*** JOULUMASUT JOULUKUUSSA ***

Anteeksi, täällä ollaan oltu laiskoja ja kiireisiä. Heikohkosti toimiva yhtälö etten sanoisi.



*Rebekka* ja *Sinitaivas* tsemppiä isosti odotteluun!!!

*Juusopetteri* tsemppiä arkeen siellä. Mainitsit vaikean esikoisen... Voi että, kuulostaa rankalta. Tuntuu niin tyhjältä sanoa näin, mutta niin se vaan on, että tilansa ne ottaa kaikki lapset. Huomiota haetaan vaikka pahalla jos ei sekunnissa hyvällä irtoa. Kyllä meilläkin on täällä tuo keskimmäinen eli nyt 1v9kk ikäinen aikas rasittava välillä. Vauvaa käy suukottelemassa ja silittää ja sitten kuin ohimennen mottaa mua ja irvistää. Välillä ei tiedä itkiskö vai nauraisko kun toinen on samaan aikaan niin hellyyttävä ja raivostuttava!



Me koetamme vaan ottaa huumorilla ja kiellämme vain tosi paikassa. Eli pienet huitasut ohitamme, koska tarkoitushan on niillä vain saada sitä huomiota ja jos sitä saa, huitaisut sen kun lisääntyy. Tottakai reakoimme mutta lähinnä koetamme ohjata muuhun hommaan jotta huitominen unohtuisi tai kaappaamme syliin, kutitamme tms kivaa, jotta se huitelu kääntyisi positiiviseksi. Ja joo, olen myös tissitellessäni onnistunut ottamaan toisen syliin ja halimaan... Koomisen näköistä ehkä mutta näin se on äidin välillä revettävä eri suuntiin! Tsemppiä pienen ja isomman kanssa. Tää kiukku nyt vaan kuuluu kuvioon. Toinen tarvitsee teitä edelleen joten ei muutakuin omaa aikaa sille pienelle niin kyllä se siitä pikkuhiljaa suttaantuu.



*Soffio!!!* Mä törkimys en ole edes onnitellut sua vielä, vaikka olet kertonut vauvauutisia jo ajat sitten! Anteeksi!!! ONNEA ihan kauhiasti siis!!!! Ihanaa, että teilläkin nyt onnellisesti odotus takana ja kaikki hyvin!



Täällä tyttö kasvaa kohisten ja rytmi pitää edelleen kutinsa. Yöt nukutaan hyvin ja päivällä nukkuu 1-2 pidempää pätkää + pienet torkut, vähän riippuen aina siitä mitä tehdään. Jos siis paljon ulkona, nukkuu enemmän vaunuissa mutta sisällä taas enemmän hereillä jne. Masuvaivaa tai pulauttelua ei toistaiseksi, joten työn suhteen kaikki mallillaan.



Mua puolestaan riivaa ne h*lvetin sappikohtaukset. Olen tässä parin viikon aikana ollut kahdesti ensiavussa saamassa kipupiikkiä ja suonensisäistä lääkitystä kun kohtaus iskee eikä asetu millään. Nyt olen kiireellisenä jonossa ensin magneettikuviin, joissa selvitetään missä kaikkialla sappikiviä on. Epäilevät korkeiden maksa-arvojen takia, että kiviä olisi sapen lisäksi sappitiehyissä. Jos näin on, joudun ensin TAYS:aan operaatioon, jossa tähystyksellä nuohotaan nuo tiehyet puhtaaksi ja sitten leikataan vasta sappirakko pois. Jos tiehyet magneettikuvan mukaan puhtaat, pääsen suoraan leikkaukseen. Toivottavasti jos heti alkuvuodesta!!!!



Ihanaa joulun odotusta kaikille ja ottakaahan rennosti vauvoinenne ja mahoinenne! Älkääkä nyt kokonaan palstaakaan unhottako, mä ainakin täällä jännään vielä jakautumattomien kuulumisia ja olisi kiva kuulla myös vauva-arjesta!



Terkkusin Jepuli ja tyty 1kk1vk

Moikka!



Ihana tyttömme sitten viimein syntyi 19.12. klo 3:23 yöllä, rv 40+5, perjantai tyttö.



