Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein jättää yksi lapsi kutsumatta synttäreille eskariryhmästä?
16.05.2009 |
Hei,
en oikein käsitä mitä vanhemman mielessä liikkuu, kun kutsuu eskariryhmästä kaikki muut pojat yhtä vaille lapsensa syntymäpäiville.
Täytyykö erottelu aloittaa jo tuossa vaiheessa? Eri asia olisi jos olisi kutsutt pari kolme, mutta että jättää yksi ulkopuolelle.
Maailma on kova.
Kommentit (54)
21/54
|
18.05.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ryhmä on muutenkin pieni, vain kahdeksan lasta. Tytöt jäivät, kaksi, myös kutsumatta. Poikani on ystävällinen ja pidetty kaveri. Toki hän kovasti ihmetteli (kuten myös me vanhemmat) miksi ei kutsua tullut hänelle, kysyi jopa eskarikaverilta asiaa suoraan (olin ylpeä hänestä). Vastaus oli ettei äiti antanut kutsua kun johonkin oli raja vedettävä (niinpä...). Poika oli enemmän kuin pahoillaan tapahtuneesta, pyyteli anteeksi vielä viikkoja tapauksen jälkeenkin.
Oma poikani kutsui kaikki eskaripojat syntymäpäivilleen, myös tämän jonka synttärit häneltä jäivät väliin. Oma poikani on riittävän fiksu ymmärtämään, että syy ei ollut pojan vaan käytöstapoja vailla olevan äidin. Ja tuntuivat kaikki pojat hyvin juhlissa viihtyvän.
Eli joillakin ihmisillä ei vain yksinkertaisesti ole lainkaan käytöstapoja!
PS: Poikaa kävi oikeasti ihan sääliksi : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmä on muutenkin pieni, vain kahdeksan lasta. Tytöt jäivät, kaksi, myös kutsumatta. Poikani on ystävällinen ja pidetty kaveri. Toki hän kovasti ihmetteli (kuten myös me vanhemmat) miksi ei kutsua tullut hänelle, kysyi jopa eskarikaverilta asiaa suoraan (olin ylpeä hänestä). Vastaus oli ettei äiti antanut kutsua kun johonkin oli raja vedettävä (niinpä...). Poika oli enemmän kuin pahoillaan tapahtuneesta, pyyteli anteeksi vielä viikkoja tapauksen jälkeenkin.
Oma poikani kutsui kaikki eskaripojat syntymäpäivilleen, myös tämän jonka synttärit häneltä jäivät väliin. Oma poikani on riittävän fiksu ymmärtämään, että syy ei ollut pojan vaan käytöstapoja vailla olevan äidin. Ja tuntuivat kaikki pojat hyvin juhlissa viihtyvän.
Eli joillakin ihmisillä ei vain yksinkertaisesti ole lainkaan käytöstapoja!
PS: Poikaa kävi oikeasti ihan sääliksi : (
Saatuihan se tietysti lapsenn ja äitiinkin, mutta tieto siitä, että on olevassa noin ajattelemattomia äitejä/vanhempia sattuu oikeasti paljon enemmän.
Mukavaa kesänodotusta sinnepäin!
Luokalla oli yksi tyttö joka kiusasi minua, _paljon_ . Tuli synttärini, jätin hänet kutsumatta, muille tytöille jaoin kutsut "salaa" jossain vaiheessa päivää. Tulihan ne synttärit tietysti ilmiseuraavana koulupäivänä ja tämä yksi tuli kiukkuisena minulta tiukkaamaan miksi _hän_ ei saanut kutsua. Minä vastasin että en halunnut sua pyyttä kun aina kiusaat minua, miksi minä haluaisn tarjota kakkua jollekin joka on aina vaan tosi ilkeä. Tyttö ei alkanut jankkaamaan, mutta lopetti kiusaamisen. Ei meistä ylimpiä ystävyksiä tullut, mutta toimeen tultiin ja toistemme synttäreilläkin sittemmin käytiin.
