Vähältä piti -tilanteita lasten kanssa?

siis tarkoitan itseäni. Mieheni mielestä olen ihan liian varovainen eli kypärää pitää käyttää joka tilanteessa pyöräillessä, mönkijän kyydissä ollessa, pelastusliivit ovat päällä aina kun vesillä liikutaan, puukot/sakset eivät saa olla pöydän reunalla lasten käsien ulottuvilla jne. Silti olen meinannut jäädä auton alle lasteni kanssa, auto ajoi punaisia päin ylinopeutta, mutta onneksi tajusin tilanteen ajoissa.

Esikoinen joi käsidesiä (tosin pahan maun vuoksi ei sitä alas mennyt kuin tippa). Esikoinen avasi uunin luukun ollessaan noin 8kk, laatikko oli uunissa eli uuni oli kuuma. Ei onneksi tunkenut käsiään sinne (meillä ei silloin toiminut lapsilukko). Onpa eskoisen ollessa pieni nuo vaunutkin kaatuneet (ja onneksi vauva oli remmeissä kiinni). Ja päänsä on pari kertaa lyönyt siten, että on mietitty lääkäriin menoa, mutta säikähdyksellä on toistaiseksi selvitty.

Kuopuksella ei vielä hirveästi ole tapahtunut, vaikka eilen saikin kirjahyllyn kulmasta ekan kuhmunsa:). Ja nämä tosiaan kaikki minun kanssani.



Miehen kanssa esikoinen on lyönyt vasaralla sormeensa, mutta lopulta taisi olla enemmän ylpeä turvonneesta peukalosta kuin kauhuissaan (koska isäkin on joskus lyönyt vasaralla sormeensa:).



Tosin vaikka minä olen ehkä se varovaisempi meidän perheessä, niin jos lapsille jotain tapahtuu, niin mies hätääntyy helpommin. Itse pysyn melko rauhallisena lähes tilanteessa kuin tilanteessa, se hermostuminen tulee vasta jälkikäteen. Mutta ammattinikin puolesta olen tapaturmia joutunut hoitamaan...

,,

Mutta pahin oli, että 3 vuotias lapsemme meinasi pudota ikkunasta (4.krs, pihalla asfaltti). Asumme ulkomailla, ja täällä ikkunoissa ei ole mitään turvasysteemejä. Emmekä tienneet että lapsen isoveli oli oppinut avaamaan ikkunan. Onneksi meillä oli silloin kylässä lapsen vaari, joka ehti juuri ja juuri vetämään lapsen turvaan. Tätä on kelattu monta kertaa, ja välillä hirveä itsesyytös valtaa mielen, vaikka mitään ei (Luojan kiitos!) tapahtunutkaan.

mutta eipä se estänyt meidän vanhempaa lasta kaksivuotiaana ottamasta sieltä sopivaa asetta leivänleikkuuseen. Olin vauvan kanssa toisessa huoneessa ja tulin todistamaan, kun kaksivuotias omatoimisena leikkasi leipää kokkiveitsellä tuolilla seisten.

Ensimmäisellä kertaa poika oli ihan vauva, kun tulimme yhdessä kierreportaat ylakerrasta alas vähemmän hallitusti. Poika oli sylissäni, kun liukastuin ja kaaduin onneksi takapuolelleni ja sitten pompoteltiin alas asti. Pojan sain puristettua syliini eikä hänelle käynyt mitään, mutta itsellä oli takapuoli, selkä ja takaraivo hellänä pitkään.



Toisella kerralla poika oli 2v ja kauhea uhma päällä. Asuimme kerrostalossa vilkkaan tien varrella. Ulko-ovi oli kauhean raskas ja rattaat jäivät jotenkin jumiin oven väliin. Nostin pojan pois rattaista oven sisäpuolelle siirtääkseni rattaat ensin ulos. Kun seuraavan kerran (noin sekunnin myöhemmin) vilkaisin taakseni, poika juoksi kauheaa vauhtia kohti tietä. Tien varressa oli autoja parkissa ja taksi ajoi kovaa vauhtia kohti. Onneksi ehdin tarttua hupun reunaan ennen kuin kolahti. Ja vieläkään en tiedä mistä kolosta poika pääsi ovesta ulos.