Poltot alkoi tosi voimakkaina perjantai-iltana klo 22 ja lapsivettä lorahti 23:30 ja sen jälkeen poltot vaan voimistuivat. Olimme sairaalassa 00:30 ja kerkesin onneksi saamaan epiduraalin. Sen jälkeen olikin tuskattomampaa. Ponnistusvaihe kesti 8min. Jäi kaikenkaikkiaan tosi hyvä mieli synnytyksestä!



Kotiuduimme sairaalasta jo seuraavana päivänä lauantaina kahden aikaan. Ihanaa oli tulla kotiin! Kävimme eilen sairaalassa kontrollikäynnillä ja tyttö oli saanut jo vähän grammojakin lisää, joten kaikki oli hyvin.



Tosi rauhallinen tapaus. Ainakin vielä.. Tankkaa kyllä yöllä parin tunnin välein, mutta mä saan tosi hyvin nukuttua ne välit, joten en ole vielä väsähtänyt. Toivottavasti jatko menee yhtä hyvin!



Näin meillä!



Miinamagia

Ja oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!





Täällä vielä odotellaan nyyttiä, öisin on kyllä supistuksia, mutta eivät tule säännöllisesti jatkuvalla syötöllä. Nyt vain on toiveissa että saisi olla joulun kotona. Kyllä tätä on odotettu, ja nyt on hassua kun toivoo ettei nyt juuri syntyisi.



terv.



Rebekka 40 +2

Ja oikein mukavaa joulua kaikille.

kovasti täälläkin lasta odotettiin syntyväksi ennen joulua, mutta nyt 39+1 ja toivon ettei ainakaan aattona tarvisi lähteä, jotta saadaan esikoisen kanssa pukki-ilta viettää. supistelee kyllä joka päivä....

Ilmoittelehan Rebekka sitten pääsitkö rauhallisesti joulun yli:)

Tyttö syntyi 29.12 klo 347, painoa 3490 g ja pituus 51 cm. Nopea synnytys oli, kaikki meni hienosti ja terve tyttö tuli. Tänään päästiin jo kotiin, käydään vielä perjantaina toisessa tarkistuksessa kun lähdettiin ennen aikaan pois sairaalasta.



T. Rebekka ja pimu alle 2 vrk

Ei enää pää toimi, että muistaisin ketkä kaikki tässä välissä on käyneet synnyttämässä, Rebekka nyt ainakin. Onnea kovasti kaikille!



Oonkos minä nyt ainut, joka vielä kärvistelee vai onko meitä muitakin, ilmoittaudu! Alkaa jo vähän ärsyttää, en ole paljon jaksanut edes netissä vierailla viime aikoina. Pitihän se arvata, että kun elokuussa jo sanottiin, että vauva voi syntyä hetkenä minä hyvänsä, niin tänne astihan se menee kuitenkin. Käynnistysaikakin on jo ensi keskiviikolle varattu, mutta kovasti toivoisin, että lähtisi ennen sitä luomusti. Mutta tammivauva tästä tulee joka tapauksessa, ei ole vielä edes pää laskeutunut, eikä muitakaan merkkejä ole.



Tulkaahan ihanaa (?) vauva-aikaa viettävät kertomaan kuulumisia, kun ehditte!



Saga 41+0

Tsemppiä *Saga* ja onnea vauvasta *Rebekka*!!!!



Täällä joulu meni mukavasti mummulan notkuvien pöytien ääressä. Oli ihanaa vaan olla ison porukan kanssa, lapset viihtyivät ja oli kaikkea tekemistä. Uusi vuosi me vaihdetaankin ihan kotona. Käydään naapureilla glögillä alkuillasta, sitten syödään hyvin, saunotaan, poltellaan sädetikkuja ulkona ja ihastellaan muitten raketteja. Tinaa valetaan ekaa kertaa esikoisen kanssa. Siinäpä se.



Meidän vauva-arki pyörii jo niin luontevasti, että en osaa ajatella elämää ja aikaa ilman tuota tyttöä. Tyttö nukkuu hyvin öisin, ja päivällä vetää 1-2 unoset. Muuten seurustelee tai syö :o). Uudet mitat saadaan ensi keskiviikkona kun on lääkärineuvola. Mutta kasvanut on, sen voin sanoa ihan tuntumalta.



