MASENNUSLÄÄKKEISTÄ RASKAUDEN AIKANA.

Minä söin Sertralin Orion nimistä lääkettä reilun puolen vuoden ajan ja tultuani raskaaksi otin heti yhteyttä omaan terveyskeskukseeni juuri siitä syystä että onko kyseistä lääkettä turvallista jatkaa raskauden aikana. Olen jo vuosia toivonut lasta eikä yrityksistä huolimatta ole tärpännyt enkä siis millään lailla halunnut riskeerata tätä raskautta. Tk lääkäri oli kysynyt äippäpolin mielipidettä ja he olivat ehdottaneet sertralinin tilalle toista lääkettä(en muista sen nimeä) taikka lääkityksen lopettamista. Käydessäni lääkärissä teimme lääkärin kanssa päätöksen että lopetan lääkkeet heti, kerralla. Annokseni oli 100mg, joka on pieni/normaali annos.



Apteekissa sanottiin että 147 äitiä (muistaakseni tuo määrä) on käyttänyt sertralinia läpi raskauden ilman haittoja mutta kun lääkärini ja äippäpoli kehoittivat vaihtamaan tai lopettamaan valitsin lopettamisen. Itkuinen olen ollut ja mielialat ovat vaihdelleet kovasti. Kummasta johtuvaa se sitten on, raskaudesta vai masennuksesta, sitä en osaa sanoa. Sen tiedän, että sisälläni kasvava ihme pitää minut järjissäni, onnellisena huolimatta välissä olevista itkukohtauksista..



Näin siis minun kohdallani.. Toivon kovasti onnea ja iloisia hetkiä raskauteesi iikka06!



sognatore79 8+0

Sertraliini on vain toinen nimi Zoloftille mitä on käytetty turvallisesti läpi raskauden. Pitkään. Joten en usko että luku olis vaan 147 koko Suomessa. Edelleen olen sitä mieltä että psykiatri on se paras arviomaan lääkityksen tarpeellisuuden, ja eteenkin se oma psykiatri. Lääkityksen lopettaminen heti ei kuitenkaan ole koskaan hyvä.



Toivottavasti sun raskaus menee hyvin, Sognatore79, ja että mieleialasi tasaantuu!

Minä söin Sertralin Ratiopahrm -lääkettä raskaaksi tullessani 100 mg/päivä. Lääke oli määrätty alun perin ahdistukseen ja masennukseen. Raskauden alussa oli todella vaikeaa saada yhtään selkeää kommenttia lääkäreiltä siihen, kannattaisiko lääkettä jatkaa vaiko ei. Jokainen lääkäri tuntui välttävän kysymystä vedoten siihen, ettei saatavilla ole riittävää tutkimustietoa.



Otin yhteyttä teratologiseen tietopalveluun, jossa kerrottiin, että noin 30-40% syntyvistä lapsista esiintyy jonkinasteisia vieroitusoireita (mikäli äiti syö kyseistä lääkettä synnykseen saakka), jotka kuitenkin ovat hoidettavissa. Kyseiset vieroitusoireet kuulostivat toki rankoilta, mm. hengitysvaikeudet, imemisvaikeudet, ärtyisyys, tärinä... Pahimmillaan lapsi voi tarvita tehohoitoa (äärimmäinen tilanne), mutta siitäkin huolimatta minulle kerrottiin, että lääke on hyvin siedetty ja "turvallinen".



Lopulta sain ajan psykiatrille, joka oli sitä mieltä, että lääkitys voidaan purkaa minun vointini vuoksi. Purkaminen tehtiin pikkuhiljaa, ensin puolittamalla se 50mg/vrk ja sen jälkeen vielä neljännekseen eli 25mg/vrk. 2 kk ennen laskettua aikaa lopetin lääkityksen kokonaan. Olin joskus aiemmin lopettanut lääkkeen nopeasti, mikä oli virhe. Tärkeää on nimenomaan lääkityksen lopettaminen vaiheittain ja tarpeeksi hitaasti.



