Lue keskustelun säännöt.
Ratkaiskaa ongelmani naapuruston tapojen ristiriitaisuuden kanssa!
17.05.2009 |
Olen tiukkisäiti, jonka mielestä ruoat syödään pääosin sisällä ja pöydän ääressä.
(Oman perheen kanssa retkeilemme, ja usein syömme parvekkeella.) En anna lapseni vaeltaa talonyhtiön pihalla syömässä jätskiä, sipsiä, karkkia, rusinoita...
Naapurit antavat. Se ei olisi muuten ongelma, mutta naapurustossa on tullut tavaksi, että kun yksi lapsista saa jäätelön tai jogurtin, tarjotaan muillekin. (Kivaa ja kohteliasta! Lapsista ihanaa, kun leikkivät yhdessä ja saavat herkutella!)
Meillä on omat ruoka-ajat. Tuntuu kurjalta kieltää lapselta tarjotut herkut, ja antaa hänen katsoa muiden herkuttelua. Toisaalta jos antaa luvan ottaa herkkuja naapureilta, tulee syötyä ihan turhia välipaloja. Ja ennenkaikkea, koen joutuvani kiitollisuudenvelkaan, meiltäkin pitäisi syöttää naapuruston lapset.
Perheemme ei harrasta sellaisten herkkumäärien ostoa, että ihan luontevasti vaan tarjoaisimme 5-6 jäätelöpuikkoa tai vanukasta. Enkä ainakaan itse haluaisi ruokkia sitä kulttuuria, että pihalla koko ajan syödään jotain (likaisilla käsillä, ruoka-aikojen välillä). Mutta näen myös, että lapsesta on tosi kurjaa katsoa, kun muut syövät. Asia ei olisi pulmallinen, ellei tarjoilua tyrkytettäisi monista perheistä, nyt keväällä jopa useita kertoja päivässä.
Mitä neuvoisitte?
Kommentit (51)
Mulla on tässä esimerkki eilisestä päivästä. Tyttö söi eilen aamupalaksi omenan ja joi mukillisen maitoa ja sano pärjäävänsä niillä ruokaan asti. No tein ruuan klo 11 ihan vaan sen takia että tyttö söi niin huonosti aamulla (normaalisti vapaapäivänä syödään klo 13-14). Pyysin tytön syömään, mutta eihän sillä ollu nälkä, vähän sorkki salaattia haarukalla. Välipalalla kävi juomassa lasin limpparia, eikä sitten iltaruokakaan maistunu. Illalla sitten kävi ilmi että oli aamupäivällä saanu yheltä naapurilta sipsejä, jäätelöä ja näkkäriä ja iltapäivällä toiselta naapurilta jäätelöä, keksejä ja mehua. Joo, ei ihme että ei oo nälkä kotona.
Minä en oo tiukkapiponen ruoka-aikojen suhteen, ja joskus annan lapsen mennä karkkien tai jäätelön kanssa pihalle, mutta toivoisin että naapurit keskustelis tuosta ruokien jakamisesta lasten vanhempien kanssa, koska lasten on hankala kieltäytyä kiusauksista vaikka vanhemmat oliskin sen kieltäny.
Eikä meilläkään ole herkkuja niin paljoa kerralla että niistä riittäis koko pihan lapsille, niinku joillain näyttää olevan.
Mun toivomus siis on, että jokainen syö kotonaan/omia eväitään ellei siitä ole vanhempien kesken erikseen sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähettää kotiin kysymään saako ottaa pillimehun tai jätskin. Huomasimme että yhdessä perheessä ollaan tarkkoja ja heillä lapset itse aina lähtivät kysymään saavatko ottaa ja sitten me otimme tuon tavan kaikkien lasten kanssa. Meillä ei ylimääräiset herkuttelut ole jokapäiväistä mutta kuumina päivinä voidaan ylimääräiset jätskit tai mehut tarjota.
että tuli meidän pihaan syömään jäätelöään ja kun meidän omat lapset söi joskus jäätelöitään omalla pihalla tämä neiti parkui kun hänelle ei tarjota.
Äitinsä sanoi myös ettei saa syödä ulkona jos heidän tyttö on ulkoilemassa, olin aivan öönä ja monttu auki. Sieltä ei tarjottu koskaan mitään herkkuja muille mutta heiltä oltiin kerjäämässä että jos sydään ulkona pitää muillekin antaa. En ymmärtänyt logiikkaa.
