Lue keskustelun säännöt.
Ratkaiskaa ongelmani naapuruston tapojen ristiriitaisuuden kanssa!
17.05.2009 |
Olen tiukkisäiti, jonka mielestä ruoat syödään pääosin sisällä ja pöydän ääressä.
(Oman perheen kanssa retkeilemme, ja usein syömme parvekkeella.) En anna lapseni vaeltaa talonyhtiön pihalla syömässä jätskiä, sipsiä, karkkia, rusinoita...
Naapurit antavat. Se ei olisi muuten ongelma, mutta naapurustossa on tullut tavaksi, että kun yksi lapsista saa jäätelön tai jogurtin, tarjotaan muillekin. (Kivaa ja kohteliasta! Lapsista ihanaa, kun leikkivät yhdessä ja saavat herkutella!)
Meillä on omat ruoka-ajat. Tuntuu kurjalta kieltää lapselta tarjotut herkut, ja antaa hänen katsoa muiden herkuttelua. Toisaalta jos antaa luvan ottaa herkkuja naapureilta, tulee syötyä ihan turhia välipaloja. Ja ennenkaikkea, koen joutuvani kiitollisuudenvelkaan, meiltäkin pitäisi syöttää naapuruston lapset.
Perheemme ei harrasta sellaisten herkkumäärien ostoa, että ihan luontevasti vaan tarjoaisimme 5-6 jäätelöpuikkoa tai vanukasta. Enkä ainakaan itse haluaisi ruokkia sitä kulttuuria, että pihalla koko ajan syödään jotain (likaisilla käsillä, ruoka-aikojen välillä). Mutta näen myös, että lapsesta on tosi kurjaa katsoa, kun muut syövät. Asia ei olisi pulmallinen, ellei tarjoilua tyrkytettäisi monista perheistä, nyt keväällä jopa useita kertoja päivässä.
Mitä neuvoisitte?
Kommentit (51)
jokaisen vanhemmat päättävät omien lastensa syömisistä ja näin kuuluu ollakin. Kun tämän muistaa, löytyy varmasti keino päästä ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta, siitähän tässä ei ollut kysymys, vaan siitä, että koska ap:n lapsi ei saa niitä herkkuja syödä niin sitten ei muutkaan saisi, ettei ap:n lapselle tule paha mieli. Se ei ole niiden muiden ongelma, tuleeko jollekin paha mieli, oikeasti! Niillä on ihan täysi oikeus syödä niitä jäätelöitään siellä pihalla, sitä ei mikään laki kiellä. Jos sun lapselle tulee siitä paha mieli, nin sitten tulee. Sun on tehtävä valinta, joko se paha mieli tai sitten annat syödä. Mutta et sä voi alkaa muita vaatimaan olemaan syömättä niitä herkkuja sen takia.
ni miten sitten lapsen suu menee?? Ihan totta, on se kumma jos lapselle ei ikinä saa tulla paha mieli. Jotkut syö ulkona,jotkut juovat jne. kait sitä voi opettaa lastaan sanomaan ei kiitos tai sitten höllätä sitä pipoa.
Kuka käskee tarjoamaan sitten vastavuoroisesti???
Kannatti kirjoittaa tänne, kummasti aloin ymmärtää, mitä naapurit ajattelevat. Täällä on aina porukkaa niin moneen junaan, että kummasti ajatusmaailma avartuu.
ap
Kannatti kirjoittaa tänne, kummasti aloin ymmärtää, mitä naapurit ajattelevat. Täällä on aina porukkaa niin moneen junaan, että kummasti ajatusmaailma avartuu.
ap
jossain kohtaa aina nää kysymykset kääntyy kysyjäänsä vastaan, vaikka kysyisit vauvan kakan väristä- av:lla saadaan siitäkin väännettyä pahasti.
sä jaksoit maaliin saakka! good for U
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on tullut pihaan ihan retostelemaan ja pahaa mieltä lietsomaan ja suoraan sanonut että "Kato XXX, mulla onki jätskii, läl-läl-lää"
Olen sitten sanonut että "Menetkö ZZ vaikka omalle takapihalle syömään sen jäätelön, niin ei tule toisille paha mieli kun siinä lällättelet.
