Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten saan neuvolan tädit tajuamaan, että tarvitsen apua nyt?

Vierailija
18.05.2009 |

Eilen jo kyselin, miten olla parempi äiti tytölleni (4kk) kokemani menetyksen jälkeen. Menetin onnettomuudessa 3lastani ja mieheni. Itsellä on sellanen olo, ettei mitään jaksa ja kaikki tekeminen vaatii paljon ponnisteluja ja epäilen, että itselläni on masennus. En tosin tiedä voiko se iskeä ns.vaan siksi, että menetin monta rakasta ihmistä. Neuvolassa olen käynyt parin viikon jälkeen, mutta muuta apua en sieltä ole saanut. Lastenhoitajaa ovat lupailleet, mutta mitään ei ole tapahtunut, perusteltu (neuvolan nuori täti) mm.sillä, et kun näytän niin pirteältä jne. Oma oloni on kuitenkin siinä pisteessä, että jos en kohta saa apua niin en enää jaksa hoitaa tytärtäni. Kun ees joku kävis päivällä, jonka kanssa sais jutella ja joka hoitais vauvaa ym, että saisin hetken vaikka omaa aikaa. Palkkaisin itse hoitajan, mutta siihen ei ole varaa.



Kertokaa siis, miten saan tämän neuvolan tädin ymmärtämään, että vaikka vaikutan pirteältä niin tarvitsisin apua sekä mahdollisesti lääkityksen masennukseen, mikäli se itselläni on. Pystyykö muuten tavallinen tk lääkäri toteamaan masennuksen? Mietin, et pitäiskö siellä käydä ja näyttää se lääkärin diagnoosi sille neuvolan tädille. En halua tyttäreni liikaa kärsivän, vaikkei hän tällä hetkellä kaipaa juuri muuta kun läheisyyttä ja jonkun hymyn ym. joskus, mutta kun tyttö kasvaa niin tarvitsee muutakin.

Kommentit (38)

Vierailija
1/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole itse varma mutta neuvola ei varmaan ole ihan oikea osoite nyt. Mielestäni kannattaisi mennä lääkärille tosiaan tai mielenterveystoimistoon. Olet kokenut niin kovia että mielestäni ihan automaattisesti heidän olisi pitänyt järjestää sinulle terapiaa ja seuraa kotiin. Mutta tämä tosiaan ihan vaan maalaisjärjellä ajatellen. Kannattaa hakea äkkiä apua jos vielä vaan jaksat! Usein masentuneiden on vaikea saada apua koska juuri se avun hakeminenkin vaatisi hiukan jaksamista ja sitten kun on masentunut niin ei vaan jaksa!

Vierailija
2/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutenkin on ammattitaidoton kommentti sanoa että jos näyttää pirteältä ei tarvitisisi apua.



olen samaa mieltä ylemmän kanssa että omalääkäri ja mielenterveystoimisto ovat parempi paikka hakea apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt vaan varaamaan aikaa lääkärille. Hänen kanssa voitte sitten yhdessä pohtia jatkoja: mahdollista lääkitystä, terapiaa mielenterveystoimistossa, kotiapua jne. Kerro avoimesti lääkärille olostasi niin hän tietää missä mennään. Voimia sinulle. T.sh

4/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet kokenut niin kauheita että mielesi ei pysty käsittelemään asiaa ja olet ihan selvästi jonkinasteisessa shokkitilassa.



Et missään tapauksessa saisi jäädä yksin!

Sen nyt tajuaa jo ilman mitään th-alan koulutustakin!!!



Ota ja soita nyt heti sinne lääkäriin, voit soittaa myös äitiysneuvolaan koska ainakin minua kehotettiin masennusoireiden mahdollisesti limaantuessa soittamaan sinne. Se, että olet pirteän näköinen, ei todellakaan ole syy jättää apua antamatta jos äiti sitä jopa osaa pyytää! Tuossa tilanteessa ei pitäisi odottaa että äiti murtuu kyyneliiin vastaanotolla tvst, koska tunteet´voivat olla aivan lukossa vielä. Onko sinulla ketään ystävää tai sukulaista, joka voisi puolestasi soittaa ja hoitaa tarvittavan byrokratian? Voi että jos olisit lähellä niin minä voisin hoitaa sen puolestasi!

