Miten teette elämästä kivaa ja mielekästä?

Varmaan kyllä muistakin syistä, mutta mulla on noin, että jos olen hyvässä vireessä, niin kyllä se ihan tylsä arki on aika ihanaa. Mutta masentuneena ei ollut, ja vieläkin on kausia, ettei maistu niin hyvältä kuin "pitäisi".

Perheen ympärilleni, yhteiset ruokailut ja hetket. Meillä on perheenä hyvä olla ja monesti ajattelenkin, että olen erittäin onnekas kun minulla on tämä kaikki. Olen alkoholistiperheen tytär ja elämäni on ollut helvettiä, nyt elän onnellista ja tuvrallista elämää, muuta en tarvitse!

Eikö se arki ja rutiinit käy koskaan tylsäksi?

Uskon, että kamalalla lapsuudella on vaikutusta tähän hetkiseen elämääni ja siihen tunteeseen, että olen onnellinen. Mieheni ja lapseni ovat aivan mahtavia. Olen oppinut kääntämään negatiiviset asiat positiivisiksi ja tiedän, että monet minunlaiseni tekevät samoin. Saan voimia lisää tunteesta, että asiat voisi olla paljon huonomminkin, meillä asiat ovat erittäin hyvin vaikka emme rahakasojen päällä asu.



Minulle riittää niin pieni, en vaadi hirmuisia ollakseni onnellinen. Ruokaa pöydässä, lainat ja laskut maksettuina niin olen onnellinen, terveyttä on tähän asti riittänyt, mitä minulta puuttuisi!



Toivon, että sinäkin löytäisit asian minkä kautta voit hakea onnellisuutta? Tarvitsetko enemmän omaa aikaa, enemmän tukea elämääsi vai mitä se on? Haluaisin auttaa sinua, koska mielestäni jokainen ihminen on onnensa ansainnut.



3

Lähdemme miehen kanssa kahdestaan johonkin, tai vaan ollaan kotona. Pääasia on kuitenkin että lapset menee yökylään mummulaan. Joskus harvoin menen tyttöporukalla juhlimaan tai elokuviin/syömään.



Mutta se arjesta poikkeava toiminta saa minut ainakin jaksamaan sitä tasasta pyöritystä, mitä elämä n.90% on...

Tuotahan se arki on, se on tosiasia.



Kuitenkin media - tämän hetken tv-ohjelmat esimerkiksi - antavat sellaisen kuvan, että koko ajan pitäisi tapahtua jotakin, tuota arkea ei olisi vaan jonkinlaista outoa elämän juhlaa muka koko ajan, mallina ja hienoissa vaatteissa olemista, hyvännäköisinä kaikki ihmiset koko ajan. Ja netissäkin kaikki tapahtuu niin nopeasti, mutta todellisessa elämässä hitaasti. Meidät on viety epätodelliseen lumetodellisuuteen. Samaan aikaan kun elää lumetodellisuudessa onkin vaikea hoitaa todellisessa todellisuudessa olevia tehtäviä, esim. siivous ja nuo mitä mainitset. Mielummin pakenemme johonkin muka mielenkiintoisempaan maailmaan, esimerkiksi kirjojen pariin, sillä sekin on sitä. Tai kirjojen tilalle haluamme koko ajan nähdä filmejä.



Ja jos vielä rahat rajottaa elämistä, sillä melkein kaikkeen tekemiseen tarvitaan nykyään rahaa, niin on vielä vaikeampaa pysyä nahoissaan.



Olet varmaan kuullut niistä ihmisistä, jotka apinoivat julkkisten elämää luullen, että se on jotenkin sitten mielenkiintoista ja enemmän elämisen arvoista. Mutta tuskinpa.

Se on sairasta.



Varo, että et sairastu masennukseen, koska sinulla on nyt tuo asenne! Löytäisitkö elämääsi jotakin mikä antaa jonkinlaisen "kiksin"? Joku esimerkiksi tanssiharrastus tai muu liikunta, laulaminen, maalaaminen, piirtäminen - tai joku muu luova juttu? Jos löytää sellaisen - ja vielä sellaisen mitä on varaa harrastaa (taloudellisesti köyhät

voivat näes ajatella samoin kuin sinä omasta arjestaan, mutta rahat eivät riitä mihinkään omaan tekemiseen) - niin onkin jo rikas tässä elämässä. Etsi jotakin sellaista siis mikä tuo iloa sinulle ja missä saat toteuttaa itseäsi. Jos luet kirjoja, niin olet kuluttaja. Koeta itse kirjoittaa jotakin, niin oletkin tuottajapuolella ja siellä tuottajapuolella oleminen on - uskoisin - jotenkin enemmän "kiksejä" antavaa kuin kuluttajapuolella oleminen.

