Lue keskustelun säännöt.
Jos tuomitset virikehoidon niin älä edes avaa tätä!
14.05.2009 |
La on tässä kuussa. Esikoinen on 2v ja hoidossa perhepäivähoitajalla.
Mieheni vie hänet aamuisin n. 8 aikaan ja hakee 16-17. Minä jäin töistä pois 2kk sitten. Nyt on ongelmana se, ettei lapselle kotona kelpaa kukaan muu kuin minä. Isä ei voi edes iltasatua lukea tai vaihtaa vaippaa.
Onkohan nyt joku vaihe, että äiti on ykkönen vai oireileeko lapsi sitä, että näkee minun aamulla jäävän kotiin?
Kommentit (36)
niin tämä meni taas tyhmäksi kiistelyksi!
Tilanteita on erilaisia ja meillä on nyt tällainen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se on ihan ok, eikä sitä tarvitse netissä huudella.¨
Mutta jos itse käytät kaksivuotiaan kohdalla virikehoito-nimitystä, ja vielä täydestä hoitopäivästä, niin ei voi mitään, jos et vaikuta ihan täysillä käyvältä vanhemmalta. Virikehoitoa tarvitsevat nimittäin vain vähän vanhemmat lapset, ja silloinkin puolikas päivä riittää hyvin.
Väliin kelpaa vain äiti ja jossain vaiheessa kelvannut vain isä. Eikä tähän ole vaikuttanut se, onko päiväkodissa vai kotona.
Kehityspsykologien mukaanhan tuo liittyy äidistä irtaantumiseen ja oman erillisyyden tajuamiseen. Ja joidenkin psykoanalyytikoiden mukaan samaa sukupuolta olevaan vanhempaan samaistumiseen tai vastakkaista sukupuolta olevaan rakastumiseen. Uskokoon ken tahtoo.
Meillä on vaikuttanut kyllä joskus se, että jos toinen vanhempi on ollut paljon poissa kotoa, hän ei ole enää kelvannutkaan mihinkään.
Oma 21/2 vuotiaani meni Montessori kouluun ja heti naki miten hyodyllista se oli ainoalle lapselle. Kahden aikuisen sijasta sai omanikaista seuraa, oppi leikkimaan ja jakamaan ja paljon muuta.
t. kasvatusalan ammattilainen.
Hänellä on ollut äitiä ikävä ja yhdistää isänsä siihen henkilöön joka jättää hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten sinulla ei ole perustetta sanoa syytä hänelle, miksi hänen pitää olla hoidossa kun sinä olet kotona.
HÄnellä on varmasti myös päiväsaikaan kova ikävä äitiään, joten hän hakee läheisyyttä illalla kovasti. 2-Vuotias on kuitenkin vielä melko pieni tai siis erittäin pieni.
En tuomitse sitä, että lapsi on hoidossa, koska en tunne teitä enkä tiedä tilanteestanne. Oma lapseni aloitti hoidossa myös erittäin varhain ja kokemuksesat siis tiedän, kuinka hänelle läheisyys on aina ollut erittäin tärkeää.
Jos tilanne vaatii sitä, että lapsen on jostin syystä oltava hoidossa (2.vuotias ei tarvitse vielä mitään virikkeitä) niin koita tarjota hänelle aikaa iltaisin niin paljon kuin mahdollista ja anna vauva miehellesi hoitoon ilta-ajaksi. Näin myös mies saa luota suhdetta vauvaan, onhan vauva kanssasi päivät.
Tuskinpa on suurempaa hätää, mutta kannattaa viimeistään tässä vaiheessa alkaa miettimään, kuinka ehkäisette mustasukkaisuutta toisen synnyttyä. Mustasukkaisuutta ei nimittäin ainakaan vähennä se, että isä vie lapsen hoitoon ja sinä jäät kotiin uuden vauvan kanssa.
Ja ei, en vastusta virikehoitoa missään nimessä, vaikka varoitankin, että se _saattaa_ lisätä jonkinverran mustasukkaisuutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ette lyhentäisi hoitopäivää tai pitäisi välillä vapaapäiviä?
Vähän isompana hän ymmärtää, että isä vie hänet hoitoon ja sinä jäät kotiin, ja kun talossa on vauva, hän ymmärtää, että hän joutuu hoitoon ja vauva saa jäädä sinun kanssasi kotiin.
Meidän lasten hoitoryhmässä on ollut samanlainen lapsi kokopäivähoidossa, ja - hm, kielsit antamasta negatiivista kritiikkiä, joten olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänet on varmaankin määrätty sairaslomalle, eikä hän saa juoksennella 2-vuotiaan perässä tai nostella taaperoita.Niin että varmaan se hoitopäivä on ihan tarpeen.
