Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1 vuosi työpaikassa, ikää 30, "saako" jo yrittää lasta?
17.05.2009 |
Olen siis 30-vuotias nainen, hyvässä parisuhteessa, omakotitalo ja rauhallinen elämä. Olen paiskinut järjettömästi töitä koko elämäni, ja nyt haluaisimme mieheni kanssa yrittää lasta. Olemme aina lykänneet sitä tyyliin "odotetaan nyt vielä hetki", "sitten kun on talo saatu", "liikaa töitä, en voi jäädä pois" jne. Olimme sitä mieltä, että puitteiden pitää olla kunnossa, jotta mahdollisilla lapsillamme olisi hyvä olo.
Mieheni alkoi vuosi sitten puhumaan yhä enemmän siitä, miten vähän tässä kaikessa on järkeä; haluamme lapsen, mutta emme uskalla aloittaa sitä yrittämistä - luulimme, että vaalimamme lapsi ei olisi onnellinen, ellei hänellä olisi sitä kaikkea, mitä olemme saavuttaneet. Keskustelimme paljon asiasta, ja tajusimme molemmat, että emme voi ajatella koko ajan sitä, mikä mahdollisesti menee vikaan, jos meillä ei ole kaikkea antaa. Rakastamme toisiamme hirveän paljon, ja olemme sitoutuneita toisiimme ja tähän elämään.
Ja minä nuorena naisena ajattelin aina, että joku joutuu töissä kärsimään minun lapsenteostani.. hävettävää myöntää, mutta ennakkoluuloihin monesti törmänneenä olen saanut tehdä töitä, että olen edennyt urallani, koska yllättävän moni epäilee tämänikäisen naisen työhön sitoutumista, kun biologinen kellokin voi tikittää.
Nyt sitten sain unelmieni työn vuosi sitten. Edeltäjäni teki juuri niin, että oli töissä tasan vuoden, ennenkuin jäi äitiyslomalle, eli alkoi heti yrittämään lasta kun sai paikan. Minulle on luvassa ylennys syyskuun alussa, ja työntekijämäärämme vähenee muutenkin yhdellä. Mieheni kanssa olemme valmiita vauvan yritykseen ja sen tuloon niin paljon kuin vain etukäteen voimme.
Edelleen minua mietityttää, miksi minulla on niin huono omatunto asiasta.. kollegani kyllä olivat näreissään edeltäjäni "tempusta", mutta he ovat n.60-vuotiaita jo ja monen lapsen äitejä. Nykyään on ilmeisesti kielletympää tehdä lapsia, en tiedä.. Jos minulla vaikka syksyllä tärppäisi (kärsin munasarjaongelmista, joten en tiedä saanko edes lapsia), niin jäisin pois kesän alussa suunnilleen, ja silloin olisin ollut reilun 2 vuotta töissä.
Valakaa minuun uskoa.. kaiken lisäksi firma on perhetuttuni perustama, joten hän joko ilahtuu tai raivostuu asiasta, en osaa sanoa.. Mietinkö liikaa asiaa?
Kommentit (25)
Ryhdy yrittämään vaan, sillä eihän sitä tiedä miten kauan menee ennen kuin tärppää.
Sitä paitsi eihän sinun tarvitse olla pois töistä kuin se 105 päivää (muistaakseni se minimi), jos mies jää vanhempainvapaalle. Ihan rohkeasti äiti voi palata töihin ja mies jää kotiin hoitamaan lasta.
Meillä mies oli hoitovapaalla 3 kuukautta ja tykkäsi tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljalleen olen tajunnut, mistä ongelmani voi johtua - vanhemmilleni työ on ollut aina ykkönen. Heidän työnantajansa sekä suoraan että välilisesti on vielä sama firma kuin minullakin, sattumalta, ja mistään muusta eivät haluaisikaan puhua kuin siitä. Se ajaa kaiken edelle, ja he kuvittelevat jostain syystä, että ovat korvaamattomia ko. firmalle, ja kiitollisia kun saavat siellä työskennellä, juuri tämän perhetutun takia. En koskaan halua puhua töistä vanhempieni kanssa, koska jo lapsena saimme tuta työn merkityksen, heti kun opimme veljen kanssa kävelemään.