Miksi heidän Janica-JesSika saa toimia että härnää jäätelöllään toisia toisten pihalla muttei meidän väki saisi syödä edes omalla pihallaan omia jäätelöitään. Itse sanoin lapsilleni että saavat syödä omalla etupihalla jäätelöitään sekä yhteisellä leikkipihalla muttei mennä kenenkään rappusten eteen syömään.
Vielä näinä aikoina, kun lasten lihomisesta on paljon puhetta, ei voi kuin ihmetellä, jos jotkut todella syöttävät lapsilleen päivästä toiseen herkkuja.
Ja siihenkin on oikeastaan aika turha vedota, että lapset eivät ole lihavia, joten mitä väliä - siinä on se väli, että jätskeistä sun muista lapset eivät saa mitään tarvittavia ravintoaineita. Itse asiassa olen huomannut, että omassa ystäväpiirissä on useampikin tapaus, jossa hoikat ihmiset ovat sairastuneet esim. kakkostyypin diabetekseen, ihan vain sen takia, että ovat ikänsä syöneet huonoa ravintoa. Eivät liikaa, mutta liian huonolaatuista.
Sinänsä mua ihmetyttääkin, miksi nykyäänhoetaan vain lihavuuden olevan riski, ja oletetaan, että lihavat syövät automaattisesti huonoa ravintoa ja hoikat hyvää. NÄinhän se ei todellakaan ole.
naapurit ovat mukavia ja kohteliaita kun tarjoavat kaikille, eikä heidän lapsensa vaella herkkujensa kanssa pihalla kiusaamassa muita.
Mutta tavat ovat erilaiset. 4v:n todella vaikea kieltäytyä herkuista, kun muu porukka vetää niitä -toki voin ottaa aina sisälle mököttämään siksi aikaa kun muut syövät.
Enkä kai kieltänyt ketään syömästä pihalla, pidin vain tapaa erikoisena.
En tiedä, mitä asian kanssa teen. En ehkä halua pahoittaa lapseni mieltä useita kertoja päivässä, enkä myöskään rikkoa naapurisopua, joten ehkä ostan sen laatikollisen Ville vallattomia ja tarjoan joskus kierroksen naapurin lapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen päätynyt pähkinä/rusina/auringonkukansiemen linjalle, niitä ne pupeltaa ihan yhtä innokkaasti, ja menee terveellisestä välipalasta.
ihmettelen tota tapaa joka välissä syödä jotain herkkuja. En oo tiukkis, mutta jotain rajaa pitäis olla.
Meillä oli kerran ongelmana yksi lasten kaveri. Meillä on vanhempien kanssa sovittu, että jotain välipalaa voi tarjota, mutta pakko ei ole. Toissa kesänä annoin muutamana päivänä jätskin (Ville Vallaton) välipalaksi, kun oli kuuma päivä ja lapset riehui ulkona. Jätskiä ei välipalaksi ollut edes samalla viikolla vaan koko kesän aikana, joten ei voinut edes tottua siihen, että sitä sai meillä aina. Mutta sen jälkeen olis *aina ja joka kerta* meille tullessaan halunnut sen jätskin, myös talvella. Jos laitoin mehua ja 2 keksiä/lapsi, kysyi kaveri _lapselta_ (ei siis multa, vaikka sen kuulin toki) eikö me saatais jätskiä. Kummasti kuitenkin katos mehu ja keksitkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen nyt antanut ottaa herkkuja, mutta epäilen, että vastavuoroisen tarjoamisen aika on pian.
Sitä en ole vielä sisäistänyt, miksi niiden naapurin lasten pitää syödä jätskiä hiekkalaatikolla.ap
ja jatkamaan hommiaan. Ei meilläkään koko ajan syödä jäätelö/karkkeja tms. Karkkipäivänä lapset saavat tikkarit tai askit, syököön ne sitten pihalla tai sisällä. Kyllä minä kysyn aina lasten vanhemmilta, jos ovat paikalla, saako lapsille antaa syötävää, jos ei vanhemmat ole niin en anna. Omat lapseni osaavat sanoa ei kiitos.