Meillä on tulevana viikonloppuna esikoisen 4v kaverisynttärit ja sitten viikkoa myöhemmin tytön nimiäiset sekä esikoisen 4v synttärit samaan aikaan sukulaisille. Kovasti kekkeriä siis = siivousta, laittoa ja kauppareissua. Onneksi mies pääosi kotona tässä apuna.



Nyt tytölle murkinaa, joten heipat kaikille ja oikein mukavaa vuodenvaihdetta. Palataan ensi vuonna asiaan :D!!!!



Terkuin Jepuli ja tyty 7vk

SAGA77. Et siis ole ainoa:)

Maanantaina oli la ja silloin oli myös neuvola. vauvan pää laskeutunu lantioon ja sunnuntaina tuli kahteen otteeseen verilimaa. Ens yönä ois hyvä syntyä rakettien paukkeessa. Ei jaksais enää mennä perjantaina neuvolaan. Vähän jänskättää että minkähän kokoinen vaavi on tulossa. 4.12. painoarvio oli 3100g ja sen jälkeen ei painoarviota ole tehty. maanantaina sitä kyselin, mutta ei pystynyt enää ton laskeutumisen takia tekemään.

Mehän oltais haluttu nyytti jouluksi kotiin, mutta nyt kun tänne asti on käpristelty, niin eiköhän se oo sama vaikka syntyis ensi vuonna eli 7,5tunnin kuluttua:)

Pinna kieltämättä alkaa olla kireellä kun koko ajan kuitenkin pitäää lähtövalmiina olla, mutta eiköhän mekin Saga77 vielä nyytit kainaloon saada.

Kärsivällisyyttä ja hyvää onnea uudelle vuodelle

toivottaa sinitaivas ja pallero 40+2

Toivotavasti tekin olette jo vauvautuneet!!!! ja missäs luuraa muut vauvautuneet?

Noh, en ole kovin ahkera toki ollut minäkään.



Meillä oli lääkärineuvola eilen ja kaikki oli hienosti. Kilon verran on tullut nyt jo painoa ja mittaakin 6cm eli tuoreet mitat 3400g ja 53cm. Terve ja tarkkaavainen tyttö, kirjoitti lääkäri.



Eilen illalla saimme ekt todelliset hymysatsit, tyttö innostui oikein keikistelemään ja suu korvissa tuijotteli mua ja iskää kun sille leperreltiin. Tosi suloista, voi että. Lauantaina meillä on nimiäisjuhlat!



Eipä muuta, alan syötellä taasen. Tsemiä pakkasen keskelle kaikille!!!



jepuli ja tytsy liki 2kk

eli meille syntyi ihana prinsessa lauantaina 3.1.!!

pienokaisen mitat 3710g ja 49,5cm. synnytys meni sitten niin vauhdikkaasti että jäi kipulääkkeet saamatta, mutta kerron sitten toisella kertaa tarkemmin. kaikki meni hyvin. vauva terve ja äitikin voi hyvin:)

Jepuli: mukavaa että pienokainen on kasvanut. Se ensihymy ja ne jokeltelut, ne on kyllä aivan mahtavia kokemuksia.

OIkein mukavaa viikonloppua kaikille. nautitaan näistä ihanista hetkistä.

Ihanata kun kaikki pikkuhiljaa pääsee masusta eroon ja saa nyytin syliin!!!



Mä tulin vaan pikaisesti kertomaan, että nimiäiset meni hienosti ja oli taas niin liikuttavaa ja herkkää. Tyttö oli mallikkaasti koko juhlien ajan, kiersi sylistä syliin, söi välillä ja sitten vaan tiiraili läsnäolijoita.



Kokonimeä en uskalla netissä paljastaa, mutta etunimeksi tuli Milja. Kaksi muutakin nimeä tuli.



Nyt syömään poikien kanssa kun M vielä uinuu ja sitten pojat nukkumaan ja M syömään... heh, arki pyörähtää siis käyntiin taas loskasäässä.



Mukavaa viikkoa kaikille!



Jepuli ja milja 2kk

Meidän tyttelille tuli eilen kaksi viikkoa täyteen, ihanaa kun saa ulkoilla nytten. Harmi kun ilmat on nyt vain mitä on.... Meillä on sujunut ihan hyvin, tytteli jaksaa onneksi nukkua välillä tosi pitkiä pätkiä (3-4 h). Yöllä syödään yleensä kolmesti, aamulla onneksi nukahtaa vielä, että ehdin esikoisen kanssa syödä aamupalaa ja olla hetken yhdessä. Omaan sänkyyn laittaminen on välillä hankalaa, herää aina yleensä vaatimaan lisää maitoa, kun lämmin syli häviää.