Muistan kyllä, että meilläkin oli vähän tuommoista kn lapsi oli 2. Osa siitä johtui varmaan siitä,e ttä lapsi oli 2, osa siitä, että meilläkin tapahtui siihen aikaan kaikenlaista ja oas vielä siitä, että meidän mies on esim sadunluvussa oikeasti aika surkea.
Ole huoleti ap, se menee aikanaan ohi. Meillä myös 2v. ja on kotihoidossa. Ja vain äiti kelpaa hänelle juuri nyt, vaikka isä onkin paljon kotona ja touhuaa muuten pojan kanssa paljon, mutta tietyt jutut "saa" vain äiti tehdä. =)
Ja mustasukkaisuudesta selviää, kun huomioi isompaa lasta silloin kun vauva esim. nukkuu.
Ja muuten meidän 2vuotias on jo niin vilkas kaveri, että hän aloittaa myös syksyllä (no onhan hän sillloin jo reilu 2.5v.) myös päivähoidossa, tosin puolikaalla paikalla ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi lapsi parkaa kun äiti ei välitä.
Oma 21/2 vuotiaani meni Montessori kouluun ja heti naki miten hyodyllista se oli ainoalle lapselle. Kahden aikuisen sijasta sai omanikaista seuraa, oppi leikkimaan ja jakamaan ja paljon muuta.
t. kasvatusalan ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai aiotko _todellakin_ pitää pienen 2-vuotiaan 8-9 tuntia päivässä hoidossa ollessasi itse kotona vauvan kanssa??
eli kun lapsemme oli 2v tuli isä tärkeäksi ja alkoi kelpaamaan. Tähän asti oli vain äiti saanut esim. nukuttaa. Meillä oli se tilanne, että minä olin aloittanut töissä, mutta jouduin jäämään sairaslomalle raskauspahoinvoinnin vuoksi. Eli käytännössä olin kotona koko ajan. Lapsi ei kuitenkaan tästä tiennyt, valehtelimme hänelle että minä menen töihin. Minä vein ja isä haki hoidosta. Jouduin olemaan saikulla lähes koko raskauden ajan. Enkä kyllä kotonakaan pystynyt lapsesta huolehtimaan eli se saattoi meillä olla syy, miksi isä tuli tärkeäksi. Nyt olen lapsen 3,5 v ja pikkusisaruksen 1v kanssa kotona, ja edelleen isä on huipputärkeä isosisarukselle.
Vai aiotko _todellakin_ pitää pienen 2-vuotiaan 8-9 tuntia päivässä hoidossa ollessasi itse kotona vauvan kanssa??
mutta 2-v ei todellakaan ymmärrä äidin olevan kotona koko päivää! Eikä hänelle ole mitään syytä tätä perustellakaan.
Esim. itse olen nyt ollut sairaslomalla liki 2kk, eikä meidän 2½-vuotiaamme todellakaan ole käsittänyt minun olevan päivät kotona. Hän on myös ollut aina kiinni minussa illat, joten tässä ei ole ollut eroa sen välillä, olenko ollut saikulla vai töissä. Suurin suu kuopuksemme minussa roikkumiseen on varmasti se, että tulin imettäneeksi hänen pari vuotiaaksi... Ei siis n. 1-vuotiaana aloitettu hoito päiväkodissa, jossa hän muuten viihtyy erinomaisesti (mm. aamuisin jää tyytyväisenä tarhaan ja hakisessa juoksee karkuun). Isä viettää meillä myös paljon aikaa kuopuksen kanssa, ja häntä tämä tottelee paremmin. Minua iltatähtösemme haluaa pompottaa... Monessa suhteessa kyseessä meillä onkin enemmän se, että minä haluan asettaa rajoja, muut sitten hemmottelevat.
Miksi tuollaiset lehmät tekee lisää lapsia työntäen pienen esikoisen hoitoon jaloistaan. Ymmärrän kyllä, että esikoinen on nyt hoidossa jos ap on sairaslomalla, mutta sitä en ymmärrä ellei tämä äiti-ihminen aiokaan ottaa 2v esikoista kotiin vauvan synnyttyä.
Meillä aikanaan näin esikoinen oli puolitoista kun kuopus syntyi ja arvatkaa mitä esikoinen oli hoidossa koko päivän vaikka olin kotona.
Mutta kuten todettu te ette tiedä miksi näin tehtiin kuten minä en tunne muiden perheiden tilanteita en voi heitä tuomita.
Sen verran voin sanoa, että esikoisen hoidossa olo oli tuolloin elin ehto.
En voi ymmärtää!!