Että voi siitä kiusaajan kutsumatta jättämisestä olal hyötyäkin, ainakin jos kiusaaja yhsitää kutsumatta jättämisen omaan käytökseensä.
mutta kyllä minusta onihan ok, jos äiti tulee mukaan jos kyseessä on erityislapsi. Ysin tapauksessa äiti tietysti kuulostaa vähän oudolta, mutta yleensä tuntemani erityislasten äidit ovat erittäin fiksuja valveutuneita. Päiväkoti-ikäisillä ja usein myös alakouluikäisillä huono käytös ja kiusaaminen johtuu vielä kehittymättömistä sosiaalisista taidoista, joten kaverioprukoidenulkopuolelle jättäminen ei ainakaan paranna asiaa ...
hän on ihan yhtä normaali kuin kuka tahansa normaalin lapsen äiti. Oudon asiasta tekee se, että tuntuu kuin hän ei lainkaan ymmärtäisi tai huomaisi lapsensa erityisyyttä, hän siis käyttäytyy ikäänkuin hänen lapsensa olisi ihan yhtä normaali kuin muutkin lapset. Ihmetystä herättää myös se, että lapsi tosiaankin on normaalilla luokalla ihan normaalin lapsen paikalla, vaikka kilometrin päähän näkee että kyseessä on erityislapsi joka tarvitsisi erityisluokkaa.
Olen itsekin erityislapsen äiti ja oman lapseni erityisluokan tiimoilta tunnen paljon erityislasten äitejä, mutta tämä äiti siis tuntuu totaalisesti kieltävän itseltään oman lapsensa erityisyyden. Viekkaan että tämä kieltomekanismi myös aiheuttaa sen, että lapsi jää vaille tarvitsemaansa erityistukea ja apua, mistä syystä hän on vielä mahdottomampi kuin tukitoimien piirissä olevat diagnosoidut erityislapset.
t. 9, 24, 25, 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että erityislapsi voi tarvita äitiä mukaan synttäreille, jotta juhlat onnistuisivat.
38
.. jos tämä ei ole häirikkö.
Kyllä empatian ja toisten huomioonottamiskasvatuksen täytyy alkaa jo eskarista, eli vaikka lapsi ei haluaisi jotakin kutsua, niin ryhmästä ei mielestäni jätetä YHTÄ kutsumatta. Se on mielestäni tämän yhden kiusaamista, kuten joku jo täällä mainitsikin.
Ja mitä häiriköihin tulee, niin ymmärrän jos sellaista ei halua/uskalla kutsua, mutta aina pistää miettimään, miksi joku on häirikkö. Onko häntä kiusattu/eristetty tms ja hän siksi häiriköi? Syitä voi olla niin monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koululla ollut töissä. Voin kertoa että IHAN jokainen lapsi on joskus sellainen että häiritsee. On sitten niitä "fiksuja" kun tietävät miten esim. erityislapsi saadaan suuttumaan ja provosoi koko ajan häntä. Ja kukas muu syyt saa niskaansa kuin tuo lapsi joka ei itse ole syypää ongelmiinsa! Kyllä menisi luu kurkkuun monilta kilttien lasten vanhemmilta kun tietäisivät, millaisia lapsia heillä oikeasti on.. hiljaista kiusaamista ovat tehdä ihan kaikki. Samoin näsäviisaat tietäjät saavat luokkahengen monesti huonoksi.
Itse en osaa ajatella että lastani ei kutsuttaisi juhliin koska hän on ERITYINEN. Ei ainakaan täällä päin niin ajatella. Kaikki lapset ovat lapsia. Juhlien järjestäjät osaavat varmasti kasvattaa ja ohjata näitäkin lapsia. Eri asia on, jos kasvatusvastuuta ei omastakaan lapsesta ole. Ja aikas usein lapsi käyttäytyy vieraassa paikassa hyvin.
Nämä viestinne kertovat siitä kuinka suvaitsemattomia te olette. Lapsistanne kasvaa samanlaisia. Turha se on on selitellä miten tummaihoiset on ihan samanlaisia kuin me tai pyörätuoliihminen osaa ajatella.. Suvaitsevaisuuskasvatus lähtee just tuosta ett' syrjitää jo noin pieniä lapsia. Ennakkoluulot tuntuu olevan aika suuria... Annan suuren arvon niille jotka uskaltavat hieman erilaisenkin lapsen kutsua kotiinsa - itse asiassa se voi olla tosi tärkee asia ja lasten väliset klikit voivat lähtee pois kun huomaavat että eihän tuo niin kamala ole mitä mun isä ajattelee...
ja vielä vaikeampaa on selvittää mikä on syy ja mikä seuraus: häiriköikö ja kiusaa koska on jätetty porukasta, vai onko jätetty porukasta koska kiusaa ja häiriköi...
Ja täytyy kyllä sanoa, että jos lapseni esim. koulussa/eskarissa jne heti ekasta päivästä alkaen kertoisi jonkun kiusaavan ja ilkeilevän niin en tiedä pystyisinkö pakottamaan lapsen kutsumaan kiusaajankin synttäreille (jos siis olisi ainoa jota ei halua kutsua).
nimim. itsekin aikoinaan koulukiusattu, ja pahinta mitä olisi vanhemmat voineet tehdä olisi ollut kutsua kiusaaja meille kotiin, minun "turvapaikkaani".