Vierailija
5/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarvitset varmasti niin keskustelu- kuin muutakin apua.

Kärsin itsekin siitä, että näytän aina niin pirteältä, oli vaikka olo olisi kuinka kamala psyykkisesyi tai fyysisesti. Tein neuvolassa jonkin masennustestin enkä edes saanut siitä mitään hurjia masenuspisteitä, mutta terkkari oli silti ihan ihmeissään, miten voin saada niinkin korkeat pisteet, vaikka vaikutan niin pirteältä.

6/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

se piti lisätä, että olet aivan varmasti paras ja hyvä äiti lapsellesi, mutta nyt tarvitsette apua molemmat eikä siinä saa viivytellä koska molemmat kärssitte tilanteesta. Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon että uusi vauva nostaa pintaan muistoja menettämistäsi lapsista sekä puolisosta.



Tarvitset apua. Ilmeisesti et ole saanut perheesi menetyksen jälkeen oikeanlaista apua ja tukea. Luulisin että jokainen tarvitsisi terapiaa noin raskaiden menetysten jälkeen.



Neuvolassa oli käytettävissä psykologipalvelut kun odotin ja tarvitsin keskusteluapua.



Toivon että saat elämäsi raiteilleen ja onnea pikkuisestasi.

Vierailija
8/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainoa apu, joka on ns. tarjottu on tuo neuvolassa käynti juttelemassa ja samalla tarkkaillaan tytön painoa kun ei nouse. Ensimmäisen kuukauden olin vanhemmillani onnettomuuden jälkeen, tämä toinen kk on mennyt kotona. Täällä asuinpaikkakunnallani olevat tuttavat ovat auttaneet, mutta heilläkin on omat perheet eikä aina voi olla täällä. Heidän avullaan olen selvinnyt tänne asti. Mutta eihän se tuttavien kanssa puhuminen (joilla ei vastaavasta kokemusta tai terapeutin tai vastaavan koulutusta) ole sama kun oikea terapia. Terapiaa minulle tarjottiin, mutta sinne eka aika on nyt vajaan kk päästä.



Täytyy tänään soittaa sinne lääkäriin, vaikka voimat alkaakin olla aika vähissä kun neuvolassa ns. vähätellään avun tarvettani.



Kiitos tosi paljon kaikille vastauksista ja avusta. Josko nyt vihdoin pääsisin sinne terapiaan heti eikä tarvis enää viikkoja odottaa. En usko, että sinne asti jaksaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sattuisiko paikkakunnaltasi löytymään ensi- ja turvakoti? Saattaisitte päästä sinne. Olethan ihan uupumisen partaalla.

Vierailija
10/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kriisiapu todella nain kiven alla? Luulisi, etta tallaisessa tapauksessa kriisiapuun olisi ilmanmuuta oikeus ja etta sita olisi tarjottu. Ota yhteys terveyskeskukseen tai kuntasi kriisityontekijaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luen täällä enkä voi uskoa näkemääni. Olet siis menettänyt perheesi ja pystyt ja joudut täällä vielä kirjoittamaan ja pohtimaan mahdollista avunpyyntiä. Eikö tänä päivänä todellakaan anneta automaattisesti sinulle apua ja tukea? Missä ovat läheisesi, naapurit, tutut, työkaverit, sukulaisesi? Miten sä jaksaat? Oikeastiko neuvolassa ihastelevat sun reipasta jaksamista?! Voi kulta, lähetän sinulle lämpimät halaukset. Se mitä olet kokenut on niin epäoikeudenmukainen. Sinulta on viety niin paljon, että minulta loppuvat sanat. Olen myös 4 lapsen äiti. Voin vain kuvitella surua ja tuskaasi. Auttaisin Sinua jos se olisi mahdollista. Miten voikaan elämä olla jollekin niin käsittämättöman epäoikeudenmukainen! Syvä osanottoni menetyksesi johdosta! Tunnen kanssasi surua...