Kyllä mulle naapurikin kahvit keittää, eikä hän odota et minä seuraavana päivänä hänelle kahvit keitän, siinä ne pihalla juodaan kun lapset leikkivät.
Syödään me mansikoitakin ulkona, ihme niuhottamista.
Mitäs jos jonkun lapsella on saippuakuplia pihalla ja ap sun lapsella ei. Ryntäätkö heti ostamaan lapselles kuplia ettei tuu paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanomaan laposelle ei kiitos sillä eihän se tuohesta ole lapsenkaan suu, ja kun muut syövät herkkuja niin ymmärrettävää on että mieli tekee. Minulla oli lauantaina ongelma kun tulin kaupasta ja toin kokona olevalle perheelle jätskit. Pihalla olikin perheen lisäksi naapurin poika ja jätskejä siis yksi liian vähän eikä kauppakassia mihin niitä piilottaa, kuljetin siis jätskit sisään mahdollisimman vähin äänin. Emme mussuta herkkuja jatkuvasti emmekä siis tarjoa karkkeja naapurin lapsillekkaan alvariinsa. En kuitenkaan voisi olla tarjoamatta herkkuja vieraille, pienille tai isoille jos itse niitä söisimme. Asumme muuten rauhallisella ja siistillä omakotitaloalueella enkä ole koskaan osannut ajatella että tämäkin voisi olla ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä kaikin puolin lehmän hermot, kun et hermostu yhtään vaikka nää kuinka yrittää moittia et vika ois teidän perheessä! nostan hattua, ja niiaan- toivottavasti ootte meidän naapurissa. musta ois ihanaa, kun täällä asuis muitakin järkeviä äitejä! sä saat ratkaistua varmasti tilanteen ku tilanteen! :) aurinkoista päivää!
nousu. Ap puuttuu ihan järkevästi liialliseen herkkujensyöntiin. Se vie paitsi ruokahalun, usein myös terveyden - ihan lapsiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi oppii nopeasti, kun vain keskityt opettamiseen. Monet pienet lapset osaavat hienosti kieltäytyä, jos tietävät, etteivät voi ottaa tarjottua herkkuja esim. sairauden tai allergian vuoksi.
Vai harmittaako, että toiset saa ja oma ei? Mun mielestä siinä ei pitäisi olla ongelmaa.
.. ja sitten vielä kommenttina, että en ehkä ihan sitä ymmärrä, että karkkien ja jäätelöiden (etenkin kesällä) kanssa ei voisi mennä ulos, jos lasten taidot ovat jo sitä luokkaa, että se jäätelö ei putoa enää maahan (eli rappukäytävään tms) eli sotkevien lasten ja herkkujen kanssa rajoittaisin. Mutta ihan tätähän ei ap tainnut tarkoittaa kokonaisuudessaan.
Ymmärrän hyvin ap:n kuvaaman tilanteen. Hankalaa on kuvaamasi tilanne.
MInä opettaisin lapseni sanomaan Kiitos ei. Tulen itse kodista, jossa kyllä aina tarjotaan kavereillekin (mehu/keksi/pulla/jäätelö) jos omille tarjotaan, mutta asian taustalla taisi olla jonkinlainen käsitys vieraan lapsen ruoka-ajoista (ettei mene normaali ruokahalu) ja siitä, että lapsi osaa itse sanoa, että saako ottaa vai ei (pienehkö kylä, tunnettiin toisemme, lapsen herkutteluun ei suhtauduttu silloin 80-l:n alussa kuin se olisi samanlainen perusoikeus kuin vaikkapa puhdas vesi, iloista elämää on myös ilman jatkuvaa herkuttelua.
itse en todella alkaisi ainakaan yli euron hintaisilla jäätelöillä ruokkimaan isompaa lapsilaumaa monena päivänä, siihenhän menee paljon rahaa jo viikossa. Pitäisin varmaan jonkun peruslitrajäätelön pakastimessa näitä tilanteita varten. Ei sellainen satsaus kenenkään taloutta kaada. LApsellekin on ehkä vähän "nihkeää" ellei kotoa tarjota kavereille ikinä mitään ja minulle se olisi outoakin, kun on kasvanut aikoinaan toisenlaisissa "oloissa".
