Olen ihastunut työkaveriin

Leikit vaarallaista leikkiä, täytyy sanoa.

Vilpittömästi neuvon sinua hakemaan onnenhetket omasta perheestäsi, varsinkin kun kaikki on teillä kunnossa!!!



Itse rakastuin tulenpalavasti työkaveriini lähes kolme vuotta sitten. Se sotku jätti semmoiset jäljet omaan elämääni ja mikä pahinta; perheeni elämään, että jos vaan voisin palata taaksepäin niin olisin silloin pistänyt itseni lujille enkä lähtenyt EDES silmäpeliin!!



Tsemppiä sulle, pysy lujana!!!

vaan pitää huolta oman perheesi onnesta.

.. vaihtaisinko nykyelämäni yksinoloon?



Siihen ihastumiset kun useimmiten johtaa; menetät sekä nykyisen että ihastuksen.

Kyllähän sitä silloin kuka tahansa nainen varmaan ahdistuu, jos ei itse ole kiinnostunut. Varsinkin töissä, en minä ainakaan sellaisen kanssa suostuisi tekemään töitä, joka "roikuu" kiinni vaikka itseä ei kiinnostaisi.

Unohda koko juttu, vaikka nainen olisikin kiinnostunut. Työkaveriin ei vaan kannata sekaantua. Varsinkin kun olette molemmat varattuja. Se ihastuminen kyllä menee ajan mittaan ohi, kun et ruoki sitä.

Miksi ihmiset eivät osaa ottaa vastaan positiivisena asiana, jos joku ilmaisee heille kiintymystään?

Miksi heti pelätään jotain pahinta mahdollista takertumista?

Minä ainakin tunnen jotain jokaista naista kohtaan, johon olen ihastunut elämäni aikana -alaasteen ensirakkaudesta tähän ihastukseni kohteeseen.

Miksi ihastumisen pitäisi joko sammua tai johtaa suhteeseen?



Onko totta se, mitä olen pitkään pohtinut, että suurin osa ihmisiä sotkee rakkauden ja omistamishalun?

Siis eikö miehen ja naisen välillä voi olla pyyteetöntä rakkautta?

Pitäisikö parisuhteissa esiintyvää rakkautta pitää vain sairaana omistushaluna?



Minä en ainakaan tule sopeutumaan tähän kaavaan vaikka ymmärränkin neuvonne viisauden.



Mutta tätä vuodatusta lukiessani pitäisikin varmaan todeta, että aloitusotsikkoni oli väärä. En ole ihastunut vaan jo matkalla rakastumiseen.

Miksi ihastumisen pitäisi joko sammua tai johtaa suhteeseen?

Siis eikö miehen ja naisen välillä voi olla pyyteetöntä rakkautta?

että kuormasta ei pidä syödä.

En ole mikään moralisoija. Jos joku tahtoo pitää yllä avioliiton/avoliiton ulkopuolista suhdetta, niin siitä vaan. Se on jokaisen parin oma asia.

Ja kyllä miehen ja naisen välillä varmasti voi olla pyyteetöntä rakkautta. Mutta se vaan on niin että työyhteisö ei ole paras mahdollinen paikka pitää yllä minkäänlaista rakkautta. Kun olette vielä molemmat varattujakin. Entä jos se suhteenne ajan mittaan muuttuu fyysiseksi? Jos kaikki ei menekään jouhevasti ja mukavasti, niin sen jälkeen on varmasti todella kivaa tehdä töitä yhdessä. Työkaverinne alkavat varsin helposti puhua asiasta selkänne takana.