Tästä aiheesta on tuskallisia muistoja, mm. osittain menetetty terveys nuorena tehdyn työmäärän takia, mutta niitä tässä tällä kertaa en pohdiskele. Tajuan vain, että yhteiskunnallinen asema nöyränä raatajana on vanhempieni elämäntehtävä, ja sen vuoksi laiminlyödään oikeasti tärkeitä asioita, esim. kuolevan sukulaisen luona käynti (ei voi käydä sukulaisen pyytämänä iltana häntä katsomassa, koska illalla pitää jo valmistautua seuraavan päivän työhön, jotta on parhaimmillaan..) Uskotteko, miten surullista. En tiedä, kenen täytyy kuolla, jotta se menisi tämän työn tuoman kunnian edelle.
Mieheni on sitä mieltä, että jos vain olisi mahdollista, hän voisi jäädä kotiin lapsen kanssa vaikka kuinka pitkäksi aikaa, jos minä haluan palata, tai jos paluuni on oikeasti välttämätöntä heti ä-loman jälkeen. Hän ei ole työn suhteen kunnianhimoinen, vaan hänelle riittää, että pärjää. MInäkin olen hiljalleen alkanut löystämään pipoani, enkä halua että elän tehdäkseni työtä. Olemme puhuneet myös siitä, että jos vain rahat riittää ja haluan olla kotona, niin miehen mielestä ainakaan ei mikään voisi olla ihanampaa.
Kauniit kommenttinne saivat minut ihan liikuttumaan:) tosiaan, kuukautisiani on jouduttu käynnistelemään teroluteilla, ja taaskaan niitä ei ole tullut 2kk:een, lääkäri aloittanee tutkimukset taas. En syö ehkäisyhormoneita.
AP
Siinä yrittämisessä voi helposti mennä vuosi. Aloittakaa heti vaan. Kun palaat äitiyslomalta olet kuin uusi työntekijä! Töitä ehtii tehdä vielä pitkään lapsia ei. Itse olin 1,5 vuotta töissä kunnes ilmoitin raskaudestani. Siinä meni sitten vielä se 0,5 v kun jäin äitiyslomalle ja kun palasin n. 1v ja 3kk jälkeen töihin takaisin sain ylennyksen. Jotta anna palaa. Asenne merkitsee.
Sulla alkaa olla ikääkin jo, ja jos sitä optimaalista tilannetta alkaa liikaa pohtia, kun teillä ilmeisesti nk. perusasiat ovat kunnossa, voi olla ettei lasta enää kuulukaan. Ei kun yrittämään ja pian. Ei noissa asioissa kannata työnantajaa kuunnella ja naisvaltaisilla työpaikoilla naristaan ain aa jostain. Yrittäminenkin voi viedä aikaa ja raskausaika on 9kk, joten ehdit olla vielä töissäkin ennenkin äitiyslomalle jäämistäsi, vaikka tulisit raskaaksi heti.
Kuten tiedät, naisen hedelmällisyys alkaa laskea 25-v. jälkeen ja myös riski saada vammainen lapsi nousee 35-v. jälkeen.
Esimiehesi ammatillisuuteen kuuluu onnitella sinua raskausuutisesta. Näin teki minunkin esimieheni, vaikka tottakai äitiyslomalle jäämiseni hankaloittaa tilannetta työpaikalla. Etenkin jos käytät hormonaalista ehkäisyä on mielestäni korkea aika lopettaa ehkäisy. Totuus on kuitenkin se, että mitä vaan voi tapahtua. Saatatte yrittää lasta vuoden, ylikin. Ensimmäinen, ehkä toinenkin raskaus voi päättyä keskenmenoon. Ikää tulee lisää ja raskaaksi tulo on yhä vaikeampaa...Parisuhde saattaa kärsiä, tulee ero, menee taas aikaa ennen kuin löydät uudestaan niin vakavan suhteen että voisit harkita lapsen tekoa...Nyt maalailen piruja seinille, mutta tiivistettynä: ALA JO TOIMIA!