Esikoisella on ollut hieman tottumisvaikeuksia, vauvaa kohtelee hyvin, mutta meillä jaksaa kiukutella ja olla välillä myöskin vauva. Onneksi on ollut parina päivänä hoidossa, joka tekee kyllä hyvää kaikille osapuolille.



Jahas, mutta nyt taidan jatkaa vielä vauva puolelle.



Hyviä vointeja kaikille, ja iloista vauva-arkea!



t.Rebekka ja 2 vk 1 pv tytteli

Omaan sänkyyn laittaminen on välillä hankalaa, herää aina yleensä vaatimaan lisää maitoa, kun lämmin syli häviää.

Meillä oli tuo keskimmäinen sekä tämä tyttökin sellaisia, että havahtuu kun sylistä laittaa pois vaikka kuinka varovasti yrittää. No, mä keksin sellaisen keinon, että niin kauan kuin vauva oli/on pieni (eli pysyy siellä!), vauva nukkuu peiton "sisällä". Eli kun syötän viimeistä syöttöä ennen yöunia, laitan peiton syliini vauvan alle ja kietaisen liepeen vauvan päälle niin, että vauva jää sinne sisälle kaulasta alaspäin. Vauvalla on siellä ihanan lämmin ja turvallinen olo ja uni tulee nopeasti. Lisäksi se hyvä puoli, että kun nostan sitten sylistä pinnikseen, ei tule sitä lämpötilaeroa joka tulisi kun lämpimästä sylistä laskee viileään sänkyyn.

Tämä toimi keskimmäisellä ja toimii nyt Miljalla hyvin. kertaakaan ei ole havahtunut hereille kun tätä metodia käytän. ja nukkuu siellä peiton sisällä tosi rauhassa, onhan se turvallinen tunne. Kokeile jos toimisi teilläkin.

T vaunuissa nukkuvien äitee, joka hörppii kahvia ja viettää hetken omaa aikaa :o)

Heippa kaikille!



Ihan alkuun onnea uusille nyytin saanneille. Enää ei taida olla ketään ison masun kanssa vai onko?



Miten lohdullista kuulla, että muillakin esikoiset haastavat vanhempiaan tässä uudessa tilanteessa. Meillä myös niin. Välillä meinaa usko loppua koko touhuun. Tuntuu, että mikään asia ei suju. Toisaalta ollaan niin vauvaa ja toisaalta uhotaan ja raivotaan kuin isot pojat. Kaikki ovatkin sanoneet, että kolmen vuoden uhma ja isoveljeksi tulo samaan aikaan on pahin mahdollinen yhdistelmä.



No vauvan kanssa sentään sujuu mukavasti. Meilläkin käytetään tuota Jepulin mainitsemaa peitto-kikkaa. Käytin myös esikoisella sitä ja se toimii. Meidän tyttö alkaa olla kuusi viikkoa vanha. Hormooninäppyjä kyllä pukkaa siihen malliin, että voisi olla vaikka 16 v. ...



Ihan ruusilla tanssimista tämä arki ei kuitenkaan ole. Viime viikolla meillä todettiin lonkkien ultraäänesssä, että tytön lonkkamaljat eivät ole kehittyneet ihan kuten pitäisi. Sen seurauksena hänelle laitettiin lonkkalasta joka vääntää jalat sellaiseen sammakkoasentoon ja korjaa em. vikaa. Lastaa ei saa ottaa pois kuin äärimmäisessä hätätapauksessa (lue: kakkaa niskaan asti) ja kahden viikon välein niinä aamuina kun on kontrollikäynti sairaalaan. Tyttöä ei siis voi kylvettää kuin kahden viikoin välein, muuten pesut hoidetaan pesulapuilla. On muuten tosi hankalaa. Läheskään kaikki vaatteet eivät veny sen lastan päälle ja makuultaan ei voi imettää, kun tyttöä ei voi laittaa kyljelleen. Että on siinä ylimääräistä hommaa ja ajateltavaa.



