Mistä johtuu, että jotkut äidit ovat tosi kipeitä sektiosta ja jotkut vähemmän kipeitä?
Voiko mistään asiasta päätellä, kuinka omalla kohdalla asia olisi, eli tuntuisiko sektion jälkeiset kivut siedettäviltä vai sietämättömiltä? Hassu kysymys, mutta... kun pitäisi päättää menenkö sektioon vai lähdenkö alakautta taas "kokeilemaan" miten tällä kertaa menisi. Kaksi olen synnyttänyt alakautta ja ponnistamiset on olleet täyttä kauhua suorastaan, molemmat päätyneet imukuppiin.
Eikä ole enää paljon aikaa miettiä asiaa :(
Kommentit (5)
mutta itse olen synnyttänyt ihan normaalisti alakautta kaksi normaalikokoista lasta, ja spinaalin sain molemmilla kertaa. Sittemmin minulle on tehty gynekologinen avoleikkaus, joka vastannee sektiota tai on varmaan vähän isompikin toimenpide. Kipeä olin kyllä leikkauksen jälkeen, ja parisen viikkoa kesti, että pääsi varovaisesti kiinni tavalliseen elämään. Mutta ekan synnytyksen jälkeen alapääni oli pari kolme viikkoa järkyttävän kipeä, niin, että leikkauskivut jäivät jälkikäteen arvioiden toiseksi. Ja synnytyskivut ovat olleet molemmilla kertaa niin järkyttävät, että kävisin useamman vatsaleikkauksen yhden synnytyksen sijaan.
Kuukausi pari menee leikkauksesta, että on oma itsensä, ja todellisuudessa elämä pitää ottaa rauhallisesti vielä pitempäänkin. Mutta sietämätöntä kipua minulla ei ollut lainkaan, sain hyvää kivunlievitystä sairaalassa (epiduraalikipupumppu, kipulääkettä suoraan suoneen ja niiden jälkeen Oxycontinia). En sitten tidä, kuinka kivunlievitys sektion jälkeen toteutetaan, jos pitäisi myös imettää, mutta kokemusteni pohjalta kallistuisin itse valitsemaan sektion, jos tulisi valintatilanne eteen.
ja haavat on parantuneet hyvin. Myöskään raskausarpia minulle ei ole tullut ollenkaan joten kai se kertoo jotain kudostyypistä... mutta hirvittää se että sektiossa leikataan vatsalihakset poikki :( eivät varmaan kovin helposti/pian palaudu. Kuinka sitä pystyisi sängystä nousemaan ja vauvaa imettämään monta kertaa yössä?
ap
(laparoskopia) aivan helvetillisen, järkyttävän, sairaan kipeä... osasyynä mulla kyllä on, että olen allerginen kaikille mahdollisille särkylääkkeille Panadolia, Panacodia ja Petidiiniä lukuunottamatta. Eli leikkauksen jälkeinen huono kivunhoito lienee ollut yksi syy. No, joka tapauksessa, oman kokemukseni pohjalta ihmettelen miten kukaan voi selvitä hengissä jostain isommasta leikkauksesta...
Ehkä asiaa pohtiessa auttaisi miettiä miten sulla yleensä haavat paranee, ovatko kovin kipeitä, jääkö isot arvet jne.
Olen seuraillut kirjoituksiasi aiheesta aiemminkin, enkä vieläkään osaa sen kummempaa neuvoa antaa. Ainoa kommentti minkä osaan esittää, on että synnytyspelko sinun tapauksessasi on ilmeisen vaikea ja voi omalta osaltaan vaikeuttaa synnytystä. Ja kannattaa nämäkin näkökohdat ottaa huomioon:
sitä, miksi imukuppiin on päädytty? ONko sulla ollut huono ponnistusasento? Vääränlaista puudutusta väärään aikaan? Lapset liian isoja? Ongelmia sydänäänissä?
AIka moniin asioihin synnytyksessä voi vaikuttaa sen synnytyksen aikana. Ja yksi asia johtaa usein toiseen, eli esim. epiduraali nostaa imukuppisynnytyksen riskiä.
kun eroja on myös yhden äidin eri sektioiden välillä.
sitä, miksi imukuppiin on päädytty? ONko sulla ollut huono ponnistusasento? Vääränlaista puudutusta väärään aikaan? Lapset liian isoja? Ongelmia sydänäänissä?
AIka moniin asioihin synnytyksessä voi vaikuttaa sen synnytyksen aikana. Ja yksi asia johtaa usein toiseen, eli esim. epiduraali nostaa imukuppisynnytyksen riskiä.