Minä olen raskaana ja täytän tänä vuonna kolmekymmentä. Lykkäsin lapsen tekoa pitkään, työni takia. Vielä silloinkin kun sanoin kotona, että nyt aletaan tositoimiin, oli kuukausia, jolloin en tavallaan edes halunnut tulla raskaaksi...Mutta uskon että sinulle käy kuten minullekin: Kun tulet raskaaksi, olet onnellinen ja tiedät että asiat järjestyvät. Ymmärrät että työ on VAIN työtä. Työpaikalla onnitellaan ja ollaan iloisia puolestasi. Ei ole kovin ihmeellistä, että ikäisesi nainen tulee raskaaksi. Päinvastoin, hulluhan se itsensä työlleen uhraa. Ei se työpaikka tule sinua eläkepäivinäsi ilahduttamaan sillä tavoin kuin mahdolliset lapsenlapset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut helppoa meillä tuo raskautuminen ja ikää oli vasta 23v...
heti toimiin! oikeasti kenelläkään ihmisellä ei ole yhtä hyvä sauma saada lapsi kuin sinulla: vakityö, oma koti ja kivan tuntuinen mies.
eihän se lapsen saamine ole pelkäntään äitiyslomalle jäämistä. siinä syntyy uusi ihminen!
netti kiinni ja petipuuhiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli surullinen olo viesteistäsi. Kyllä sinä voit nyt ajatella ihan itseäsi, miestäsi ja tulevaa lastasi tässä asiassa. Etkä tarvitse siihen kenenkään lupaa.
sai paikan ja oltuaan kuukauden töissä oli pakko sanoa että jää kohta äitiyslomalle kun pahoinvointi oli niin hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä toivot että sulla olisi kun ajattelet elämääsi 80-vuotiaana kiikkustuolissa? En sinuna ikäsi puolesta enää kovin kauaa vauvahaaveita lykkäisi. Kirjoituksestasi herää kysymys, ketä haluat miellyttää elämässäsi? Kenen elämää elät?
Kun toivottavasti saat lapsen, sinunkin prioriteetti listasi menee vähän uusiksi:) Ei millään pahalla:)
t. Korkeasti koulutettu, hyvässä työssä oleva kolmen äiti 31v.
En voi ymmärtää tällaisia pohdintoja. Ei työn kuuluisi määrätä elämääsi. Mieti, mitähän kuolinvuoteellasi mietit eniten, tätä ohimenevää työpaikkaa vai läheisiäsi. Millä on oikeasti sinulle merkitystä. Varsinkin tällaisessa taloudellisessa tilanteessa! Työpaikat surutta irtisanovat porukkaa, ei siinä kuule työvuosia tai sitoumuksia monessakaan paikassa mietitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloitimme yrittämisen siten, että lapsen syntymän ajankohta olisi työnantajalle mahdollisimman sopiva. Lapsi syntyikin n. viisi vuotta myöhemmin. Olin sinua muutaman vuoden nuorempi, kun yritys alkoi.
Asiat tärkeysjärjestykseen siis.
Ensimmäistä lasta odottaessani olin aivan paniikissa, kuinka kertoa asiasta työnantajalle. Kärsin korvaamattomuussyndroomasta ja varmaan myös tuosta jonkun mainitsemasta kiltti tyttö -taudista.
Äitini kysyi minulta: luuletko että työnantajasi tulee hautaasi haravoimaan? Se pisti miettimään.