Lämpimät tervehdykset myös pikkukullallesi

Vierailija
12/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Neuvola seuraa 4 kk lapsen vointi9a ja tekee äidin jälki tarkastuksen. Neuvolan th:n ammattitaitoon pitäisi kuulua alueen palveluihin ohjaaminen vastaavassa tilanteessa. Heidän koulutuksensa sisältää vähän kriisityöskententelyn perusteita, mutta pääosin he tekevät ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa ja ohjausta.



En tiedä paikkakuntasi ammatillisen tuen verkostoa, mutta pääkaupunkiseudulla, jossa olen opiskellut ja työskennellyt on esim. seuraavia tuki "kanavia":



-psykiatrinen sh terveysasemalla, avovastaanotto.

-Psykpoli, mahdollista myös "kävellä sisään" Toimivat keskussairaaloissa (Hki - Hesperia, espoo, jorvi vantaa-en muista)

- Mielenterveysjärjestöt, joilla paikallis osastot ja erillaisia tukiryhmiä.

- Valtakunnallinen tukijärjestö läheisensä menettäneille, en muista onko kirkon järjestämä vai vain isojen kriisien yhteydessä

-Helsingin sos-kriisi auto, joka tulee mm. tämmöisissä tilanteissa heti akuutisti käymään helsingin kodeissa. Kun saa ensin tiedon, että jotain on tapoahtunut. Eli läheistensä menettäneiden ihmisten asioita hoitaneiden viranomaisten pitäisi tiedottaa...

- SPR:n tuki

-Kirkko (joka tulikin mainittua)

-MLL

Näin säästöjen ollessa ajankohtaisia hakisin noista ns. kolmansista ryhmittymistä ensin apua, saa varmaan nopeiten ajan. Kannaatta myös googlata oman kaupunkinsa sivuille, jos sieltä löytyisi linkkejä eteenpäin. TKL myös ohjaa palveluihin, mutta riippuu lääkäristä kuinka hyvin tuntee alueen palvelut...



Tsemiä ja jaksamista, tilanteesi on vaikea ja surutyö akuutisti vie aikaa. Ja tunteesi joita kuvaat on täysin asiaankuuluvia. On yksi hyvä kirja, jonka käsittelee traumaattisten tapahtumien käsittelyä ja varmaan auttaa ymmärtämään itseään. Kun muistan/selvitän nimen niin laitan sen tänne ketjuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käsitin ensin, että vauva on tehty uuden kumppanin kanssa, mutta hän onkin siis ainoa eloonjäänyt lapsistasi? Kamalaa, syvä osanotto sinulle. Olet vahva kun jaksat sentään hakea apua. VOIMIA!

Vierailija
14/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos jossain pikkasen pamahtaa niin sitä apua ollaan tarjoamassa kaikille jotka ovat olleet 50 metrin säteellä,



mutta kun yksityisen ihmisen elämässä tapahtuu jotain järkyttävää, niin oman onnesi nojaa jäät, kellekään ei edes käy mielessä tarjota minkäänsortin tukea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä, minkälaisia nuo ensikodit ovat, mutta perhetyöntekijä voisi tulla kotiin auttamaan teitä, ainakin akuuttivaiheessa. Halaus sinulle!

Vierailija
16/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pamausten yhteydessä kriisiapu näyttää olevan ensisijaisesti julkisuushakuista PR-toimintaa, se menee jotenkin ihan "yli", vähän niinkuin irtopinnojen keräilyä. Kuitenkin suurin osa vaikeista tapahtumista sattuu yksittäisille perheille, yksitäisille ihmisille. Apu kuuluisi heillekin.

