Miten jaksaa tämän loppuraskauden itkuisuuden ja väsymyksen. Ihan helvettiä!

Itselläni on vikat viikot menossa ja olen ollut pitkään saikulla muutenkin. Kaksi vanhempaa lasta on ennestään. Olen myös järkyttävän väsynyt, huonovointinen, supisteleva ja itkuinen. Olen huomannut, että kun tekee jotain mukavaa, esim. lueskelee, käy jossain kylässä yms. unohdan hetkeksi tämän paskan olon. Muuten mietin vaan miten syvältä tämä raskaus on.



Toinen on myös edellisen kirjoittajan mainitsema psyykkaaminen. Kohta se on ohi ja koko tympeä raskausaika on pyyhkäisty pois kun saa vauvan syliinsä. Toki sitten on muita ongelmia kuten yövalvomisia, mutta ne tuntuvat pieneltä raskauteen verrattuna.

Ei se niin kauan kestä.

mistään loppuraskauden itkuisuudesta ja väsymyksestä. Itselläni se on jo kolme kertaa ollut ihanan rauhallista ja seesteistä aikaa (aina synnytykseen saakka rv 42+)

Joskus aina mietin, että miten vähästä me nykynaiset oikein väsytään. Mietin omaa mummoani, jolla oli 8 lasta ja maatalon emännän työt hoidettavana. Mikähän mahtoi olla mummon itkuisuuden ja väsymyksen määrä? Varmasti väsytti, mutta tuskin ehti töiltään kyynelehtimään.



Ryhdistäydy siis nainen ja keksi jotain mielekästä puuhaa. Tapaa vaikka ystäviä kahviloissa, jos et muuta keksi.

En tunne olevani normaalia itkuisempi, ainoastaan liikutun herkästi sellaisista mukavista asioista.



Väsynyt olin alkuraskaudessa, etenkin kun meidän kuopus oli silloin tosi pieni (on nyt 1v9kk). Mutta nyt on olo tosi hyvä ja seesteinen :)



Tsemppiä ja jaksamista ap:lle. Kyllä se kohta kaikki vaivat palkitaan.

Ja aina tämä iänikuinen 'kyllä mummokin jaksoi, miksei nykyajan mammat'.



Hohhoijaa.

mullakin oli tommosta rv 24 lähtien, sain masennuslääkkeet. nyt on parempi olo :)

ja miehellä meinas kyllä loppua usko.. mutta onneks se helpotti.. ite aina ajattelen, ku tuntuu oikeen rankalta, että kyllä tää pian on ohi.. mulla siis ollu kohtuu iso maha jo 20viikolta ja paisuu vaan, vielä 6vkoa ja 2 pientä lasta.. tosin toivottuja, että sekin auttaa jaksamaan.. niin ja ei mikään korvaa sit sitä tunnetta, ku saa viimein sen pikkuisen syliinsä ja viereensä, sitten kyllä tulee mahdollisesti imetysitkut, ku maito alkaa nousta ja taas tapahtuu muutos hormonitoiminnassa.. Mutta siitä selviää.. Muistuta vaan aina itseäs, että ei oo pakko jaksaa, jos siltä tuntuu. Voimia loppumetreille ja onnea :)



t.rv34