miks tää ei koskaan lopu.. paniikkikohtaukset ja hengenahdistus..
kolmas lääke kokeilussa. just oli muutaman päivän taas hyvä olla ja otin ilon irti, lenkkeilin ja nautin olostani. ja sitten pum, taas se alkoi eilen illalla.
ensin pikkasen ahdistaa ja lopulta tilanne on se että koko ajan ahdistaa ja kohtauksen pelko on päällä.
mä en jaksa. mä haluan elää. en pelätä ja voida pahoin.
oikeesti, miks ei mikään auta?
Kommentit (30)
15 vielä täällä..olen muuten huomannut että omegat auttavat vähän? Oletteko muut kokeilleet?
myös paniikkikohtauksia.
EN halunnut lääkkeitä pitkään aikaan, mutta sitten meni niin pahaksi että aloitin Temestan. EI ainuttakaan paniikin tai ahdistuksen tunnetta, vaan aivan normaali olo. Ainoastaan vähän väsyneempi, mutta se voi johtua ihan siitäkin että pitkä stressi purkautuu. Minulla isoja menetyksiä taustalla, jotka laukaisivat ehdistuksen.
ihme että lääkäri on kirjoittanut noin hurjaa lääkettä.
Silloin kun olin hoitsuna mieleterveys puolella niin temestaa anettiin vain pahimpiin siis todella pahimpiin kohtauksiin. Ja sitten ne asukkaat kävivät sitä aina kerjäämässä ties mihinkä oloonsa..
mm yksi vesijuoppous kohtaus rauhotettiin temestalla..
paniikin lisäks se aiheutaa mulla rytmihäiriöitä.
onneks kofeiiniton kahvi maistuu lähes samalta, koska olen kahvin ystävä.
kyllä menkat mullakin taitaa vaikuttaa oloon, just ehkä viikko ennen niitä olo on kaamea, mutta kun alkavat, sitten helpottaa...
muita asioita, mitä pitää huomioida, pitää nukkua tarpeeks, välttää hermostumista, mitkä onkin pienten lasten äidille tosi helppoja juttuja...
mä oon 28-vuotias ja tää puhkesi mulla täysin puun takaa noin vuosi sitten.
aika kauan meni ennenkuin uskoin että mulla on oikeesti paniikkihäiriö. paljon on silti vielä tekemistä asian hyväksymisen kanssa.
mulla on vastikään todettu myös lievä kilpirauhasen vajaatoiminta. silläkin saattaa olla osuutta mun olotiloihin. aloitan siihe lääkityksen vasta kuukauden kuluttua, koska olen vastikään alottanu sen efexorin ja molemmissa lääkkeissä sivuvaikutuksia joten pitää odotella että efexorin kans olo tasoittuu ensin.
ap
kunnes oikea lääkitys löytyi. Olen myös muuttanut elämän tapojani aika paljon. Ulkoilen päivittäin, käyn kuntosalilla, pilates- ja rentoutustunneilla yms.
Minullakin oli aika että luulin etten varmaan koskaan parane. Nyt ajattelin seuraavan kerran lääkärissä ottaa puheeksi jos lääkitystä voitaisiin lopetella pikku hiljaa. Nyt melkein 2v ollut ilman mitään oireita. :)
tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa kuitenkin pitänyt hoitaa ensin ja katsoa jos johtuu siitä.
Mulla tuli yhden leikkauksen jälkeen rajukohtaus, leikkaus nimittäin saattaa sen laukaista, kaikki lääke mitä saa jne.
No pelko jäi päälle et kohtaus uusiutuu niin kamala kokemus se oli. Aivan hirveä, tuntui ettei saa happea ollenkaa ja siihen menehdyn. Yritin hoitajalle sanoa että on aivan kauhea olo ja en saa happea, jätti kuitenkin yksin makoilemaan siihen sänkyyn eikä mitenkää rauhotellu. Tai kertonut mikä mulle tuli.
Onneksi sain sairaalasta palattuani puhuttua yhdelle ystävälle, ja se sai minut vakuuttumaan ettei kohtausten tarvitse enää uusiutua ja oli vain kerta kokemus jonka leikkaus aiheutti. Uskoin häntä ja itselle toitotin mielessä etten tule kokemaan enää vastaavaa.
Ymmärrän todella hyvin teitä jotka kamppailette noitten kohtausten kanssa. Niin epämiellyttävä kokemus tollanen kohtaus on.
Auttaiskohan jos pääsis työstämää jonnekin asioita mitkä ehkä on siellä paniikkikohtausten takana? Jonnekin puhumaan!?
terkkarissa eivät uskoneet kun arvot olivat rajalla että mun oireet voivat johtua siitä. menin yksityiselle ja hän määräsi tyroksiiniä. voi oireeni toki osittain tosta johtua, mutta on mulla ihan oikeesti tarvetta myös tolle masennus-/paniikkihäiriölääkkeellekin.
olen käynyt juttelemassa psyk.sh kanssa mutta lopetettiin käynnit kun olin. ilm. tarpeeksi hyvässä kunnossa... ja kieltämättä en haluais tässä olossa mennä minnekään juttelemaan koska ajatuskin ahdistaa. ehkä sitten kun lääkkeet tehoaa voisin ajatella asiaa.
mikä lääke sulla on joka olet 2v ollut oireeton?
ap
Mullakin on nyt ehkä joku hengitysvaikeus:( Siis luulen ainakin et on ajattelusta tai pelosta?! Pelkäään nyt aivan hirveesti,vois tietty olla siitäkin :( Oon alkanut huomata et kun pelkään jotain aiva hirveesti niin jotenkin vaikea hengittää, siis ei pahasti mut jotenkin tuntuu oudolta ..mut luulen et tämä johtuu ajattelusta tai jostain paniikista :(
Samoin mulla on ovulaation jälkeinen vaihe menkkoihin saakka vaikea. Kuin myös kahvin juomisen jouduin lopettaa täysin samoin vähentää kolajuomia.
Jos juon kahvia ja syön suklaata on oireilu taattu! Suklaassakin jokin?
t. se jolla menkkakierto aiheutti oireita..