Määhän sanoin että lapset oppii kokoajan! Kokoajan tiedän mitä lapseni osaa, haluaa jne. Varmasti veitsellä voi leikata sormeen koululaisenakin, mutta ensin ne ei koske välineisiin ja sitten lapsi opetetaan käyttämään työkaluja.

Mutta kyllä meijän kersat ainakin on totellut eikä mene keittiöön. Se on äitin valtakunta.

19

... Et vaan mitenkään voi tietää, mitä kaikkea lapsesi osaavat. Aikamoista aliarviointia lapsiasi kohtaan, jos kuvittelet, että he eivät osaa mitään muuta juttuja kuin ne, joista sinä olet tietoinen. Tiedätkö, että kaikkea opittua lapset eivät samantien kokeile. Vaan usein silloin kun aikuisen silmä välttää.

Katso nyt tuotakin yhtä, joka osasi avata lapsiportin heti, kun sellaisen näki. Ne vaan on ovelia tyyppejä, paitsi ehkä sinun lapset eivät siis ole. Eihän äitinsäkään ole kovin fiksu.

Määhän sanoin että lapset oppii kokoajan! Kokoajan tiedän mitä lapseni osaa, haluaa jne. Varmasti veitsellä voi leikata sormeen koululaisenakin, mutta ensin ne ei koske välineisiin ja sitten lapsi opetetaan käyttämään työkaluja.

Mutta kyllä meijän kersat ainakin on totellut eikä mene keittiöön. Se on äitin valtakunta.

19

Oletan, että sulla on kuitenkin useampi lapsi ("kersat"), vaikka kuulostatkin yhden kaksivuotiaan äidiltä. :D Vai onko se kaksivuotias vanhin tai sitä vanhemmat moniraajahalvaantuneita? Koska sä et voi mitenkään vahtia lapsiasi koko niiden lapsuuden ajan, jos ovat liikkuvia, ajattelevia lapsia.

Lapset eivät aina muista sääntöjä, edes isommat lapset, tai sitten uteliaisuuttaan kiertävät niitä. Isommille lapsille täytyy jo antaa lupa nousta jakkaralle ja touhuta keittiössä, jollet aio kasvattaa heistä täysin avuttomia aikuisia. Täydellinen valvonta on MAHDOTONTA.

Meillekin on sattunut vahinkoja, vaikka ei todellakaan jätetä veitsiä lojumaan tai parvekkeen ovea auki kaksiveelle. Vahingot ovat sattuneet ihan normaaleissa tilanteissa ja salamannopeasti, tyyliin vanhempi kääntää selän tai räpäyttää silmiään... Lapset on vaan nopeita ja uteliaita. Varsinkin esikoinen tekee ensin ja ajattelee sitten.

Mutta parhaansa voi tehdä! Vauvaa en koskaan ole jättänyt hoitopöydälle, sängylle tai sohvalle yksin. Lattiallehan voi laittaa jos pitää jotain tehdä muuta eikä meillä ekan lapsen jälkeen oo ollukaan hoitopöytää koska silloin isompienkin on hankalampi osallistua vauvan hoitoon. Ja tosiaan jos joku huutaa pyyhkimään ja vauva tuulettelee ilman vaippaa niin lattialle voi jättää siksi aikaa huoletta. Kun vauvat ovat olleet pieniä on meillä otettu runkopatjasta jalat pois. Jos tippuu niin tippuu niin matalalta ettei mitään vahinkoa käy(tosin ei oo tippunu).



Isompien kanssa on tietty haastavampaa mutta meillä on veitset ja sakset ym. terävät kuivauskaapissa, uunissa lapsilukko ja liedestä saa virrat pois niin että lapset ei saa väännettyä nappuloita päälle. Aina jos tuon liedeltä esim. kuuman makaronikattilan että kaadan vedet viemäriin niin ajan lapset pois alta jne. Miehen kanssa meinaa mulla mennä hermot. Jättää työkalujansa ym. pitkin poikin eikä tajua mitä voi sattua. Onneksi ei ole vielä sattunut mitään mutta itse sain just haavan sormeen puukosta joka oli jätetty ilman tuppea eteisen ylälaatikkoon josta kaivelin avaimia sokkona.



