Mitä tehdä, jos ei ole ketään pytää lapselle kummiksi?

Meillä on neljä lasta.

Kolmella on kummit, jokaisella kaksi. Toinen on sama sukulainen kaikilla ja toinen ystävä- tai sukukaispiiristä. Eli yhteensä näissä on 4 ihmistä.



Meillä on pieni suku ja siihenkin pidetään huonosti yhteyttä. Ystäviä ei ole enempää. Kavereita, työ- ja puistotuttuja on. Esim. työkaverit on tosi mukavia, mutta vain työkavereita. Eli he todellakin imettelisivät jos kummiksi pyytäisi. Emme edes vapaa-ajalla tapaile.



Mitä tehdä tämän nelosen suhteen? Jättää kastamatta, kun ei ole kummeja?

Siinähän on ainakin hyvä syy teidän tutustua paremmin :)

Sitten vaan valitsette sukulais/kaveripiiristä sen kaikista läheisimmän. Minuakin pyydettiin kummiksi puistotuttavuuden perusteella ja hyvin on ystävyys lähtenyt kehittymään kummiuden myötä :)

kummeja.

johon kummilasta haluavat voisivat ilmoittautua ja josta kummiehdokkaita vailla olevat vanhemmat voisivat etsiä lapselleen sopivan kummin. Ilmoittautuisin heti tuollaiseen pankkiin, meillä nimittäin ei ole yhtään kummilasta, eikä varmaan saadakaan vielä pitkään pitkään aikaan. :(



Voi kun olisin työkaverisi tai puistotuttusi, ap! Suostuisin kummiksi riemusta kiljuen, vaikka emme niin kovin tuttuja (vielä) olisikaan. :)

* Pyytäkää kummiksi henkilöitä jotka ovat vanhempien lastenne kummeja



* Pyytäkää jotakin hieman etäisempää sukulaista, siis vaikkapa pikkuserkkua tmv.



* Hätätilanteessa seurakkunnasta voi pyytää kummia, tosin hänen taholtaan ei yleensä kannata odottaa paljoa yhteydenpitoa lapseen... Olen kuullut joskus esim. papin alkaneen kastettavan kummiksi.



* Miettikää onko lähipiirissänne ketään yksinäistä ihmistä (juuri joku sukulainen/työkaveri/naapuri tmv.) ja pyytäkää häntä. Jos ihmisellä on paljon tekemistä ja useita kummilapsia ei hän halua alkaa "puolituntemattomalle lapselle" kummiksi, mutta yksinäinen ihminen ottaa sen suurena kunniana. Ja taatusti joka perheellä on joku yksinäinen tuttu lähipiirissä...;)

Meillä vielä miehen suku on kirkkon kuulumattomia, joten se on myös rajoittanut tosi paljon kummiksi pyytämistä.



Itse myös olen kaivannut tosi paljon omien lasten lisäksi kummilasta, yhtään ei ole...



Jotenkin vaan tuntuu nololta kysyä jotain työkaveria, kun ajttelen, että ihmettelisivät sitä tosi paljon.

Isovanhemmista yksi asuu 100 kilometrien pässä, emme tapaa oikeastaan koskaan. Tällä isovanhemmalla on siellä "uusi elämä", uuden vaimon lapsenlapset ovat hänelle niitä lapsenlapsia, ei nämä biologiset.

Sitten yksi ei kuulu kirkkoon ja lopuilla mt-ongelmaa ja alkoholismia... Joten ei kiitos.

Vaikeeta on. Kolmosen kummitätikin on jo sen verran kaukainen, että näekemiset on vähissä ja itseäkin ärsyttää, kun kummista on tullut se lahja-automaatti. Ei hän meihin paljon ole yhteydessä kun joukuisin ja synttäreinä.



Anteksi kauhea valitus, itseäkin ärsyttää, että voi olla näin onnetonta yksien kummien hankinta!

-ap

mun kaveri sai seurakunnan kautta kummin kun heilläkään ei ollut ketään ketä kysyä.Heidän seurakunnassa ainakin oli tälläinen palvelu.

joten lapsilla (2 kpl) on vain yksi "kummi" kullakin. Meilläkään ei ihan oikeasti olisi ketään jolta "automaattisesti" voisi asiaa kysyä jos lapsia olisi enemmän. Jos kummit olisi pakko löytyä kysyisimme esim. omia kummejamme (siis miehen ja minun kummeja) tai sekkujamme (joita harvoin näemme) kummeiksi.



Vähän aikaa sittenhän tämä kummipula oli oikein uutisissa. Monet nuoret aikuiset eivät kuulu kirkkoon ja jos suku on pieni niin oikeasti on monelle hankalaa löytää ne vaaditut 2 kummia. Ei siis ole mikään ainutlaatuinen ongelma ap:lla.

Tyyliin olemme järjestelemässä kastejuhlaa vauvalle mutta kummit ovat hakusalla.

Itse en ainakaan suostuisi puolitutun puistokaverin tai kaukaisen sukulaisen kummiksi ellei olisi selvää että kummilta ei odoteta mitään. En haluaisi todellakaan olla mikään lahja-automaatti tuntemattomalle, vaikka tutuille kummilapsille mielelläni ostelenkin kaikenlaista.

Joku tuossa jo kirjoittikin, että omia kummeja voisi pyytää myös lasten kummeiksi. Meidänkin suvussa on näin, että isovanhempani ovat myös kummipoikansa tyttären kummeja. Olisiko teillä siis omissa kummeissa joku, jonka voisi pyytää?