Kokemusta löytyy. Minulla oli suhde pomoni kanssa ( mikä tietysti tekee asiasta vielä kimurantimman ) enkä voi suositella tilannetta kenellekään.

niin varaudu siihen, että nainen saattaa ahdistua siitä kovasti. Joitakin ihmisiä sellainen imartelee, mutta toisissa yksipuolisen ihailun kohteeksi joutuminen aiheuttaa tosi epämiellyttäviä tunteita, erityisesti jos kohde on tahollaan onnellisessa parisuhteessa. Sellainen on joskus kohteelle tosi raskasta, kun tuntuu että työpaikalle mennessä tulee heti sellainen karvat pystyyn -reaktio, ja kohde saattaa joutua tuntemaan että koko ajan pitää olla kieli keskellä suuta, kun täytyy pitää työkaveria käsivarrenmitan päässä, ja vahtia mitä viestejä itse lähettää, ettei toinen tulkitse väärin,ettei vaan rohkaise tahtomattaan jne. Eikä voi vaan olla rauhassa ja tehdä hommiaan ja ajatella kaiken maailman asioita, kun tuntuu että joku koko ajan tarkkailee ja toivoo ja odottaa jotain. (Kokemusta on.)



On myös yleisesti ottaen epämukavaa jos työpaikan ilmapiirissä on kaikenlaisia ääneenlausumattomia jännitteitä. Sellainen saattaa häiritä koko työyhteisöä.



Liiasta sinnikkyydestä saattaa joutua jopa tulilinjalle sukupuolisesta häirinnästä ja ahdistelusta syytettynä. Ole varovainen.



Jos nainen vastaa tunteisiisi, varaudu mahdolliseen kaameaan emotionaaliseen lihamyllyyn, kun tunteet repivät teitä ristiriitaisiin suuntiin, syyllisyys ja mustasukkaisuus painaa, ja joutuu painimaan kauhean jaakobinpainin lasten ja perheen hyvinvoinnin ja omien intohimojen välillä.



Sinä saatat olla ihminen, joka on ihan sinut satunnaisten ihastumisten ja kuka ties syrjähyppyjenkin kanssa, mutta moni herkempi ihminen joutuu siinä menossa todelliseen henkiseen kiirastuleen. Jos todella välität hänestä, älä aja häntä siihen asemaan. Takapakkia ja kiireesti.



Ja mitä sinä pakenet omassa elämässäsi tähän ihastumisen/rakastumisen tunteesen? Mikä tuntuu tyhjältä, mitä kaipaat? Parisuhteen ulkopuoliset tunteet ovat hyvä varoitusmerkki siitä että kaikki ei ole kunnossa.



Neuvoni: anna tunteiden työkaveria kohtaan tulla ja mennä,mutta rupea korjaamaan omaa elämääsi ja miettimään miten se voisi olla hauskempaa, jännittävämpää ja aistillisempaa ilman että täytyy riskeerata omaa, perheen ja ulkopuolisten hyvinvointia tavalla, joka on loppupeleissä aika itsekästä.

Kuormasta syömisen haitallisuuden ymmärrän hyvin, jos työn tekemisen lähtökohdaksi otetaan, että työssä joutuu aina tekemään päätöksiä, jotka ovat työnanatajan edun, mutteivat työntekijän edun mukaisia. En tietenkään pystyisi tekemään päätöksiä, jotka olisivat tuolle naiselle onnettomuudeksi, vaikka se olisikin työnantajan etu. Lähden ennemmin itse tästä työpaikasta.

Mutta eikö siis olisi hyvä, että ihmiset tietäisivät, jos heidän ympäristössään on ihmisiä, jotka tarpeen vaatiessa luopua omista eduistaan heidän hyväkseen (siis kiintyneitä heihin).



Työsuhteet menee ja tulee. Tuskin tämä on meillä kummallakaan eläkepaikka, vaikka nyt tarjoaakin mielenkiintoisa haasteita.



Jos suhteemme muuttuisi fyysiseksi, se olisi hyvin nopeasti avointa. Ja työkaverit nyt puhuivat varmaan selkiemme takana jo paljon ennen kuin mitäään väreitä oli edes ilmassa.



