisempiä ja suoraviivaisia tyttöjä, jotka eivät nau´u vaan KARJUVAT! Ja hyvä niin. Eiköhän nykymaailmassa olisi jo tilaa luopua noista ikivanhoista stereotypioista?