Entäs serkut? Tai sisarustenne puolisot? Naapurit? Vanhempienne sisarukset?



Heittelen tässä nyt edes jotain ehdotuksia...



Tai sitten minä voin alkaa kummiksi... ;)



-6-

Meille ihan hyvä ratkaisu. Mitäs kirkko pitää tuollaisia aatamin aikaisia sääntöjä!

Mulla on laaja ystäväpiiri mutta kohtuu pieni suku. Toista kummia oli vaikea löytää kun kaikki kaverit on eronneet kirkosta. miehen kavereista ei ollut kummeiksi. onneksi keksittiin mun serkku+poikaystävä. Serkku ei kuulu kirkkoon, mutta poikaystävä kuului. hänestä tuli toinen virallinen kummi. toinen oli veljeni. epävirallinenkin kummi sai olla kastetoimituksessa mukana.



toivottavasti kirkolliskokous tiputtaa kummien määrän yhteen seuraavaan lapseen mennessä. oikeesti tulee ongelmia. Lisäksi haluisin pyytää muutamaa ystävääni, mutta kun tarvitaan aina ne 2 kirkkoon kuuluvaa...

ihmisillä on kummien löytämisessä (kirkosta eroamiset, vieraantuneet sukulaisuus-, lapsuudenystävyyssuhteet jne.), kummius on monelle kuitenkin merkityksellinen asia. Moni haluaa hoitaa hyvin suhdettaan kummilapseensa ja moni odottaa läheistä suhdetta lapsensa kummeihin. Jos kummisuhde ei toimi kummasta päästä tahansa johtuen, herättää se paljon pettymystä.

Kummi on kasteen todistaja ja vanhempien tukija kristillisessä kasvatuksessa (mikä pitää sisällään kaiken luontevan ja rakentavan suhteen luomisen kummilapseen ja tämän perheeseen). Kirkolliskokouksessa on muistakin käsitteillä esitys, jonka mukaan kummeja edellytettäisiin jatkossa vain yksi juuri tämän yleistyneen kummiongelman vuoksi. Kummipankkejakin olisi hyvä järjestää. Tällainen kummi voi ainakin pitää mielessään kummilastaan ja rukoilla tämän puolesta, vaikka muunlaista suhdetta ei syystä tai toisesta muodostuisikaan.

Meidän 5. lapsi jäi kastamatta, kun kummit loppui. Meille ihan hyvä ratkaisu. Mitäs kirkko pitää tuollaisia aatamin aikaisia sääntöjä!

Kysy kahden kesken, ei yleisessä kahvipöytäkeskustelussa tai hiekkalaatikon reunalla mammaraadin keskellä ja kerro suoraan tilanteestanne. Ei siinä ole mitään hävettävää, että ei ole laumoittain sukulaisia ja ystäviä, joita voisi kysyä. Kummiksi pääseminen on kunnia-asia, joten kerro kummiehdokkaille, miksi pyydät kaikista työkavereista tai puistotutuista juuri heitä tähän tehtävään.

Oletko kohteliaasti keskustellut asiasta heidän kanssaan, voisivatko he ajatella liittyvänsä kirkkoon (takaisin)? Ei millään "liityn kirkkoon kasteen ajaksi, eroan seuraavana maanantaina" -mielellä, vaan niin, että tuleva kummius voi olla saumakohta ajatella asioita ja miettiä suhdetta kristinuskoon uudelleen. Jos ystäväsi eivät ole käyneet rippikoulua, puhua asiasta ajoissa, että he ehtivät käydä sen hyvissä ajoin. Viikko ennen ristiäisiä ei ole kovin toimiva tapa soittaa seurakuntaan ja kysyä aikuisrippikoulusta... Jos taas ystäväsi eivät halua kuulua kirkkoon vakaumussyistä (eivät ole kristittyjä), ei ole kenenkään etu, että he liittyisivät kirkkoon vain, jotta heistä tulisi kirkon kirjoihin kirjattuja kummeja.

Mulla on laaja ystäväpiiri mutta kohtuu pieni suku. Toista kummia oli vaikea löytää kun kaikki kaverit on eronneet kirkosta. miehen kavereista ei ollut kummeiksi. onneksi keksittiin mun serkku+poikaystävä. Serkku ei kuulu kirkkoon, mutta poikaystävä kuului. hänestä tuli toinen virallinen kummi. toinen oli veljeni. epävirallinenkin kummi sai olla kastetoimituksessa mukana.

toivottavasti kirkolliskokous tiputtaa kummien määrän yhteen seuraavaan lapseen mennessä. oikeesti tulee ongelmia. Lisäksi haluisin pyytää muutamaa ystävääni, mutta kun tarvitaan aina ne 2 kirkkoon kuuluvaa...

Ei kenenkään kastamisen kummien puutteeseen pitäisi kaatua.

Olisi herättänyt aika paljon kummastusta tyyliin eikö noilla todellakaan ole sukulaisia/ystäviä. Koeta enemmän tutustua niihin puistotuttuihin. Pyydä kylään tms. Jospa se siitä.



Itsekin stressasin aika lailla kummiasiaa. Lopulta sain pyydetyksi paria ystävää, joista olin jo paljon etääntynyt. Toinen heistä ei ole käynyt lasta ristiäisten jälkeen vauvaa katsomassa kertaakaan ja vauva on jo pian 7 kk. Eli en tiedä oliko sopiva valinta.



Toivottavasti keksitte jonkun. Ei se haittaa vaikkaa pyydettävä hämmästyisi. Saattaa siltikin suostua :-)