Miksi äiti/isäpuolen pitäisi rakastaa puolisonsa lapsia, jotka ovat edellisestä suhteesta?

Toisen lapsia voi vallan hyvin rakastaa, ja kyllä se rakkaus sieltä tulee, jos vain saa olla lasten kanssa tarpeeksi paljon eikä heitä aivopestä äiti/isäpuolta vastaan. Sehän on aika usein tilanne, että vanhemmat ovat lapsistaan niin mustasukkaisia etteivät antaisi kenenkään muun heitä rakastaa. Etenkin pienet lapset ovat yleensä valmiita rakastamaan uutta ihmistä, jos saavat vanhemmiltaan siihen luvan. Murkut nyt taas eivät tietenkään tarvitse lisää vanhempia, vaan vähemmän.

Ei ketään PIDÄ rakastaa. Sitä joko rakastaa tai sitten ei.

Rakasta lähinmäistä niinkuin itseäsi....sepä se älä vamppaa toisen miestä jos et suvaitse toisen jo sinua ennen olleita lapsia....

Mielestäni aika kohtuuton vaatimus, että pitäisi rakastaa toisen lapsia.

Kyllä niitä raivareita ym. pakostikin vastaantulevia ongelmia on huomattavasti helpompi sietää, kun aidosti niistä lapsista välittää. Siitä ollaan tässä just puhuttu, kun miehen lapset ovat nyt teini-iässä ja pirun vaikeita käsitellä. Jos en olisi tuntenut niitä sellaisina ihanina pikkupalleroina ja rakastunut niihin ihan täysillä silloin, niin en kyllä nyt jaksaisi katsella päivääkään tuota menoa...

jos hän ei olisi oppinut rakastamaan minun (nykyään meidän) lasta. Meille tulossa lisää lapsia ja kaikki ovat tasa-arvoisia välittämättä onko biologinen vai ei!

Tiedän miten tärkeitä he ovat äidilleen ja sitä kautta minullekin. Jos niin käy, että minusta tulee heidän isäpuolensa, niin luulen kyllä rakastavani heitä kuin omiani., jos vaan pääsen heistä vastuuta ottamaan. Heidän tunteistaan en ole niinkään varma. Isä heillä on ja ehkä olen aina heille perheenrikkoja.

Mitä se rakkaus on?

jonka lapsista et pidä. Se olisi kohtuutonta lapsia kohtaan. Lapset joutuvat kärsimään sinun rakkaudettomuudestasi läpi koko elämänsä. Oletko lainkaan empaattinen? Jos olet, niin voit kuvitella, minkälainen tunne on, jos sinua ei hyväksytä sinunasi joukkoon.

Löydät varmaan miehen/naisen, jolla ei ole lapsia ja voit siten rakentaa hänen kanssaan sinua tyydyttävän elämän yhdessä. Mutta muista esittää harras toive, että tuleva puoliso ei myöhemmin erehdy elämään ihmisen kanssa, joka ei rakastaisi sinun lapsiasi - voihan olla, että te eroatte, tai sinä voit kuolla ja jättää puolisosi nuoreksi leskeksi..

voi kuitenkin kohdella huomaavaisesti, tasapuolisesti ja ystävällisesti. Ehkä se onkin sitten sitä rakkautta, en tiedä.

...että rakkaus on tekoja. Kun ensin kohtelee lapsia hyväksyvästi ja rakastavasti niin kyllä tunteet tulevat perässä. Lapset luottavat ihmiseen joka huolehtii hänestä, olipa se munaskuita myöten aitoa tai ei, ja lapsen kiintymykseen on lähes mahdotonta olla vastaamatta.

En mä rakasta miehen lasta, en aina edes tykkää, mutta elettävä on. Yhdessä oltu 10v miehen kanssa enkä oo oppinu rakastamaan vaikka pikku natiaisesta nähny.

saada elää perheessä, jossa heitä rakastetaan, ei vain siedetä.



Lapset eivät koskaan ole niitä, jotka ovat valinneet sen uusperhe-elämän. Siksi aikuisten pitää pystyä parempaan tai olla moisiin kuvioihin ryhtymättä.