Ja mitä häiriköihin tulee, niin ymmärrän jos sellaista ei halua/uskalla kutsua, mutta aina pistää miettimään, miksi joku on häirikkö. Onko häntä kiusattu/eristetty tms ja hän siksi häiriköi? Syitä voi olla niin monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne on minulla myös edessä. Viime vuonna oli poika synttäri juhlissa mukana. Hajosi vain maljakko, cd levy ja mankka ja ruokaa mistä ei tykännyt sylki suusta päytään tai lattialle. Toiseelle vieraalle mustelma potkastusta ja toista repi hiuksista.
Lapseni ei halua kutsua häntä kun kiusaa ja potkii tarhassa.
Viime kerran jälkeen kerroin vanhemille mitä oli käynyt. Vanhemmat olivat ihan sitä mieltä että olen tarjoillut huonoa ruokaa ja pitäähän pojan osata pitää puoliaa potkaisusta ja hiuksista repimisestä.
Meidän ipanan luokalla oli myös tällainen superilkiö. Veitikka oli koko ajan reksin juttusilla, mikään ei tehonnut. Vanhemmat maailman suloisimpia, tunnollisia ihmisiä. EI pojalla ollut myöskään mitään sairautta.
Vuodessa kuitenkin tapahtui suuri muutos. Minäkin olin jo vähän varuillani, että kutsuisinko toisille synttäreille, kun ekat oli aika riehakkaat hänen osaltaan. Onneksi kutsuimme. Poika oli ilmiselvästi oppinut vuodessa paljon.
Joten nämä pienet räyhähenget voivat kyllä myös muuttua.
Olisimme viisaampia. Valitettavasti ongelmavanhempien ongelmalasten ei tarvitse pilata muiden päivää. Minä en esimerkiksi kutsu kotiini venäläisiä koska ne yrittivät pitää antonin laittomasti maassa ja tappaa aikanaan isäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri sen kiusatun, joka on yrittänyt itseään puolustaa. Miltä se sinusta entisenä kiusattuna tuntuu?
ja vielä vaikeampaa on selvittää mikä on syy ja mikä seuraus: häiriköikö ja kiusaa koska on jätetty porukasta, vai onko jätetty porukasta koska kiusaa ja häiriköi...
Ja täytyy kyllä sanoa, että jos lapseni esim. koulussa/eskarissa jne heti ekasta päivästä alkaen kertoisi jonkun kiusaavan ja ilkeilevän niin en tiedä pystyisinkö pakottamaan lapsen kutsumaan kiusaajankin synttäreille (jos siis olisi ainoa jota ei halua kutsua).
nimim. itsekin aikoinaan koulukiusattu, ja pahinta mitä olisi vanhemmat voineet tehdä olisi ollut kutsua kiusaaja meille kotiin, minun "turvapaikkaani".
Ja mitä häiriköihin tulee, niin ymmärrän jos sellaista ei halua/uskalla kutsua, mutta aina pistää miettimään, miksi joku on häirikkö. Onko häntä kiusattu/eristetty tms ja hän siksi häiriköi? Syitä voi olla niin monia.
tyypin olleen _kiusaaja_ , niin vaikea olisi kutsua. Jos heti ekasta päivästä lähtien kiusaa niin omien kokemusteni mukaan sellaiset eivät ole kiusattuja. Jos taas myöhemmin lapsi kertoisi että joku on kiusannut niin toki asiaa yrittäisin selvittää parhaani mukaan, että onko ensin ärsytetty vai onko se toinen aloittanut sen kiusaamisen ilman syytä.
Ja entisenä kiusattuna sanon edelleen: jos vanhempani olisivat kutsuneet kiusaajani synttäreilleni pakosta se olisi ollut kaikista pahin mitä he olisivat voineet tehdä tämän asian puitteissa.
juuri sen kiusatun, joka on yrittänyt itseään puolustaa. Miltä se sinusta entisenä kiusattuna tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisimme viisaampia. Valitettavasti ongelmavanhempien ongelmalasten ei tarvitse pilata muiden päivää. Minä en esimerkiksi kutsu kotiini venäläisiä koska ne yrittivät pitää antonin laittomasti maassa ja tappaa aikanaan isäni.
