Lue keskustelun säännöt.
Alan ymmärtää, miksi minua vaativien lasten äitiä ei ymmärretä.
18.05.2009 |
Tutustuin äitiin, jolla helppo lapsi ja hän kuvitteli sen olevan "vaikea". Siis esim. kahden tunnin kävelylenkillä vauva inaisi kerran, niin jo oli kamalaa, kun se aina valittaa!? Vauva hoidossa harva se viikonloppu. Nukkuu kuin unelma, ei itke (mitä nyt vähän inahtaa joskus), nukkuu pitkät päiväunet, on rohkea ja iloinen, kaikinpuolin helppo lapsi. Ja äidin käsitysen mukaan siis vaikea...
Kyllä aloin toisaalta vihertää kateudesta ja toisaalta olin kauhuissaan, kuinka äiti kohteli lastaa kun se kehtasi vingahtaa kerran kahden tunnin aikana, kun on se liikaa pyydetty äidiltä antaa minuutti huomiota lapselle.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapseni vaikuttaa varmasti ulkopuolisista erittäin kiltiltä ja ihanalta lapselta. Hän käyttäytyy hyvin kaikinpuolin. Kotona todellisuus on aivan toinen. Ei ikinä suostu tekemään mitä pyydetään, esimerkiksi laittamaan vaatteitaan päälle, pesemään hampaita, harjaamaan hiuksiaan, tai ylipäätään mitään mitä pyydetään. Aamut ovat aivan kauheita, kun lapsi vitkuttelisi tuntikausia asioiden tekemisen kanssa. Tänäänkin jouduin väkisin harjaamaan hänen hiuksensa, kun lapsi oli jo 20min istunut harja kädessään ja vängännyt vastaan minua haukkuen ja kaikenmaailman inhottavuuksia puhuen. Heräämme yli tuntia ennen kuin lapsen pitäisi lähteä kouluun, mutta yleensä pääsee ulos ovesta vasta niin, että ehtii juuri ja juuri kouluun. Melkein aina kun kiellän lapselta jotain, hän rupeaa huutamaan ja kiljumaan ja nimittelemään minua. Hän yrittää kaikin keinoin saada oman tahtonsa läpi, vaikkei ole sitä noilla keinoin ikinä saanutkaan. Lapseni on erittäin tempperamenttinen ja luja luonteinen, joten hermot ovat koetuksella lähes päivittäin. Joinakin harvoina aamuina lapsi yllättää minut ja aamuinen kouluun lähtö sujuu hyvin. Useimmiten kuitenkin kaikki hänen kanssaan on todella vaikeaa.