Nyt on lapsia kaksi ja he menevät kaiken edelle. Kun kerran varoitin lastani ottamasta "tärkeitä" työpapereitani työhuoneeni pöydältä, lapseni vastasi: "joo, mut lapset on sulle tärkeempiä, eiks niin?" Ja tämä ei ollut mitään näsäviisastelua vaan ihan vilpitön lapsen huomautus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein niin paljon töitä, ettei kukaan muu sellaiseen rääkkiin suostunut, ja sitten kun aloin väsyä, tajusin, ettei se ole missään nimessä sen arvoista.
Huomenna menen taas gynelle, vatsaani vasemmalle puolelle on sattunut jo pari viikkoa, luulin niitä kk-kivuiksi, mutta ei.. lisäksi kipu on levinnyt jalkaan ja koko alatorson alueelle, istuminenkin tekee hirvittävän kipeää. Hiivalääke ei tepsi, otin kuurin varmuuden vuoksi. Kouristuksia on ollut pitkin viime viikkoa.
Kiitos kaikille vastanneille, saitte minut ajattelemaan omaa ja mieheni elämää tarkemmin. Mieheni on valmis yrittämään vaikka heti! Olemme päättäneet, että mikäli meille ei suoda biologista lasta, harkitsemme adoptiota tai sijaisvanhempina toimimista. Joka tapauksessa, meillä olisi niin paljon rakkautta annettavana lapselle, joko omalle tai jonkun toisen.
AP
kun kerran lasta toivotte. Jälkeenpäin sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, että olitko ehtinyt olla työpaikassa vuoden vai kaksi ennen äitiyslomalle jäämistä. Me aloitettiin yritys, kun olin ollut vakituisessa työpaikassa n. 10 kk, oli täyttämässä 30 v samana vuonna. Tärppäsi pian, ja jäin äitiyslomalle oltuani 1,5 v talossa. Nyt tuosta on jo aikaa yli 5 v, toinenkin äitiysloma on jo takana :) Nyt on sitten aikaa keskittyä taas töihin pidemmällä tähtäimellä, kun äitiyslomia ei enää ole tiedossa!
Kyllä ihmisellä on oikeus perustaa perhe, ei työelämä sitä saa määrätä milloin se on "sopivaa". Ja se on tosiasia että sä et enää nuorru, lapsen saamisen todennäköisyys pienenee koko ajan. Että kiirettä jo peliin!
Kyllä sä siellä työelämässä ehdit olla. ja onko sillä työpaikalle loppujenlopuksi mitään väliä onko työntekijä sieltä poissa vuoden 2010 vai 2011, joskus se sijainen täytyy hankkia kuitenkin jos kyseinen työntekijä aikoo lapsia hankkia. ja ei luulisi enää edes seläntakana puhuttavan, kun olet kuitenkin JO vuoden ollut siellä. Se tosiaan on jollain tapaa vähän härskiä että heti kun paikan saa niin hankkiudutaan raskaaksi, mutta sekin oikeutettua.
Ei se lapsi kenties edes heti tule ja jos lykkäät asiaa saatat olla pian liian vanha lapsettomuushoitoihin ennenkuin asia on ajankohtaista. Töitä riittää aina, nämä vuodet menee ohi.,
Eikun tuumasta toimeen sanon minä! ;)
Työnantajasi on varmasti iloinen puolestasi. Turhaan murehdit. :)
Alue: Aihe vapaa
Kärsit selkeästi kiltti tyttö -syndroomasta ja olet valmis uhraamaan kaiken miellyttääksesi muita. Nyt ajattelet kerrankin vain itseäsi. Tässä maassa on täysin sallittua lisääntyä ja pitää samalla työpaikkansa, joten lykkyä tykö! Ja kuten huomaat, niin on muutkin lapsia tehneet :) Ne on vaan kateellisia kun eivät enää ole itse siinä iässä että voisivat jäädä äitiyslomille!
t. neljän lapsen äiti ja silti urallaan edennyt