No tämä oli tällainen pikainen ilmoittautuminen, koska on lähdettävä vielä syöttämään ja sitten äkkiä itse pesulle, että pääsisi suht samaan aikaan nukkumaan. Ehtisi sitten nukkua itsekkin. Yöt meillä kyllä nukutaan aika kivasti. Herätään yleensä vaan kerran, max kaks. Nyt on tietty vähän kurja, kun joutuu imettämään istuen. Ei oikein voi itse samalla torkkua.



Jakselkaahan kaikki hyvin!



Juuso Petteri ja pikku-prinsessa

Kertoilenpa kuulumiset, kun meillä kerrankin nukutaan, nyt jo 40 minuuttia rauhaa.



Jakauduttiinhan sitten täälläkin, vaikka en tiedä milloin olisi itsekseen lähtenyt. Synnytys käynnistettiin 41+2, kun viimeisellä viikolla alkoi tulla myrkytysoireita enkä tuntenut enää liikkeitä samalla tavalla. Synnytys oli raju (minuutin supistuksia tuli n. minuutin välein jossain vaiheessa, eli se oli yhtä supistusta) ja avautumisvaihe nopea. Epiduraalista oli apua tunniksi, sen jälkeinen lisäannos ei enää auttanut. Ilokaasu oli pelastus. Sykkeet laski vesien mentyä pariin otteeseen ja kätilöt valmistautuivat jo sektioon. Alakautta kuitenkin mentiin loppuun asti. Ponnistusvaihe oli tosi raskas eikä vauva tuntunut liikkuvan mihinkään. Olin ihan varma jo, ettei se sieltä mahdu tulemaan, vaikka poikahan oli pieni viikkoihin nähden, reilut 3200g. Episiotomia tehtiin, mutta repesin silti. Ponnistus kesti 35 minuuttia ja poika syntyi vihdoin napanuora kahteen kertaan tiukasti kaulan ympärillä. Kätilöt leikkasivat sen heti, oli niin tiukassa. Poika oli melko veltto ja sininen synnyttyään, eikä juuri reagoinut, ekat pisteet oli 6. Hänet vietiin heti virvoiteltavaksi ja happikaappiin, syliin sain vajaan tunnin päästä syntymästä. Jälkeiset tuli sentään helposti, vaikka kätilö ei voinutkaan olla varma tuliko sieltä kaikki. Oli kuulemma niin repaleinen istukka. Kaksi lisäistukkaa löytyi myös ja napanuora oli kalvokiinnitteinen, mikä selittänee pojan pienen painon.



Ja sen jälkeen ei ole rauhallista hetkeä juuri ollutkaan. Maitoa tilataan meillä pahimmillaan 20 tuntia vuorokaudessa, enkä minä pysty siinä yölläkään rentoutumaan. Välillä olen kauhukseni torkahtanut ja yhtä kauhuissani siitä havahtunut. Maitoa mulla ei siitä huolimatta nouse tarpeeksi. Varsinkin illat ja yöt on yhtä huutoa, kun poika yrittää tankata tuntikausia, mutta jää nälkäiseksi. Pahimmillaan poitsu on ollut hereillä (= ollut joko rinnalla tai huutanut suoraa huutoa) 15 tuntia yhteen putkeen, ip viidestä seuraavaan aamuun klo 8:aan. Vaikka ajattelin ennen pojan syntymää, että sillehän ei voi sitten mitään jos maitoa ei tule, niin on tämä silti kova paikka. Nyt annetaan sitten lisämaitoa öisin, jotta saisi edes hetken nukkua. Siitä vaan pojalle tulee maha kipeäksi, joten jonkun aikaa sitten huudetaan sen vuoksi. Poika on nyt viikon ja 4 päivää, ja äiti on jo ihan poikki. Sen pienen hetken, kun poika välillä torkkuu, pitää valita söisikö jotain vai yrittäisikö itsekin nukahtaa. Käsittämätöntä, kuinka tätä ihmettä odotettiin monta vuotta ja nyt toivoo vain, että aika menisi mahdollisimman nopeasti, että alkaisi helpottaa.



Summa summarum, raskautuminen oli meille vaikeaa, raskaudessakin oli omat komplikaationsa, synnytyksestä en sen enempää halua puhuakaan eikä poikakaan (niin rakas kuin onkin) ole helpoimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan en tiedä onko minusta tähän rumbaan enää koskaan.