Kiitos mukavasta päivänaloituksesta!
mutta edelleen, oman kokemukseni mukaan tällaiset eivät kiusaa muita aiheetta. Eli jos sellaiselle kiusatulle ei tee mitään, ei hänkään tee muille. Tai jos kohtelee sievästi häntä, niin ei kiusaa. Itse olin kouluaikoina sellainen tyyppi joka meni usein tekemään tuttavuutta näiden kiusattujen kanssa (yksi syy miksi minua kiusattiin), eikä heistä kukaan yrittänyt kiusata sen takia minua.
Eli jos lapseni kertoisi jonkun kiusanneen syyttä alusta lähtien, niin todennäköisetsi tämä kiusaaja jäisi kutsumatta. Toki jos lopettaisi kiusaamisen (esim. koulussa lukukausien välillä) niin kutsuttaisiin.
Ja mistä tiedät, onko vaikka ekaluokkalaista kiusattu eskarissa joka päivä, tönitty ja huudeltu, ja kun tämä tulee kouluun, niin ensimmäinen reaktio on olla piikit pystyssä, ja pelätä jokaista kommenttia.
Tai muuten edellisessä paikassa. Kiusaamista en missään tapauksessa halua puolustella, vaan olen sitä mieltä, että vanhemmat ovat joskus sokeita näkemään kiusaamista. Häiriköksi leimataan yksi, joka voi pahoin luokassa, ja niitä ilkeitä kommentteja ja selän takana liittoutumista, mitä muut tekevät, ei haluta nähdä.
Ja mistä tiedät, onko vaikka ekaluokkalaista kiusattu eskarissa joka päivä, tönitty ja huudeltu, ja kun tämä tulee kouluun, niin ensimmäinen reaktio on olla piikit pystyssä, ja pelätä jokaista kommenttia.
Tai muuten edellisessä paikassa. Kiusaamista en missään tapauksessa halua puolustella, vaan olen sitä mieltä, että vanhemmat ovat joskus sokeita näkemään kiusaamista. Häiriköksi leimataan yksi, joka voi pahoin luokassa, ja niitä ilkeitä kommentteja ja selän takana liittoutumista, mitä muut tekevät, ei haluta nähdä.
tyypin olleen _kiusaaja_ , niin vaikea olisi kutsua. Jos heti ekasta päivästä lähtien kiusaa niin omien kokemusteni mukaan sellaiset eivät ole kiusattuja. Jos taas myöhemmin lapsi kertoisi että joku on kiusannut niin toki asiaa yrittäisin selvittää parhaani mukaan, että onko ensin ärsytetty vai onko se toinen aloittanut sen kiusaamisen ilman syytä.
Ja entisenä kiusattuna sanon edelleen: jos vanhempani olisivat kutsuneet kiusaajani synttäreilleni pakosta se olisi ollut kaikista pahin mitä he olisivat voineet tehdä tämän asian puitteissa.
juuri sen kiusatun, joka on yrittänyt itseään puolustaa. Miltä se sinusta entisenä kiusattuna tuntuu?
Oikeasti käyttäytyvät. Toki he sanovat, että eivät kiusanneet, mutta totuus on, että monet lapset kiusaavat, itse asiassa melkein kuka vaan, kun tilanne on oikeanlainen. Ja kiusattukin voi muuttua kiusaajaksi, kun uusi uhri löytyy, lapsi ei osaa asettua sen uuden uhrin asemaan, vaan voi olla pahimpia kiusaajia kaikista.
Ja yleensä vanhempien on vaikea ymmärtää oman lapsensa olevan se kiusaaja.
Tässäkin keskustelussa on viitattu fyysisesti vilkkaisiin lapsiin, 'häiriköihin', joiden rauhoittamiseen opettajalla menee luokassa paljon aikaa. Mutta nämä lapset eivät suinkaan aina ole niitä pahimpia kiusaajia, kiusaaja voi olla sosiaalisesti 'taitava' lapsi, joka osaa naruttaa sosiaalisesti hitaammin kehityyvää vilkasta lasta taitavasti.
Eli jos lapseni kertoisi jonkun kiusanneen syyttä alusta lähtien, niin todennäköisetsi tämä kiusaaja jäisi kutsumatta. Toki jos lopettaisi kiusaamisen (esim. koulussa lukukausien välillä) niin kutsuttaisiin.
Ei, jos kyseessä ei ole häirikkö.
Pahan mielen ainakin pienelle ihmiselle saa aikaan :(
Jokainenhan saa kotiinsa kutsua ketä haluaa, mutta luulisi aikuisen ihmisen osaavan hiukan käyttää omia aivojaan. Omille lapsilleen ainakin opettaa "hyviä" tapoja