Perusteluja lapset ymmärtävät hyvin. Rauhallisesti kerrottuna, että meillä herkutellaan harvemmin tms. menee jakeluun varmaan naapurinkin lapsille. Kyllä omat ja vieraatkin lapset ymmärtävät, että eiköhän se yksi jäätelö päivässä riitä kesälläkin, ja ei muitakaan herkkuja syödä jatkuvasti.
Ihmeellisille "talosta-taloon" kiertäville "herkkukerjuureissuille" tulisi minulta ehdoton stoppi.
Nykyään kännykkäaikaan voisi olla helpompaa, että lapset pirauttavat kotiin, että saako ottaa. Kyllä vanhemmat oppivat pian antamaan jonkun ohjeen jo kotoa lähtiessä, kun kyllästyvät vastaamaan tyhjänpäiväisiin puheluihin (Tyyliin: Olen Katrilla, saanko syödä jäätelön?).
Muuten kyllä olen sitä mieltä, että lapset saavat herkutella, myös ulkona, kunhan määrät ovat kohtuullisia eikä herkuttelu edes joka päiväistä. Mutta mitään ihmeen velvollisuutta asiaa kohtaan ei ole! Talossa talon tavalla!
mitä tulee herkkuihin. Se yksi jätski ei riitä, vaan ollaan vinkumassa lisää. Tai jätskin jälkeen halutaan mehua, kun tulee jano, ja sitä sitten latkitaan lasitolkulla. Eikä tämä koske vain kesäherkkuja. Joulun aikaan meillä oli pöydällä kulhossa suklaakonvehteja, joihin oma lapsemme ei koskenutkaan. Kylään tullut kaveri (5-vuotias tyttö), jolle kohteliaasti tarjosin YHDEN konvehdin, kävi ahmimassa ne kaikki (eli noin rasiallisen), kun me vanhemmat olimme toisessa huoneessa. Yhtäkkiä kaveri ilmestyi keittiöön puoli naamaa suklaassa ja pyysi mehua, jota sitten joi melkein litran.. Yleensä nämä lapset ovat juuri niistä tiukkapipoisimmista perheistä, joissa karkki ja jätskit ovat jotain kaksi kertaa vuodessa saatavaa erikoisherkkua, jota sitten ahmitaan kavereiden luona, kun vanhemmat eivät ole kyttäämässä..
[i.. Yleensä nämä lapset ovat juuri niistä tiukkapipoisimmista perheistä, joissa karkki ja jätskit ovat jotain kaksi kertaa vuodessa saatavaa erikoisherkkua, jota sitten ahmitaan kavereiden luona, kun vanhemmat eivät ole kyttäämässä..
[/quote]
meillä on kuusi lasta, joista neljällä on jonkinlainen käsitys siitä, montako karkkia voi ottaa ja kyky lopettaa se ottaminen. Yksi ei kajoa makeaan ollenkaan, joskus saattaa ottaa palan suklaata, noin kolmesti vuodessa, vaikka tarjottaisiin. Yksi taas lapsistamme on aivan holistinen kaiken makean suhteen, eikä tolkku pidä ollenkaan; päin vastoin, saatuaan suun makeaksi hän tarvitsee lisää kuin heroinisti hepoaan. Tällä nimenomaisella lapsella on syntymälahjana heittelevä verensokeri (selvisi, kun itse sairastin raskausdiabeteksen) ja hän saattaa olla altis sairastumaan diabetekseen.
Lapset ovat tasan yhdenverroin kasvatettuja tässä asiassa, mutta toisilla kontrolli pitää ja yhdellä ei. Makean himo tuskin on kasvatuskysymys, näin väitän.
ja jos olet huolissasi oman lapsesi syömisistä, voit sanoa, että sun lapselle ei saa tarjota tai sitten opetat lapses kieltäytymään, no problem. Jokaisella perheellä tulee olemaan vastedeskin omat tavat ja säännöt. Kasvatus on se väline, millä opetat lapsesi kohtaamaan näitä eroja, isompana ne rilluu tietokoneen äärellä, sitten kaupungilla, eri perheillä eri säännöt niissäkin, täytyy vain opettaa omalleen oman perheen säännöt, viis muista.
Kyllä ne lakkaa tarjoamastakin, kun eivät saa ikinä takaisin. Varmaan siitä kyllä syntyy pahoja puheita, mutta niinhän sinäkin nyt puhut pahasti muista, joten ei se sitten varmasti ole sulle mikään ongelma.