Parempaa vauva-arkea teille muille!



Saga & pienenpieni poika

En yksinkertaisesti ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella, lukemassa sentään olen joskus käynyt...



PALJON ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE JA VAUVOILLE!!!! Niin, ja sitä kuuluisaa jaksamista myös ;)



Meillä ovat nyt olemmat pojat untenmailla, itse juuri heräsin eli yritän nyt saada jotain tekstiä aikaan. Nuorempi kyllä herää pian nälkäänsä, mutta kokeillaan.



SAGA, meilläkin nuori herra oli ekat viikot sitä mieltä, että syöminen on nii-in ihanaa, että sitä voi tehdä n.20h/vrk. Pisin unipätkä oli max 2h. Luulin myös, ettei maito riitä ja tarjosin lisiä, joista seurasi meilläkin vain mahavaivoja ja valtavia pukluja. Ts. poika ei suinkaan syönyt nälkäänsä, vaan ihan puhtaasti syömisen ilosta imi... Sain vinkin, etten aina yölläkään tarjoa ruokaa, vaan tuttia ja muuta läheisyyttä. Iltaa kohti tankkaa edelleen enemmän, mutta yöllä saattaa jo mennä 4h ilman sapuskaa - ja omakin olo on aivan toinen! Tottahan vauva myös tiheällä imulla "tilaa" rintoja tuottamaan enemmän, mutta kaikki ei aina olekaan nälkää. Jos teilläkin pienimies kasvaa hyvin, niin kokeile, josko yöllä kelpaisi tutti, unipussi tai kapalo. Tiedän tosiaan, että tuo on rankkaa, sillä meillä elettiin tuota tahtia ekat 5,5vkoa.



Esikoisenkin elo on meillä varmaan hiljalleen rauhoittumaan päin. Pahimmillaan ei antanut minulle hetken rauhaa,vaan kiehnäsi ja puhua papatti jotain Aivan Koko Ajan. Teki tempauksia, joihin en olisi uskonut ryhtyvän, mm. yhtenä aamuna heräsin siihen, kun potki minua selkään :( Uhmasi ja sai käsittämättömiä raivareita. Ei hyvä yhdistelmä, kun itse on aivan poikkiväsynyt . Rauhallisina hetkinä juttelin sitten pojan kanssa asiasta ja huomiota hän on kyllä takuuvarmasti saanut niin minulta kuin muiltakin. Yritin myös olla joitakin tempauksia huomioimatta, ettei opi, että sillä ainakin saa äidin luokseen. En tiedä, ehkä aika auttoi. Toinen kriisi kuulemma tulee sitten, kun vauva lähtee liikkeelle eli sitä odotellessa ;)



Pienempi poika on aika tyytyväinen tapaus. Masuvaivoja huutaa välillä enemmän, olemme nyt kokeilleet pari kertaa vyöhyketerapiaa. Kaveri on jo melkoisen iso, 62cm vaatteet piti jo pestä esille :) Pituudessa huitelee plussilla, painossa taas nollan alapuolella. Jonkinlaista rytmiä on päiviin pikkuhiljaa tullut eli vähän voi jo suunnitella tekemisiä. Vaunuissa onneksi viihtyy hyvin eli lenkille on päästy ja kerran jopa pariin vaatekauppaankin. Paljon en ole ihmispaljouteen vienyt, kun on niin tautista aikaa. Väsymyksestä huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä meille ehkä vielä joskus yksi vauva...... Esikoinenkin jo kysyi, että milloin taas tulee uusi vauva :)



Jaahas, kahville nyt, kun kerrankin on rauha maassa!

Voikaahan hyvin kaikki!



soffio ja iso pieni poika 7vkoa

Moikka!



Pitkästä aikaa! Mä olen jotenkin unohtanut koko palstan, kun neiti pärähti maailmaan.. tänään muistin ja kävin lukemassa koko viestiketjun.



ONNEA kaikille vauvautuneille!



Sopivasti neitimme tänään täyttääkin tasan 1kk. Hänet on punnittu tasan 1krt sairaalasta lähdön jälkeen. Syntymäpaino oli 3,5kg, sairaalasta lähtöpaino oli 3,3kg ja kun neuvolatäti kävi meillä n kolme vkoa sitten, painoi neiti jo 4kg. Joten hienosti tissimaito on kasvattanut.