Olotila oli lääkkeen lopettamisen jälkeen ärtyinen, mutta ei mahdoton. Olen koko ajan käynyt säännöllisesti terapeutin juttusilla, joten lääkkeen lopettaminen ei tuntunut niin pahalta. Toki vaikeita hetkiä on ollut ja muutama pahempi mielialan "notkahdus"... Niistäkin olen kuitenkin selvinnyt. Vaikeinta on ollut silloin, kun olen väsynyt ja uupunut. Sairaslomalle jääminen paria viikkoa ennen äitiysloman alkua auttoi. Tosin nyt kun laskettuun aikaan on jäljellä enää vajaa kuukausi, uni on kaikonnut lähes kokonaan, ja jatkuva valvominen on raskasta. Nyt jos koskaan kaipaisin lääkitystä, mutta olen silti päättänyt jaksaa nämä viimeiset viikot ilman. Toisinaan kaipaisin nukahtamislääkkeitä, mutta niidenkin osalta yritän selvitä ilman synnytykseen saakka. Jos tilanne kuitenkin menee vaikeammaksi, aion ottaa yhteyttä lääkäriin ja keskustella unilääkkeiden mahdollisuudesta, jotta varmasti jaksan.



Lääkkeen tarpeellisuus arvioidaan aina odottavan äidin voinnin mukaan. On tärkeää, että äiti voi hyvin, ja jos lääke on siinä välttämätön, sitä voi syödä koko raskauden ajan.



Minun psykiatrini kertoi, että Sertralinin voi aloittaa uudestaan heti synnytyksen jälkeen. Kuulostaa kummalliselta, mutta kyseinen lääke ei kuulemma imeydy äidinmaitoon eikä näin ollen siirry lapseen. Itse olen joka tapauksessa asennoitunut aloittamaan lääkityksen heti lapsen synnyttyä, ihan varmuuden vuoksi, jotta varmasti jaksan siitäkin eteenpäin.

...minä söin ennen raskautta ja raskauden aikana suunnilleen viikolle 30 saakka Seromex/Seronil -nimisiä lääkkeitä. Minulla ne määrättiin aikanaan masennukseen/työuupumukseen. Reseptin kirjoittanut lääkäri suositteli, että lääkitys lopetettaisiin VÄHITELLEN noin raskausviikkoon 32-34 mennessä, jottei vauva saisi lääkkeistä vieroitusoireita. Minulla tuo lopettaminen tapahtuikin vaiheittain, annosta vähitellen pienentämällä ja sitten lopussa vielä lääkkeenottoväliä pidentämällä. (Esim. normaaliannos 20mg/pv, sitten viikko-pari 10mg/pv, sitten loppu aika joka toinen päivä sitä 10mg:ista lääkettä.)



Voin kertoa, että ensimmäiset kaksi viikkoa lääkityksen loppumisesta olivat "ihan kauheita". Olin paljon itkuisempi ja ärtyneempi, ja olin jo vähällä jatkaa lääkitystä itsekseni. Onneksi tuttavani, joka myös on käynyt joskus läpi masennuslääkityksen, osasi lohduttaa, että muutamassa viikossa oireet helpottavat. Ja niin tapahtuikin. Oli IHANAA tajuta elävänsä omien, aitojen tunteiden kanssa. Paitsi itku, myös nauru, tulivat spontaanisti, aidosti ja olin siitä vain hyvilläni. Tunsin olevani taas oma itseni.



Minulle neuvolan terveydenhoitaja ja lääkäri yrittivät puoliväkisin jatkaa lääkitystä, kun satuin olemaan sen kertaisella neuvolakäynnillä vähän alamaissa. (Töissä olin saanut kuulla ikävän kommentin ja viikon univelat painoivat.) Olin ihan järkyttynyt moisesta tuputtamisesta. Yritin selittää, että ihmisen kai kuuluu joskus itkeä ja joskus nauraa - ei tämä niin vakavaa ole. Mutta niin vain resepti lyötiin kouraan. Se lääke on edelleen hakematta, enkä kadu yhtään.



Minä ainakin mietin paljon sitä, että kumpi on pahempaa, sekö, että minua äitinä vähän itkettää vai että vauva saa lääkityksestä jotain riippuvuusoireita tms. Jos SINUN kohdallasi ongelma on suurempi (paniikkioireet, masennus tms. haittaavat elämää huolestuttavasti), älä tee johtopäätöksiä lääkityksen jatkamisesta MINUN kokemukseni perusteella. Minulle moni lääkäri on vakuutellut, että Suomessa käytettävät masennuslääkkeet on hyvin turvallisia. Kaikkia vaikutuksia sikiöön ei tietenkään voida tutkimuksinkaan todeta, mutta kuitenkin...