Erityisesti suunnistus. Saan metsässä rastien perässä juostessa uskomatonta tyydytystä. Saan mahtavia onnistumisen tunteita, kun löydän rasteja pienen hakemisen jälkeen. Tai jos pääsen juoksemaan suoraan rastilta rastille, sekin on ihanaa.

niin saat vapaa-aikaa. Siivooja käymään kerran viikossa. Perhe voi syödä ainakin kerran viikossa ruokaravintolassa (siis en tarkoita nyt mitään hampurilaispaikkaa, vaan ennemminkin sellaista "kotiruokalounasta"). Siirry osa-aikatyöhön jne.



Kaikkihan on kyse omista valinnoista. Näitä pitäisi miettiä ennen kuin perhekokoa alkaa kasvattaa.

Mulla on mielikuvituksessani ihana uusi huomioiva mies ja mahtava seksielämä. En edes siivoa enkä laita ruokaa, koska lapset on jo niin isoja että osaa ottaa itsekin kaapista ja meillä käy siivooja. Työn teen just ja just ja vaan rahan takia. Kotona makaan sohvalla ja häivyn omiin mielikuvitusmaailmoihini. Kivaahan se olis kun olis oikeakin elämä elämisen arvoista, mutta kun ei ole.

Välillä kuitenkin pitää keksiä jotain arjesta poikkeavaa: kyläilyä ystävien kanssa, liikunta on ihanaa, käynti leffassa/teatterissa, ulkona syömässä, matkustaminen on myös mahtavaa; sekä koko perheenä että miehen kanssa kaksin jne.

taitaa olla saavutettavissa vain oman subjektiivisen kokemuksen kautta. - Jos on tunnemaailma siinä jamassa, ettei mikään tunnu miltään, niin sitten ei kai vain tunnu. Masennus varmasti estää ihmistä nauttimasta elämästä. Samoin se, ettei toteuta omia mielenkiinnon kohteitaan ja intohimojaan, ei elä "oman näköistä" elämäänsä, kun kuvittelee, että "näin ja näin kuuluu elää"...



Mutta se on mielestäni täysin kestämätön tie onneen, että ajattelee, että aina pitää TAPAHTUA jotain isoa ja ihmeellistä, jotta voi nauttia jostain. Ihmiset elävät esimerkiksi lomamatkasta seuraavaan vain kärvistellen ja käyttävät näin 95% elinajastaan pelkkään odottamiseen.



Totta kai minäkin nautin spesiaaleista tilanteista ja asioista: odotan lomamatkaa, romanttista viikonloppua miehen kanssa, isoja ystäväpiirin juhlia, hienoa työtilaisuutta tms., mutta siinä sivussa ja samalla nautin kyllä ihan tavallisestakin elämästä: arjesta. Ap mainitsi esim. kirjat ja elokuvat nautinnon lähteinä...Hyvä, tuntuuhan edes jokin sinustakin sitten joltain. Ja mikä vika niissä on nautintoina, tahtoisin kysyä. Kyllä se minusta kuuluu arkeen ja on ihan arkista, että voi käpertyä illan päätteeksi sohvalle ja katsoa hyvän elokuvan. Ja saada siitä nautintoa.



Juuri sen kaltaiset pienet asiat ja hetket, joita hätkähtää arjessa ihastelemaan ja tuntemaan, tekevät ainakin minun elämästäni mielekkään. Itse hätkähdän siihen onnen tunteeseen monia kertoja päivässä:

Aamulla kun auringonvalo siivilöityy aamiaispöytään, saan huulilleni kupin kuumaa, mustaa kahvia, toretta leipää ja eteeni hesarin, ajattelen että "Wau, onpa hieno hetki, taidan ottaa vielä pari palaa suklaata kahvin kylkeen". Sitten siemailen kahviani, makustelen leipää ja nautin auringon lämmöstä kasvoillani: puhdasta nautintoa!

Tai entäs sitten se, kun lapsen kanssa köllimme sohvalla kainalotusten ja luemme Risto Räppääjää ja nauramme molemmat. Silloin ajattelen, miten paljon rakkautta ja iloa siinä hetkessä onkaan, ja elämä tuntuu miltei liian hyvälle ollakseen totta.

Tai kun miehen kanssa avaamme pullon hyvää punaviiniä, kaivamme reseptikätköistä uuden eksoottisen reseptin ja alamme kokkailemaan illallista kaikessa rauhassa, jutellen päivän asioista, pusutellen, hassutellen, halaillen keittiössä...Ehkä salaa lapselta vähän eroottisestikin toisiamme hipeltäen ja punaviiniä siemaillen.

Tai kun menen ystävän kanssa vesijuoksemaan. Poljemme vettä sitkeästi, vartalo virkistyy ja samalla juoruamme ummet ja lammet. Tunnen yhteenkuuluvuutta, nauramme ja hyvä olo valuu kehoon liikunnan myötä. Päälle kuumat kaakaot uimahallin kahvilassa.