Mulla meni toinen nänni ihan rikki ekalla viikolla. Piti parannella rupea niin, että pumppasin sen rikkinäisen puolen noin kolmen päivän ajan. Hyvin otti pullosta pumpatun maidon isältään. Isä oli innoissaan, kun sai syöttää :-). Sain nännin parannettua ja sen jälkeen olen siltäkin puolelta imettänyt normaalisti. Pikkasen se aina nippaisee aluksi, mutta se ei haittaa enää.



Me aloitettiin antamaan Dvitsuja noin viikko sitten ja samantien alkoi käninät. Känisee mahakipuja selkeästi iltaisin ja kakkaaminen muutenkin pitkittyi, enää ei tule kuten aluksi, jolloin kakkasi 3-5 krt päivässä. Nyt saattaa olla päiväkin välissä ja se selkeesti tuntuu pikkumasussa. Olen antanut Cuplatonea perään nyt pari pvää ja ehkä pikkaisen helpottaa. Känisee enimmäkseen iltaisin, sellaista kohkaamista ja pyörimistä noin klo 20-23. Mutta sitten aina yhtäkkiä nukahtaa kuin seinään ja nukkuu yön känisemättä, mutta toki herää syömään pari kolme kertaa vielä. Mä herään yöllä siihen kun neiti alkaa voimaakkaasti imeä omaa nyrkkiään. Sitten syötän makuultani ja nostan takaisin omaan sänkyynsä, joka ihan mun vieressä ja sinne hän nukahtaa samantien. Näin on nyt menty noin viikko ja tuntuu ihan hyvältä. Olen ihan pirteä aamulla, joten ilmeisesti saan hyvin nukuttua. Tosin, välillä on pakko ottaa pvunet. Mies on kotona vielä tämän viikon ja sitten alkaa arki. Nyt on ihanaa, kun mies vie esikoisen eskariin aamulla ja mun ei tartte vaivautua kylmään autoon ja tunkea neitiä turvakaukaloon. Mutta kohta on niin tehtävä ja ei voi mitään. Mutta ei onneksi joka aamu, mies pystyy viemään ainakin kolmena aamuna viikossa eskarilaisen. No, kohta koittaa kevät ja sitten ei haittaa, kun säät lämpenee.



Meidän eskarilaispoika ei oikeen vällää vauvasta. Ei juurikaan ole käynyt tekemässä tuttavuutta, vaikka ollaan kuinka yritetty. Ilmeisesti sitä ei vaan kiinnosta pikkuvauvat. Eiköhän se siitä, kun vauva kasvaa. Mitään mustasukkaisuutta ei siis myöskään ole havaittavissa. Odottaa innolla syksyä ja koulua. Täytyy kyllä myöntää, että vauvan kanssa on niin helppoa, kun eskarilainen hoitaa itsensä lähes kokonaan aamuisin. Pitää vaan pakata reppu ja miettiä, mitä siellä oli ohjelmassa ja pukeutuminen sen mukaisesti. Tänään esim. luistelua, joten piti muistaa pakkaa luistimet ja kypärä mukaan. Keskiviikkona menevät katsomaan taitoluistelun EM-kisoja, ohjelmassa miesten vapaaluistelu.



Nyt neiti huutaa alakerrassa, tutti lienee pudonnut!



Palaillaan!



t. Miinamagiaaa ja tytteli 1kk

Heippa!



Luin Saga sun viestin ja huomasin, että se olisi voinut vaikka olla oma kirjoittamani esikoisen ajalta. Meidänkin arki oli juuri tuollaista silloin, kun esikoinen syntyi. Yhtä syömistä ja hyssyttämistä. Poika ei viihtynyt yhtään hereillä itsekseen ja itkeä kitisi koko ajan. Nukahtaminen oli vaikeaa ja huusikin sitten ihan yliväsyneenä äly ämpärissä ilta toisensa jälkeen. Työnnettiin vaunuissa ympäri taloa (siis sisällä) ja yritettiin vaikka mitä konsteja. Paras oli kiistatta yhden lastenlääkärin neuvo laittaa sähköhammasharja surisemaan sinne vaununkoppaan. Se auttoi aina hetkeksi. Sitten taas työnnettiin vaunuja maton reunan yli, jolloin tapahtui tasaisesti pieni "tärähdys". Tämä saattoi auttaa joskus. Ja sitten imetettiin siinä peittokapalossa, jossa yritettiin varovasti nostaa omaan sänkyyn.