Haluan korostaa, että tuo lopetusvaihe (jos sellaiseen _lääkärin kanssa_ päädytte) PITÄÄ tapahtua varovasti, vaiheittain, EI YHTÄKKIÄ. Itselleni oli pienoinen järkytys, kun jostain luin, että se Jokelan (vaiko Kauhajoen, vai jopa molemmat) koulusurmaaja oli käyttänyt samaa lääkettä kuin minä. Pelkäsin, että noinko hallitsematon minustakin tulee. :P Mieltäni rauhoitti tieto, että hänhän nimenomaan jätti lääkkeet vain yhtäkkiä ottamatta, ilman lääkärin lupaa tai tuota järkevää, kontrolloitua vähentämistä ja seuraukset olivat siksikin sellaiset kuin olivat. (Eikä toki lääkityksen poisjättäminen VOINUT olla ainoa syy noin hirveisiin tekoihin!)



Kovasti tsemppiä sinulle, "iikka06"! Kaikkea hyvää raskauteesi, tulevaan synnytykseen ja elämääsi muutenkin. Nautihan keväisestä auringosta ja upeasti pyöristyvästä vatsastasi!

Minä söin viime raskauden aikana Sertralin ihan loppuun asti. Vauva syntyi ajallaan, normaalin kokoisena, normaalisti on kehittynyt. Alussa ei ollut mitään vieroitusoireita lapsella, ei ollut itkuisempi, nukkui hyvin, imurefleksi oli heti vahva.



Sertraliinia syön myös tässä raskaudessa. Psykiatri osaa arvioida parhaiten arvioida miksi sinä niitä syöt, mitkä sun oireet ovat jos et niitä syö, ei onko aieellista jatkaa lääkitystä vai ei. Se, että on hieman itkuinen ei ole syy aloittaa mitään lääkitystä, mutta jos on oikeesti masentunut niin on paljon parempi että äiti syö lääkkeitä ja mieliala on tasainen, kun se että vauva kärsii äidin kovasta stressistä mitä tulee masennuksesta. Psykiatrisi osaa arvioida sun tilanteen ja minkälaiset sun oireet ovat, sun tapauksessa ei ole masennuksesta kyse. En hirveesti luota terkkari-lääkäreihin, eikä niinkään kehen tahansa lääkäriin, vaan omaan psykiatrini tietää mun taustan ja hän osaa päättää mikä on parasta minulle ja lapselle. Ota myös huomioon että seronil on erilainen lääke kun sertralin, ja yksi niistä lääkkeistä mitkä eivät ole varsinaisesti suositeltavia raskauden ja imetyksen aikana.

Itselläni on Sepram lääkitys ja mietin kans aivan järkyttyneenä, että miten pärjään ilman lääkettä. Meillä esikoinen kuoli syyskuussa 08 kesken synnytyksen ja masennuin pahasti siitä n. 4kk päästä.

Elämä ja odotus on kyllä ollu lääkkeenkin kanssa todella rankkaa joten pelottaa kamalasti. Vaikka eihän lääke pelkoon auta, mutta ahdistukseen se on toiminu tosi hyvin! Minäki tässä siis ihan neuvoton. RV 25 ja lääkityksen vähentäminen edessä..

kiitos vastauksesta zoya.ihanaa kuulla etten ole ainut samantilanteen kokenut.. minkälaista annosta söit? itselläni ollut 100mg ja 50mg. juu itse olen myös miettinyt, onko parempi, että äiti syö lääkkeitä ja on tasainen vai koko ajan ihan allapäin. mulla siis lääkkeet määrätty aikoinaan masennukseen ja paniikkioireisiin. syönyt nyt yhtä mittaa vajaa pari vuotta. aiemmassa raskaudessa pystyin lääkkeen lopettamaan ilman mitään suurempia ongelmia. nyt tilanne varmaan vähän stressaavampi. joudun kuitenkin päivittäin ottamaan opamoxia että pärjään. eli lääkettä sekin. siinä on vaan se ero että on lyhyempi vaikutus aika. söitkö lääkettä ihan siis myös sinä päivänä kun synnyttämään lähdit? vaikuttiko mitenkään synnytykseen? eli saitko tarvittavat puudutukset ym.? seurattiinko vauvaa jotenkin tarkemmin sairaalassa olo ajan?

kiitos jo etukäteen.

