Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden elämää varjostaa
17.05.2009 |
ikuinen raskauden pelko?
MÄ olen varsin herkästi raskautuvaa sorttia, ja kolmesta lapsestamme kaksi on saanut alkunsa suunnittelematta. Ehkäisy on hankalaa, pillerit ei sovi, mikään kehon merkkien seuraaminen ei TOD toimi ( kuopus sai alkunsa yhdynnästä, joka oli viikkoa ennen selkeää ovulaatiota, eli just menkkojen jälkeen) kierukka oli viimeiset puoli vuotta, mutta aiheutti niin kovia kipuja, että loppuvaiheessa jo käveleminenkin oli vaikeaa. Sterilisaatiota en vielä haluaisi, koska ehkä joskus 5-6:n vuoden päästä haluaisimme vielä lapsia, mutta ei missään nimessä nyt.
Syvin ongelma asiassa onse, että en millään pystyisi hyväksymään aborttia omalla kohdallani. Olen iloinen, että se mahdollisuus onolemassa mulle naisille, mutta omalle kohdalle en sitä koskaan ajatellut. Nyt tosin tämä elämä näiden asioiden kanssa alkaa käydä liian raskaaksi.
Haluaisin kuulla miten muut näiden asioiden kanssa pärjäilee? VOiko abortin tehdä vain järkiperusteilla, jos tunteet asiaan on todella ristiriitaiset, millaista jälkeä se ihmisessä aiheuttaa?
Kommentit (15)
Ja jos on joku, joka sitä aborttia ei ole tehnyt, vaan on oikeasti ottanut ennemmin sen todella raskaan tilanteen vastaan, niin sekin kiinnostaa.
tuo ehkäisyrengas on seuraavaksi tarkoitus ottaa kokeiluun.
Ehkä tän aloiutksen tärkein kysymys oli se, että onko joku abortin vastainen pystynyt edes jollain tapaa pääsemään sinuiksi ajatuksen kanssa, että sen tekisi, jos raskautuisi.
Musta tuntuu, että omaa perhettäni ajatellen se olisi se oikea vaihtoehto vielä pitkään, jos raskaaksi tulisin, mutta en vain tiedä kestäisikö oma pääni sitä... ja toisaalta on hirveän raskasta ajatella, että noh, parin kolmen vuoden päästä sitä voi taas ehkä tehdä mitä ihan oikeasti haluaa. Ja haudata sen ajatuksen, että tähänkin perheeseen edes joskus syntyisi lapsi, jota on oikeasti tekemällä tehty suunnitelmallisesti ja sellaisessa elämäntilanteessa, joka ei vaadi kaikilta osapuolilta turhan isoja joustoja.
T: Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs keltarauhashormonia sisältävä implantti ihon alle? Pistoksena annettava ehkäisyruiske voisi olla kokeilemisen arvoinen myös.
että me käytämme kortsua. Se vaan ei ole maailman luotettavin ehkäisyväline, nytkin on tässä kuussa tasan kerran ollut seksiä, kortsu käytössä - ja ihan paniikissa pelkään olevani raskaana.
Tämä on siis nyt lähinnä henkinen ongelma, jossa käyn taistoa. En hyväksyisi itselleni aborttia, mutta tuo hyväksymättömyys syö tällä hetkellä paljon iloa elämästäni. En edes välttämättä sitä tässäkään tilanteessa tekisi, mutta jos edes kokisin, että minulla on vaihtoehtoja, eikä oman pään sanelema pakko ottaa jokainen lapsi vastaan, oloni helpottuisi.
Ja siis mulla on ollut Mirena- kierukka, se poistettiin puolen vuoden kuluttua, koska se aiheutti kipuja munasarjojen kohdalle, tuntui kuin olisi ollut kourallinen pikkukiviä siellä hiertämässä. kyselin silloin täältäkin mistä voisi olla kyse, jos joku muistaa : )
Mutta siis lähinnä ehkä tässä on kyse tuosta aborttiasenteesta omalla kohdallani, joka tämän ongelman aiheuttaa. Totta kai kytän ehkäisyä niin hyvin kuin pystyn (= aina), mutta kun ei se ennenkään ole ollut pomminvarmaa...
T: AP.
...jos silloinkaan. Meistä kumpikaan miehen kanssa ei vaan ole kiinnostunut kun pelätään että tulen raskaaksi.
Naurettavin juttu on se että meillä on vain yksi lapsi ja hänkin on saanut alkunsa 3 vuoden lapsettomuushoitojen tuloksena. Senpä vuoksi päätimme että emme ota mitään ehkäisyä käyttöön synnytyksen jälkeen. Ja myös sen vuoksi että olin syönyt todella rankkoja hormoneja kolme vuotta joten en halua enää mitään ylimääräistä hormonia tunkea kroppaani. Toisen lapsenkin tulo piti olla ok. Noh, kävi niin että kun lapsi oli 4kk tulin raskaaksi. Tuo meni kesken lähes heti mutta se iski hirveän pelon meille kummallekin. Emme me nyt ainakaan moneen moneen vuoteen halua toista lasta. Josko milloinkaan.