Vierailija
17/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Soitin tk:n ja sain tälle päivälle ajan omelle lääkärille. Jospa nyt vihdoin alkaisi jotain tapahtua ja saisin apua, jotta jaksan tyttäreni kanssa. Iso kiitos uusistakin vastauksista ja tsemppauksista



10



Ensi- ja turvakoti on tällä meidän asuinpaikalla, mutten tiedä pääseekö sinne. Tai siis lähinnä, että onko siellä nyt just tilaa.



12



Apu tuntuu olevan kiven alla, onnekseni pystyin olemaan vanhemmillani sen ekan kuukauden onnettomuuden jälkeen, mutta sielläkään ei loputtomiin voi olla. Sukulaiseni asuvat kaikki useamman 100km päässä. Naapurit ja muut tuttavat ovat tämän toisen kuukauden autelleet sen minkä oman perheen hoidolta pystyvät, mutta yhteiskunnalta ei ole automaattisesti apua saanut. Pitäisi itse tietää ja osata hakea kaikki ja voimat on muutenkin vähissä eikä vastaavasta kokemusta.



Tämä meidän neuvolan täti on uusi, ilmeisesti vasta valmistunut, tuli eläkkeelle jääneen tilalle kuukautta ennen kun kuopukseni syntyi. Jos olisi ollut tuo vanha neuvolantäti, niin uskon, että hän olisi ohjannut hakemaan muualta apua. Esikoisellani kun oli ongelmia terveyden ym. kanssa niin tämä eläkkeelle jäänyt täti ohjasi aina millon minnekin tai pyysi ottamaan yhteyttä sinne ja sinne, jotta asia selviäisi.



14 (ilmeisesti edellinen viestisi oli numerolla 7)



Kyllä olen n. 2kk sitten menettänyt 3lastani ja mieheni onnettomuudesta, josta vain minä ja tyttäreni selvisimme. Jaksaminen on aika kortilla kun apua tuntuu olevan tosi vaikea saada ilman vaatimista. Välillä tytön katsominenkin saa kyyneleet silmiin, koska hänessä on paljon isänsä piirteitä.

Vierailija
18/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en voi ymmärtää, että yhden ihmisen kannettavaksi isketään kerralla noin paljon ja sitten on tosiaan jätetty oman onnen nojaan. En minä ainakaan jaksaisi. Voi kun saisit nyt apua, että voisit keskittyä pikkuiseen ja hänen hoitoon, joku muu auttaisi pyykit, siivoukset, ruuanlaitossa. Sinun täytyy kuitenkin itsekin syödä, jotta jaksat hoitaa ja imettää vauvaa.



Voi myös olla että se kriisiterapia tuntuu että ei auta heti, mutta älä kuitenkaan lopeta kesken. Et varmaankaan pysty ihan kaikkea sisäistämään heti, vaan vaikutus voi ulottua pidemmälle. Tuttavaperheen mies lopetti kun mitään ei tapahtunut simsalabim, eikä ole juuri päässyt toipumisessa vieläkään alkuun, ja lapsen kuolemasta on jo yli 5 v.

Vierailija
19/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

pääset kriisipäivystykseen toivottavasti jo muutaman päivän aikana.

Vierailija
20/38 |
18.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se surutyötä eirlaisissa olosuhteissa käsittelevä kirja on tuo



Tekijä: Saari, Salli.

Nimeke: Kuin salama kirkkaalta taivaalta : kriisit ja niistä selviytyminen / Salli Saari.

Aineisto: Kirja

Julkaistu: Helsingissä : Otava, 2000.



Kirjoitettu kriisejä kohtaaville ja ammattilaisille. Lämminhenkinen kirja, josta kriisin kohdannut löytää "tuttuja tunteita- läpikäyntejä". Kirjastoista lainattavissa.



Tämä saitti on hyvä paikka hakea neuvoja, mutta muista suojata itsesi. Näitähän saatetaan käyttää lehtien palstoissa mitä täällä kirjoitellaan. Jaksamisia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan viisi