Mitä eroa on kokemuksellisella ja konstruktivistisella oppimiskäsityksellä?

Konstruktivistinen kattaa kaiken oppimisen, jossa reflektoidaan ja rakennetaan tietoa edellisen tiedon päälle. Konstruktivismi on yläkäsite kuten behaviorismi.



Kokemuksellisuudesta puhuttaessa puhutaan aina Kolbin teoriasta. Eli minusta tämä on paljon suppeampi käsite kuin konstruktivismi. En muista, miten se teoria menee, mutta siinähän on neljä kohtaa tietyssä järjestyksessä. Kolb on tietääkseni puhunut kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, eli hänen mukaansa lukeminen ei ole kokemusta.

. (ihan itse ja kirjasta eikä täältä palstalta)

Etkö lukenut aloittamaasi edellistä samanlaista ketjua?



Mene kirjastoon ja ota selvää!

Kirjoja on kyllä nokan edessä riittämiin, on vain mukava välillä kuulla muidenkin ajatuksia itseä kiinnostavasta asiasta - yhteistoiminnallinen reflektio kun vie yleensä ajattelu tehokkaasti eteenpäin ja täällä av:llä välillä tapaa ihan järkeviäkin ihmisiä ja mielipiteitä.

Joten luen mielelläni näkemyksiä asiasta, jos jollain niitä oikeasti on - aiheesta.

ap

joku on sinne kirjoittanut järkevän kommentin mitä en ole vielä nähnyt (viimeksi en pystynyt seuraamaan keskustelun etenemistä kovinkaan pitkään), etsin sen käsiini vaikka pakittamalla sivu kerrallaan. Kiitos, lähden etsimään vastaustasi.

ap

mun mielestä nämä sun kysymyksen on ihan pimeesti muotoiltu

Kokemus vst. havainto ilmeisesti oppimisprosessin osana - miten tämä käsitysero näkyy konkreettisen oppimistilanteen suunnittelussa?

no ei mitenkään, koska kukaan oikea ihminen, opettaja tai oppija ei ikinä suunnittele mitään oppimistilannetta pelkästään yhden käsityksen pohjalta. Aina niitä tulee yhdisteltyä ja tilanteeseen vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten se, keitä sattuu olemaan mukana ja missä ollaan ja mihin vuodenaikaan ja sataako vai paistaako ja...

ja jos sä haluat NÄKEMKSIÄ, niin miksi sun kysymyksessä on"ilmeisesti"? Mä veikkaan että tää "ilmeisesti" on sittenkin jäänne jostain sun kotiesseen tehtävänannosta...

Pitääkö kokemuksellisessa oppimisessa oppimisprosessin käynnistyä kokemuksella, josta edetään reflektioon ja konkreettiseen tekemiseen?

Kokemuksellisessa oppimiskäsityksessä oppiminen on kokemista. Se ei ala kokemisesta josta edetään johonkin vaan se kaikki on sitä kokemusta. Niin että tyhmä kysymys.

VOiko kokemuksen saada lukemalla/tekstistä, vai pitääkö sen olla moniaistista ja kokonaisvaltaista, tunteet huomioivaa?

No vertaa edellä. Lukeminen voi olla moniaistista ja kokonaisvaltaista - ja juokseminen voi olla olematta. Ehkä. Riippuu siitä, uskotko kokemuksellisuuteen vai et.

Pöö. Mä en usko, ettei tämä ole sun kotitehtävä, jota sä yrität vaan vältellä. LUE ne kirjat, jos sulla sellaisia kerran on... Ja mieti sitten, mitä niissä tarkoitetaan. Sitä sanotaan kokemukseksi.

kokemuksesta edeten sen käsitteellistämiseen eli reflektioon, jota seuraa tämän kokemustiedon soveltaminen käytäntöön - ja tämä prosessi toistuu spiraalimaisesti kuten hermeneuttisen kehä-mallikin - ymmärrys ja tieto syvenevät aste asteelta, jolloin tapahtuu syvällistä oppimista. Käsittääkseni etenkin monimuoto-opetuksessa tämän mallin mukaisesti suunnitellaan opetusmenetelmien vaiheistus. "Pelkkä" kokemus ei ole oppimista kokemuksellisen oppimisen mallissa, jotta kokemuksesta tulee kokemukseen perustuvaa, kokemuksellista tietoa tarvitaan kokemuksen aktiivista käsitteellistämistä ja tämän kokemuksellisen tiedon soveltamista käytäntöön - ja näiden toimintojen toistoa.

Mutta tuo Kolbin malli on vain yksi, toki käytetyin. Kokemuksella on muutenkin aika erilaisia määritelmiä teoreetikon mukaan - on Kolbia, Deweytä jne.



Uskon sen, että erilaisia malleja yhdistämällä ihan oppiaineen sisällön ja tiedonluonteen, oppijoiden, resurssien yms. mukaan on perusteltua suunnitella opetus eklektiseksi, jos sellainen malli parhaiten tukee oppimistavoitteiden saavuttamista. Mietin vain, voisiko vaiheistuksessa yhdistää vaikka tätä Kolbin mallia sekä jotain konstruktivistisen oppimisen vaiheistuksen apuna käytettyä mallia (vaikka Yrjö Engesrömin täydellisen oppimisen mallia toisiinsa, vai ovatko ne ristiriidassa toisiinsa nähden.



Siinä olette kyllä oikeassa, että täytyy palata alkuperäislähdeteoksiin - ko. teoreetikkoja ja keskeisiä käsitteitä siteerataan aika väljästi ja epätäsmällisesti kasvatuskirjallisuudessa. Lukeminen ei käsittääkseni riitä esim. Deweyn mukaan kokemukseksi, sillä se on vain sijaiskokemus.



ap, joka jatkaa lukemista. Ehkä tämä aihe tästä vielä hahmottuu.

Eräästä väitöskirjasta löysin näkemyksen, että Kolbin ja Engeströmin kehittämät oppimisprosessin kuvaukset ovat lähes analogiset, joten taisin olla aivan oikeilla jäljillä - niiden yhdistäminen varmaan onnistuu käytännön tasolla - Engeströmin mallissa mielestäni etuna on se, että siinä huomioidaan selkeästi orientaatio opittavaan asiaan motivoinnin perustana sekä se, että siinä huomioidaan myös oppimisprosessin päättyessä syvällisemmin oman oppimisen todentamnen ja arviointi, toisin kuin Kolbin mallissa. Engeströmin mallissa korostuu enemmän kognitiivinen psykologia. Kolbin humanistinen oppimiskäsitys taas on luonteeltaan emansipatorinen.



Hih, nyt pääsenkin tästä pattitilanteesta taas eteenpäin, kun löytyi perusteltu näkemys näiden kahden mallin yhteensovittamisen mahdollisuudesta...

ap

kehitetty muita toimivia oppimisprosessin jäsentäjiä kuin tuo Engeströmin malli?