Kaksi läheltäpiti-tilannetta tulee mieleen. Mummolassa (3.krs) tuuletettiin ikkunasta niin että lapset yltivät ikkunaan kurkkimaan kun kiipesivät sängylle. Onneksi eivät pudonneet! Toisen kerran samassa paikassa Pappa kantoi tuolia ruokapöytään ja kallisti sitä kun väisti lattialla köllivää vauvaa. Tuolinselkämys osui kahvinkeittimeen ja läheltä piti ettei täysinäinen kahvipannu pudonnut vauvan päälle. Kotona on jotenkin helpompi olla kun paremmin tiedostaa vaaran paikat. Nyt olemme muuttaneet ja kolmas tulossa, nyt on ekan kerran kotona portaat eli saapa nähdä miten niiden kanssa pärjätään. Pitääkö lapsiportit vauvan pois portaista, ainakin on vahdittava että isommat muistais sen sitten sulkea.



Kamalaa sitten kun lapset ovat koulussa. Eivät hahmota liikennettä vielä koululaisinakaan aikuisen tapaan ja sitten kun liikenteessä on auton ratissa kaikenlaista kuskia...Sitä on vaan harjoteltava kai etukäteen mutta niitä suojelusenkeleitä tarvitaan varmasti silloinkin.

Että jättääkö vauvan esim.sohvalle vai kiipeekö isompi siihen sekunnissa kun äiti kääntää selkänsä. Kun lapsi osaa jo kiivetä niin oppii yleensä aika pian tulemaan myös jalat edellä alas. Meidän kakkonen oppi jo tulemaan sängystä jalat edellä ennen kun oppi kiipeämään mutta rämäpää esikoinen kiipesi varmaan viikon sohvalle ja aina pää edellä alas jos en kerinny hätiin onneks pehmeä matto alla.

Muutama päivä sitten ulkoiltiin omalla pihalla, iso koiramme oli myös siinä juoksunarussaan. Koira on kiltti, lapsi paijaili sitä siinä, minä seisoin vieressä. Sitten yhtäkkiä naapuri koirineen kävelee ohi, oma koiramme aina silloin juoksee tielle päin (niin kauas kuin naru antaa myöten). En tiedä miten ja missä välissä se hihna oli päässyt pojan ympäri, mutta kun koira alkoi juosta, huomasin että naru on silmukkana kaulan ympäri. Ehdin onneksi pysäyttämään koiran juoksun ja laittamaan käteni silmukan väliin ennenkuin se ehti kuristaa lasta.



Tuo oli todella läheltäpiti-tilanne, ei se koira olisi älynnyt itse pysähtyä, iso koira ja juoksuvauhdilla kiristyvä silmukka olisi varmasti kuristanut lapsen. Ehdottomasti on nyt hankkiuduttava eroon juoksunarusta, vastaavaahan voisi sattua sitten kun lapsi on jo isompi, ulkoilee itsenäisesti!

kaksi kertaa tikattu päätä, kerran kaatuivat vaunut liukkaassa alamäessä ja yksi muu paha kolhu päähän on tullut. Kovalla koetuksella on ressukan pääkoppa ollut, mutta säikähdyksellä selvitty. Poikamme ei edes ole kovin vilkas, rauhallinen jopa.



Silti maailma on tutkimisen arvoinen paikka edelleen. En ole ylihysteerinen, mutta en huolimatonkaan lasten suhteen. Aina on vaaroista muistuteltava, mutta ei lasta voi kahlitakaan.

Me asutaan kahdessa kerroksessa. Makkarit ylhäällä, lapsilla oma huone. Ei ne saa ikkunaa auki itse!

Ulko-ovesta tuskin pääsee ulos ennen kouluikää jos ovi lukossa, meillä lapset on oppinu pari vuotiaana ettei ovella roikuta.

Asuttiin joskus kerrostalossa josta vauva tippui ikkunasta 3 kerroksesta ruusupuskaan. Mitäs pitävät ikkunan vauvan pedin vieressä auki, se on oma tyhmyys. Ikkunan saa vauvaturvalliseksi!



Veitset on tiskipöydällä veitsitelineessä. Vetolaatikko on vaarallinen koska 2- vuotias sieltä ottaa ilman lupaa mutta ei ylety jos veitset korkealla. Sakset samoin tiskipöydällä seinän vierustalla. Lapsilla on omat sakset jotka annan kun leikataan. Sitten laitan takasin pois.