Itse olin tuolloin hyvin väsynyt ja pettynyt koko paljon mainostettuun auvoisan ihanaan vauvantuoksuiseen arkeen. Ympäristön kommentit tekivät vielä omansa lisäämään ahdistusta. Kaikki meinaan hokivat, että eikö ole nyt ihanaa, kun lopulta saitte vauvan jne. Musta ei kyllä ollut yhtään ihanaa sillä hetkellä, mutta pakko oli vaan näytellä, että joo on todella. Muutamassa kuukaudessa väsyin niin, että lievä masennus alkoi vallata mieltä. Musta tuntui, että oli vaan mun syytä, että vauva on niin itkuinen. Välillä mielessä kävi aika kamaliakin ajatuksia.



No kyllä ne sitten aikanaan helpottivat. Meidän elämä alkoi tasottumaan, kun poika tuli noin puolen vuoden ikään. Se oli ikä, jolloin lopetin imettämisen ja sen seurauksena poika vihdoin huoli tutin. Sen jälkeen uskallettiin lähteä enemmän ihmisten ilmoille ja rupesi tuntumaan, ettei elämä enää olekkaan niin kamalaa. Tiedän, että kuulostaa kliseeltä sanoa, että kyllä se siitä, kun aikaa vähän kuluu, mutta itse sen tuskan kokeneena, tiedän että niin se kuitenkin on. Ja tiedätkö, silloin kun mulla oli kaikkein vaikeinta annoin luvan itselleni huutaa ja itkeä; oikein kunnolla. Lopulta uskalsin myös ääneen sanoa ihmisille, että ei tämä vauva-arki nyt niin kovin ihanaa ole. Lopetin näyttelemästä urhoollista mega-äitiä.



Koita kestää!



tsemppihalein,

Juuso Petteri ja pikkusisko

Ja tsemppiä tasapuolisesti kaikille erilaisten alkuhaasteiden kanssa!!! Voimia!!!



Täällä kasvetaan ja kasvetaan. Mimmi syö edelleen aikas udeasti ja pitkiä aikoja -pienestä lähtöpainostaan johtuen ja on hauska seurata miten typy kehittyy. Tänään oli punnitus ja mittaus taas. Painoa oli tullut kahdessa viikossa 400g ja pituutta 1,5cm joten hyvin menee. Mitat nyt 2kk1vk iässä siis 3690g ja 55cm.



Eipä mulla oikeastaan muuta asiaa olekaan. Viikonloppuna lähdetään mummulaan ja arki pyörii muuten mallillaan.



Mukavaa loppuviikkoa ja tosiaan jaksuja kaikille!



jepuli ja M 2kk1vk4pv :o)

JuusoPetteri tuossa jo kirjoittikin paljolti samoja asioita, joita itselläkin on mielessä. Eli, älä missään nimessä tunne syyllisyyttä siitä, ettei elo pienen ihmisen kanssa ole aina yhtään ihanaa! Joo, kaikki kyselevät ja hehkuttavat sitä, mutta kyllä kuvioon mahtuu paljon muutakin tunnetta ;) Arki vauvan kanssa voi olla vaikeaa ja rankkaa huolimatta siitä, miten toivottu vauva on.



Meilläkin esikoinen itki ekat kuukaudet eikä esim. viihtynyt vaunuissa. Kuten JP, välillä minäkin ajattelin olevani vain kelvoton äiti. Olin myös jopa katkera siitä, että neljän vuoden odotuksen jälkeen raskaus, synnytys ja vauva-arki olivatkin kaikkea muuta kuin ns. oppikirjan mukaisia. Luulin, ettei kukaan muu tunne samoin yms. päätöntä. Aihe vaan on aika vaiettu etenkin lapsettomuustaustaisilla. Mutta, ajan kanssa helpottaa!!! Se tuntuu kaukaiselta silloin, kun tilanne on vaikeimmillaan, mutta äkkiä se päivä koittaa :) Ja siihen pääsyä odotellessa saa välillä itkeä ja huutaa itsekin, vaikka sitten salaa ;)



Voimia!