Angelmom, todella hirveä tuo sun kokemus!! En voi kuvitellakaan.



Ehdottaisin kuitenkin molemmille,että keskustelette omanne psykiatrin kanssa teidän lääkkeistä, kun on lääkkeitä mitä voi syödä ihan loppuun saakka, ja imetyksen aikana myös (kuten siis sertraliini). Ja ainakin senkin kannalta, että jos alasajo ei onnistu, niin on jotain mitä voi sitten syödä hyvällä mielellä. Eihän nämä ole mitkään onnellisuuspillerit, mut oma mieli on ainakin pysynyt tasaisena. Kyllä niitä iloja ja suruja tulee, mutta olen ollut "terve" jo joitakin vuosia. Mulle sanottiin että saattaa olla että syön nämä lääkkeet loppuelämän, estääkseen uutta masennusta. Aivan sama mulle, koska masennus on ihan hirveä sairaus.



Eli viime raskauden aikana annostus oli 50 mg aamuisin, nyt on 150 mg plus sen päälle Seroquel 37,5 mg illalla unenlaadun parantamiseksi. Seroquel ei ole mikään yleisesti käytetty raskauden aikana, mutta oma psykiatri oli sitä mieltä että annos on niin pieni, ja koska se vaikuttaa hyvin, niin on parempi että syön ne kun että tulee unihäiriöitä jotka lopulta johtaa masennukseen, eteenkin kun hormoonit tekee omia kepposia raskauden aikana ja senkin jälkeen... Kun kyse ei ole pienestä pahasta olosta, vaan vakavasta sairaudesta.



Opamox söin tarv. ekan raskauden aikana. Synnytyslääkäri sanoi, että vaikka suositellaan ettei sitä söisi 3 viimeisen kk:n aikana, niin satunnainen käyttö loppuraskaudesta ei myöskään haittaa. Sitä lääkettä kuulemma käytetään myös jos synnytys ei etene, ja äiti on ihan poikki, ja pitää saada nukuttua ja kerättyä voimia seuraavan päivän koettelemukseen. Mutta kysele siitäkin sun omalta lääkäriltä (en anna näissä asioissa hirveesti arvoa terkkarilääkäreille, psyk. lääkkeet on ihan oma lajinsa, ja ne psykiatrit tuntevat kaikesta parhaiten).



Ja ettei tää mun lääkelitania loppuisi tähän, niin jouduin syömään Ditrim-kuurin rv 14 koska virtsassa kasvoi joku ihan ihme pöpö joka luokitellaan sairaalabakteeriksi, ja siitä mä olin huolissaan että mitä se tekee sikiölle. Kaikki kuitenkin näytti olevan kunnossa rakenne-ultrassa. Nyt siellä sitten kasvaa joku toinen pöpö, mihin sisätautilääkäri määräsi Hipeksal, mikä toivon mukaan estää sen kasvun ja se on vaaraton sikiölle.



Nyt en muista että otinko lääkkeeni ennen kun menin synnyttämään, mutta ei sitä kyselty sairaalassa. Puudutetta en halunnut aluksi, ja sitten kun sen halusin niin piti odottaa lääkäriä, koska sydänkäyräkone alkoi rekisteröidä mun pulssia, ja piti varmistaa että kaikki oli hyvin lapsella. Ja kun lääkäri sitten sanoi että kaikki ok, nii piti alkaa ponnistamaan.



Ei vauvaa seurattu mitenkään erityisesti, lähdettiin seuraavan päivänä kotiin, ja lastenlääkäri sanoi että kannattaa imettää heti kun on ottanu lääkkeen, niin lääkepitoisuus on alhaisimmillaan. Jotkut vauvat voi olla itkuisempia, mutta ei se poika mitenkään erityisen kiukkunen ollut.



Yleisesti kun lääkkeitä määrätään, katotaan että hyöty on suurempi kuin mahdollinen haitta, Käyn säännöllisesti psykiatrilla seurannassa nyt raskauden aikana.



Toivotan teille molemmille tsemppiä!!! Toivon, Angelmom, että tämä synnytys tuo mukanaan mukavempia muistoja, ja että koko synnytys ei ole hirveetä paniikkia lapsen puolesta!