Tai kun lähden rantaan kävelylle ihan itsekseni pitkän päivän päätteeksi. Aurinko laskee, ilma on kirpeä ja luonto on henkeäsalpaavan kaunis. Kehossa ja mielessä on terve väsymys päivän töiden jäljiltä. Jossain raakkuu varis ja on ihan rauhallista.

Tai kun käperryn villasukkien ja irtokarkkipussin kanssa viltin alle ja avaan hyvän romaanin.



Näitä hetkiä on miljoonia. Olen kai vain sitten onnekas, kun minusta ne tuntuvat joltain. Vaikka legojen rakentaminen lattialla, se kun työstä saa mukavaa palautetta tai saa jonkun ison projektin valmiiksi, se kun on siivonnut asunnon ja ostanut olohuoneeseen leikkokukkia ja kaikkialla kiiltää ja kukat tuoksuvat. Minä en oikeastaan ymmärrä, miten joku EI nauti näistä asioista! Elämähän on uskomattoman hienoa: luonto, ihmiset, läheiset, kulttuuri...Se miltä kaikki näyttää ja tuoksuu ja tuntuu ja kuulostaa. Eikä moniinkaan nautintoihin tarvita paljoa rahaa tai edes liikoja aikoja. Mustasta kahvikupillisesta kello kuuden herätyksen jälkeen voi nauttia minuutin ajan täysillä ennen kuin ryntää ovesta ulos...

Rakastan ruoanlaittoa, leipomista, siivoamista. Työnikin on mielekästä ja teen vain 4 työpäivän viikkoja, joten aikaa jää perheelle enemmän. Niin ja rakastan perhettäni, yhteisiä ruokailuja, perjantain saunomista ja jätskiä sen päälle, lasten pyjamiin pukemista, sohvalla lötköttelyä yhdessä. Ulkoilua yhdessä, kotipihalla tai lähipuistossa tai metsäretkellä. Kaupungilla hengailua silloin tällöin, siis ostoksilla tms. Pieniä asioita. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan voi käpertyä miehen kainaloon joko katsomaan jotain telkkarista tai sitten jotain muuta mukavaa ;)



Lisäksi varaan itselleni 4-5 kertaa viikossa tilaisuuden juoksemiseen, siitä saa paljon energiaa. Liikun muutenkin tosi paljon, aina kun vain voi! Kuljen pyörällä työmatkat (14km/pvä), asiointimatkat, vien lapsia juosten kavereille leikkimään, synttäreille tms.



En ollenkaan ymmärrä, miten joku ei nauti arjesta! Sitähän tää elämä pääsääntöisesti on. Se pitää opetella tekemään miellyttäväksi. Ja juhlat, vaput, pääsiäiset, joulut, juhannukset, nehän on aivan extra-ihanaa aikaa! Kun niistä itse tekee sellaisia.. Ja kesälomareissut, meillä lähinnä kotimaassa pienellä budjetilla, kyläilyt, sukuloinnit. Ja ehkä kerran vuodessa saadaan lapsenvahti ja päästään miehen kanssa jonnekin kahdestaan yhdeksi illaksi. Se vasta juhlaa onkin =)

on meillekin tärkeää, kirjat, leffat, musiikki. Harvemmin käydään teatterissa tai näyttelyissä koko porukalla. Me ollaan myös paljon ihan rauhassa kotosalla, ei ravata kylpylöissä (lähellä on uimahalli, joten uimassa kyllä käydään) tai ostohelveteissä. Meidän nolo harrastus on se, että me leikitään yhdessä. Meitä on siis vanhemmat ja kolme lasta, 3-8 v. Me jätetään toisemma rauhaan myös. Jos joku haluaa olla kotona itsekseen, niin yritetään ottaa se huomioon.

Meille aikuisille on tärkeää myös jonkunnäköinen ruohonjuuritason toiminta, on kummilapsi Nepalissa ja pieni afrikkalainen koulu jota avustetaan. Ettei tämä elämä ole ihan vaan tässä meidän ympärillä oleva arki, vaan että maailma on vähän isompi.

- olen luonteeltani utelias

- mielikuvitukseni saa minut näkemään asiat kummallisista vinkkeleistä

- minulla on sisäinen tarve kehittää ja sivistää itseäni



...vaikkapa juomalla hyvää erikoiskahvia, jota ei ole ennen maistanut ja tutkimalla kahvin tausta siinä samalla. tai katsomalla klassikkoleffa, joka innoittaa ja tuo iloisen mielen ja saa tanssimaan. lukemalla kirjaa, joka pistää aivonystyrät koetukselle.

Godard on huippu! Teeman sarja ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta on ollut mulle ihan parasta arjen virkistystä tänä keväänä.



En muista enää numeroani, mutta otsikkoni oli, tietysti, Taide