Lateksiallergian vuoksi suurin osa kondomeista ei käy miehelle ja ne jotka käyvät aiheuttavat taas minulle todella pahat haavaumat. Kuparikierukka ei käy hyvin runsaiden ja kivuliaiden kuukautisteni vuoksi. Joten yhdyntää olemme harrastaneet viimeksi....öh, en muista. Muuta "kivaa" sitten sen kerran 3kk:ssa. :( Pohdimme jatkuvalla syötöllä minkä ehkäisyn ottaisimme käyttöön ihan kuin niitä uusia ehkäisykeinoja yhtäkkiä ilmestyisi 2v ihmettelyn jälkeen. Olisi pakko tehdä päätös jostain hormonaalisesta ehkäisystä mutta en vaan halua millään ahtaa itseeni enää mitään ylimääräistä. Miksei ole keksitty miesten pilleriä koska miestä asia ei haittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti ei meillä tietenkään tulisi kyseeseenkään koska pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen en vaan siihen henkisesti pystyisi enkä edes kehtaisi. Toisille sen suon ilman moralisointia. Soisin sen kyllä itsellenikin jos lapsella olisi vakava kehityshäiriö, silloin asialla olisi mielestäni oikeutus.
raskauden pelko, lapsia ei tosin ole vielä yhtään, mutta en niitä moneen vuoteen haluakaan. Ei ole tällä hetkellä vakituista miestäkään, joten olen vaan harrastamatta seksiä siihen asti, että keksin tähän jonkin ratkaisun..minä voin käyttää kaikkia ehkäisymuotoja, mutta en luota yhteenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap...kyllä minäkin pelkään! Ja meillä on ajauduttu jo siihen pisteeseen parisuhteessa, että seksi ei innosta kumpaakaan:(
Meillä on monta lasta ja viimeisinkin "vahinko", aivan kuten 2 muutakin lasta...loput ovat toki ihan suunniteltuja:) Mutta minäkin olen vain niin helposti raskautuvaa tyyppiä, että eipä ole kondomi, kierukka eikä edes pillerit ehkäiseet!:(
Tai anteeksi, olithan sinä kakkonen mukana pelossa : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä vaan sano, ettei mies tykkää käyttää...
Meillä olisi jo 7 lasta, jos ei kondomia käytettäisi... eli todellakin käytetään, vaikka onhan se muihin ehkäisyvälineisiin verrattuna varsin hankala kapistus...
Tälläkin hetkellä pelkään hulluna, että olen raskaan, yhden kerran ollaan oltu, ja kondomin kanssa, imetänkin pienintä vielä, mutta silti...
T: Ap.
Äläkä vaan sano, ettei mies tykkää käyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että eipä paljoa seksi innosta ei. Miehelle ei ole niin väliä onko noita lapsia 3 vai 7, ja hoitaakin ihan reippaasti lapsiaan, Minä sen sijaan haluaisin jo edetä vähän urallani, haluaisin keskittyä olemassa oleviin lapsiin täysillä, monen raskaan vuoden jälkeen haluaisin viettää muutaman leppoisan vuoden... Enkä välttämättä halua lapsia enää ollenkaan, en vain ole vileä valmis tekemään mitään lopullisia päätöksiä..
T: Ap.
Ja ap...kyllä minäkin pelkään! Ja meillä on ajauduttu jo siihen pisteeseen parisuhteessa, että seksi ei innosta kumpaakaan:(
Meillä on monta lasta ja viimeisinkin "vahinko", aivan kuten 2 muutakin lasta...loput ovat toki ihan suunniteltuja:) Mutta minäkin olen vain niin helposti raskautuvaa tyyppiä, että eipä ole kondomi, kierukka eikä edes pillerit ehkäiseet!:(
Ei taida olla kaikki kotona.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme sua estää laittamasta piuhoja solmuun????
Ei taida olla kaikki kotona.......
En tahdo laittaa piuhoja solmuun, koska en tahdo myöskään kuulua niihn naisiin, jotka menee muutaman vuoden kuluttua itkemään, kun vielä haluaisikin lisää lapsia. Eli tällä hetkellä en ole valmis ajattelemaan, että tämä on perheemme lopullinen koko.
Mutta tällä hetkellä meillä on 3 alle kouluikäistä lasta, talonrakennusprojekti viimemetreillä, iso laina, oma työura aika alussa, miehellä myös, joten näinä aikoina uusi vauva olisi sekä omien voimavarojen, työuran ja taloudellisen tilanteen kannalta katastrofaalinen. Mutta asioilla on taipumus muuttua, viiden vuoden päästä on meidän lainatilanne, lasten "rasdittavuus", työtilanne tod. näk. varsin erilainen.
YMMÄRRÄTKÖ???
T: Ap.
tuo ehkäisyrengas on seuraavaksi tarkoitus ottaa kokeiluun.
Ehkä tän aloiutksen tärkein kysymys oli se, että onko joku abortin vastainen pystynyt edes jollain tapaa pääsemään sinuiksi ajatuksen kanssa, että sen tekisi, jos raskautuisi.
Musta tuntuu, että omaa perhettäni ajatellen se olisi se oikea vaihtoehto vielä pitkään, jos raskaaksi tulisin, mutta en vain tiedä kestäisikö oma pääni sitä... ja toisaalta on hirveän raskasta ajatella, että noh, parin kolmen vuoden päästä sitä voi taas ehkä tehdä mitä ihan oikeasti haluaa. Ja haudata sen ajatuksen, että tähänkin perheeseen edes joskus syntyisi lapsi, jota on oikeasti tekemällä tehty suunnitelmallisesti ja sellaisessa elämäntilanteessa, joka ei vaadi kaikilta osapuolilta turhan isoja joustoja.
T: Ap.