Me opetetaan lapsille mikä on äidin ja isän: uuni, takat ja veitset. Leluja ei tuoda keittiöön ja kun tehdään ruokaa, sielä joko istutaan tai menevät leikkimään muualle. Osallistuu ruuan tekemiseen, leivontaan ja jauhan turvallisuudesta.

Pienen lapsen paikka ei ole olla yksin keittiössä.

ruuvimeisselin alle 2v. Lähti karkuun ja horjahti. Meisseli luomesta läpi. Silmämunaan tuli painauma mutta pysyi ehjänä.



Iski semmoinen paniikki ettei tosikaan. Oli todella lähellä silmän puhkeaminen.

Lapset kuitenkin oppivat koko ajan. Se, että he eivät tänään saa ikkunaa itse auki ei tarkoita, että huomenna he eivät saisi. Se, että lapsi ei ylety veitsiin tiskipöydällä ei tarkoita, että hän ei huomenna hoksaisi ottaa tuolia itse. Se, että hän on tähän saakka pysynyt pois keittiöstä ei tarkoita, että hän pysyisi vastaisuudessakin aina siihen saakka, kunnes veitsistä ei ole hänelle vaaraa.

Minä pyrin lasteni kanssa samaan: opettamaan hänelle, missä hän voi leikkiä ja miten. Meilläkään lapsi ei avaa parvekkeen (lukittua) ovea, mutta en väitä, että hän ei sitä joskus voisi saada mieleensä siitä huolimatta, että tietää sen kielletyksi.

Lapset testaavat rajojaan. Tottelevaisinkin lapsi. Ei kannata kuvitella, että pystyt täydellisesti välttämään ne vaarat. Pointti on nimenomaan siinä, että jokainen yrittää parhaansa.

Me asutaan kahdessa kerroksessa. Makkarit ylhäällä, lapsilla oma huone. Ei ne saa ikkunaa auki itse!

Ulko-ovesta tuskin pääsee ulos ennen kouluikää jos ovi lukossa, meillä lapset on oppinu pari vuotiaana ettei ovella roikuta.

Asuttiin joskus kerrostalossa josta vauva tippui ikkunasta 3 kerroksesta ruusupuskaan. Mitäs pitävät ikkunan vauvan pedin vieressä auki, se on oma tyhmyys. Ikkunan saa vauvaturvalliseksi!

Veitset on tiskipöydällä veitsitelineessä. Vetolaatikko on vaarallinen koska 2- vuotias sieltä ottaa ilman lupaa mutta ei ylety jos veitset korkealla. Sakset samoin tiskipöydällä seinän vierustalla. Lapsilla on omat sakset jotka annan kun leikataan. Sitten laitan takasin pois.

Me opetetaan lapsille mikä on äidin ja isän: uuni, takat ja veitset. Leluja ei tuoda keittiöön ja kun tehdään ruokaa, sielä joko istutaan tai menevät leikkimään muualle. Osallistuu ruuan tekemiseen, leivontaan ja jauhan turvallisuudesta.

Pienen lapsen paikka ei ole olla yksin keittiössä.

Älä ainakaan tuudittaudu siihen uskoon, että teillä on turvallista. Ei siihen mene kuin hetki, kun se utelias 2-vuotias oppii raahaamaan siihen tiskipöydän viereen jonkun tuolin, kiipeää sille ja nappaa ne veitset tai sakset käsiinsä.

Tuollainen ylimielisyys on melko vastenmielistä.

Veitset on tiskipöydällä veitsitelineessä. Vetolaatikko on vaarallinen koska 2- vuotias sieltä ottaa ilman lupaa mutta ei ylety jos veitset korkealla. Sakset samoin tiskipöydällä seinän vierustalla. Lapsilla on omat sakset jotka annan kun leikataan. Sitten laitan takasin pois.

Esikoinen pienenä kurkotteli tuolin päältä takkiaan naulakosta. Tuoli oli matala lasten tuoli, takki hengarissa, aikuisia vieressä liuta. Takki luiskahti hengarista, lapsi perässä naama edellä kohti lattiaa. Aikuisisat näytti, että nyt katkeaa niskat. Onneksi ei katkennu. EIkä edes pahemmin sattunut, alastulokulma oli kyllä sellainen, että aikuisella ois käynyt huonosti.