Siis muista en välitä, mutta huolestunut olen siitä, että saatan luulla liikoja naisen ajatuksista. Luulen hänen olevan ihastunut, mutta tiedostavan kaikki riskit aivan kuten te minulle vastanneet. Hän nauttii antamastani huomiosta, muttei halua aktiivisesti viedä asiaa eteenpäin.



Siis jos näin on, niin miten pystyn tasapainoilemaan tilanteessa niin, että hän saa sen ilon ja onnen, jota luulen tilanteen hänelle tällä hetkellä tuottavan?

Ihastuminen parisuhteessa on ihan normaalia ja sitä tapahtuu kaikille jossain vaiheessa elämää. Eikä sinun tarvitse tuottaa sille ihastuksellesi yhtään mitään muuta iloa kuin normaali työkaveruus.



Ihastumiselle ei mitään voi, mutta noille suunnitelmillesi voit. Jos alat viedä asiaa eteenpäin, niin väistämättä loukkaat perhettäsi.



Tunteille ei oikein mitään voi, mutta teoille voi.

Kaipaan, että olisin jollekin tärkeä ja että se miltä minusta tuntuu kiinnostaisi jotain. Lapsille tunnen olevani tärkeä, mutta heille en voi tuntemuksiani kertoa.



Onnekseni luulen, että työyhteisössämme on niitä tärkeitä ihmisiä, jotka välittävät minulle viestin, jos nainen kokee itsensä ahdistetuksi, mutta varmahan en voi olla, mutta osaan kyllä pyytää anteeksi ja itseä suruni sitten jossain muualla.



Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että aika itsekästä omaan napaan tuijottelua tämä on, mutta minua häiritsee se, ettei näytä löytyvän yhtään ideaa kuinka tällainen potenntiaalisesti tuhoisa, mutta toisaalta kuitenkin niin positiivinen tunne - siis kaipuu toisen lähelle ja onnen saaminen toisen onnesta - saadaan tuottamaan jotain hyvää?

Mutta näin siinä varmaankin käy. Olemme molemmat sen verran korrekteja, että pidämme sopivan etäisyyden ja jossain vaiheessa päädymme kauemmaksi toisistamme. Sitten vanhana muistelemme toisiamme ja noita hetkiä.

Arvaanko oikein, että ns. päällisin puolin kunnossa olevassa parisuhteessasi ei ole ihan niin paljon lämpöä ja jakamista ja läheisyyttä, kuin voisi?



Tunne on sinulle nyt hyvä, mutta on oikein todennäköistä, että tulet vielä kärsimäänkin sen takia.



Oma julmettu parisuhteen ulkopuolinen ihastumiseni keski-iän kriisin pyörteissä kääntyi positiiviseksi, kun tajusin ettei tämä maaginen Toinen Henkilö ollut se jutun alku ja juuri, vaan se, etten MINÄ ollut sinut itseni enkä oman elämäni kanssa. Siitä alkoi korjausprosessi ja henkinen kasvu. Parisuhde omaan puolisoon joutui luupin alle, alettin harrastamaan yhdessä ja taistelemaan sitä arjen etääntymistä vastaan ihan tietoisesti. (Monilla auttaa siinä pariterapia, vihjeeksi mainittakon.) Itse rupesin harrastamaan, liikkumaan ja etsimään intohimon, kiinnostuksen ja välittämisen kohteita sitä kautta.



Sivumennen sanoen, minun ihastuksen kohteeni on minulle nyt vain hyvä kaveri, ja voin sanoa, että kaverisuhde on paljon terveempi tapa tukea, auttaa ja välittää toisesta ihmisestä kuin romanttinen kaipuu, joka aina loppujen lopuksi hakee vastakaikua ja kaihoaa ja kaipaa. Vähemmän itsepetosta ja ongelmien pakenemista tunnemyrskyihin. Enemmän vastuulista aikuisuutta. Oli se kivinen polku. :)



T: nro 10

Life is sad

Life is a bust

All ya can do is do what you must

You do what you must do and ya do it well

I'll do it for you honey baby can't you tell?