sitten varmaan ihan hakoteillä, kun lapset syö lounaita/päivällisiäkin toistensa luona ;). Näistä kuten välipaloistakin sovitaan etukäteen ("onko XX jo syönyt lounasta, saako syödä meillä" tai "saako välipalaa antaa"?) Hyvin lapsille kelpaavat muuten myös terveellisemmätkin "herkut". Onko se nyt oikeasti niin vaikeaa puhua asioista suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tuon ikäinen välttämättä ymmärrä mikä ero on ottaa yksi konvehti kun on tarjottu tai ottaa useampi kun niitä kerran saa ottaa. Ja mitäs sitten kun lapsi joi mehua, sillä oli varmaan jano.
Minua ärsyttää tuommoset aikuiset jotka ei ymmärrä mikä on lapsi vaan on haukkumassa lapsia jotka eivät käyttäydy kuin aikuiset. Viisivuotiaalle varmaan ihan uusi tilanne tuo kyläily suklaakonvehtien äärellä. Voi hyvänen aika, ihanko YHDEN tarjosit eikä 5v ymmärtänyt ottaa vinkistä vaaria, voi tsiisus..
mitä tulee herkkuihin. Se yksi jätski ei riitä, vaan ollaan vinkumassa lisää. Tai jätskin jälkeen halutaan mehua, kun tulee jano, ja sitä sitten latkitaan lasitolkulla. Eikä tämä koske vain kesäherkkuja. Joulun aikaan meillä oli pöydällä kulhossa suklaakonvehteja, joihin oma lapsemme ei koskenutkaan. Kylään tullut kaveri (5-vuotias tyttö), jolle kohteliaasti tarjosin YHDEN konvehdin, kävi ahmimassa ne kaikki (eli noin rasiallisen), kun me vanhemmat olimme toisessa huoneessa. Yhtäkkiä kaveri ilmestyi keittiöön puoli naamaa suklaassa ja pyysi mehua, jota sitten joi melkein litran.. Yleensä nämä lapset ovat juuri niistä tiukkapipoisimmista perheistä, joissa karkki ja jätskit ovat jotain kaksi kertaa vuodessa saatavaa erikoisherkkua, jota sitten ahmitaan kavereiden luona, kun vanhemmat eivät ole kyttäämässä..
Minäkään en ymmärrä taloyhtiön hiekkalaatikolla syömistä.
Meillä on ruoka-ajat ja usein jälkkärinä tai joskus jopa välipalaksi on jotain herkkua, mutta ei niitä herkkuja syödä ruoka-aikojen välillä "leikkikentän reunalla". Kun olemme lasten kanssa kylässä tai meillä on vieraita, niin silloin on minusta ihan ok, jos herkkuja syödään joskus oikean ruuan sijasta (vaikka siis kahvitellaan lounasaikaan), mutta kyläilyt eivät ole joka päiväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisen alle kouluikäinen eikä äiti tiedä mitä lapsi päivät tekee. Meidän pihassa (neljä taloa) on kans tollanen perhe, tosin lapsi jo 11v. Hänet pyydän aina meidän "retkille" mukaan (eli 50m päässä kodista tarjoiltu iltapala). Yritin aluksi soitella ovikelloa ja kysyä lapselle lupaa. Soitin pojan puhelimesta vanhemmille, eivät vastanneet. Törmäsin isään pihassa ja kysyin voiko poika olla meidän lasten (paljon nuorempia) mukana lähistöllä. Isä sanoi että siitä vaan kun ei se kuitenkaan kotona ole =(
Meidät opetetaan pupeltamaan kuusi kertaa päivässä jotain pientä, vaikka moni pärjäisi kolmella isolla aterialla (tai jopa vähemmällä). Tähän liittyy olennaisesti vanhempien tapa ostella vanukkaita jne. lapsilleen "välipalaksi"(en ikinä söisi sellaista pikkunälkään, söisittekö te??) ja tapa leviää samankaltaisten joukossa.