Kuopuksen henki oli hiuskarvan varassa kolarissa, jossa minä käännyin nuolivalolla vasemmalle, vastakkaisesta suuntaa tullut aura-auto ei nähnyt punaisia valojaan vaan tulla töräytti suoraan kylkeen. Ja apukuskin ovesta sisään. Kuopus oli kaukalossa apukuskin takana. Apukuski oli onneksi töissä, eli se penkki oli tyhjänä. Auran yläkulma tuli pitkälle apukuskin penkin selkänojaan. Jos olisin ollut puoli metriä edempänä... Tai taempana, jolloin aura-auto olisi osunut keulaan ja automme olisi lähtenyt pyörähtelemään, olisi ollutkin ihan eri lopputulos. Nyt vain kaikki säihkähdimme ihan pirusti.

Ajelin autojonon hännillä keskustaliikenteessä hiljakseen linja-autopysäkkien kohdalla kun pysäkeillä oli useampi bussi pysähtyneenä. Yht'äkkiä joku kolahti ja vaistomaisesti katsoin oikeanpuoleisesta sivupeilistä että mikä se oli. Vai mistä sivupeilistä??? Se oli hävinnyt ja pysähdyin samantien. Tulin autosta ulos ja näin ala-asteikäisen oikealla takaviistossa putsaamassa lumisia vaatteitaan. Tyttö oli juossut linja-autojen välistä autoni kylkeen (ei edes keulaan). Toisella puolella tietä oli hänen äitinsä joka rupesi hysteerisenä huutamaan minulle että ajoin varomattomasti ja ylinopeutta. Hei haloo! Onneksi pahemmin ei käynyt ja minulla oli vanhaan autooni varalla paljon osia, myös peili.

Säikähdyksellä selvittiin sillä kertaa.

Monet taitaa ajatella että niitä ei laiteta kaappeihin koska ne menee siitä pilalle. Tuleehan niihin ruuvin jälkiä mutta ennemmin niin kuin että lapselta puuttuu vaikka sormi. Meillä nuo on edelleen käytössä, nuorin 3,5-vuotias. Hän ei ole vielä oppinut niitä avaamaan. Sitten kun oppii tuon tekniikan niin tarkastellaan uudestaan että onko hänellä järkeä sen verran että niihin ei mennä koskemaan. Jos ei tunnu olevan niin sitten täytyy keksiä joku muu systeemi.

tai sitten ei. Meillä on lapsilukot esim roskiksen kaapissa, niistä ei tosin ole mitään hyötyä, koska 1-vuotias avaa sen sujuvasti, aikuiset tuskailee sen kanssa sitten. Sama 1-vuotias kiipeää myös keittiön pöydälle, ei tosiaankaan riitä, että laittaa veitset sinne takaseinälle. Ovissa on turvaketjut, koska ovien lukot on liian yksinkertaisia kyseiselle yksilölle jne. Luulin tehneeni kodin lapsiturvalliseksi ennen tämän lapsen syntymää (lapsia ennestään kolme) mutta en ole enää sitä mieltä.Yritän pysyä puoli askelta edellä lapsen ajatusmaailmaa, mutta huomaan koko ajan olevani kolme askelta perässä..

Olimme koko perhe siivoamassa ja olin nostanut keittiön tuolit pöydälle että saan pestyä lattian. Esikoinen touhusi omiaan ja lähdin hakemaan moppia kylppäristä. Kun tulin takaisin n. 15 sekunnin kuluttua, esikoinen oli kiipeämässä legolaatikkoa apuna käyttäen tuolien päälle. Tuoli jossa hän roikkui oli putoamassa ihan justiinsa, tuolin jalat olivat ihan pöydän reunalla. Jos en olisi ehtinyt ajoissa paikalle, niin tuolin jalka olisi tippunut pöydän reunan yli ja esikoinen olisi tippunut selälleen kivilattialle (korkealta) ja saanut ainakin yhden ruokailuryhmän tuolin ja painavan puisen syöttötuolin päälleen. Siinä olisi käynyt tosi pahasti.