Jos tuomitset virikehoidon niin älä edes avaa tätä!

turvaan kuten sinun tapauksessasi. Suuri osa kuitenkin laittaa esikoisensa laiskuuttaan hoitoon.

Meillä aikanaan näin esikoinen oli puolitoista kun kuopus syntyi ja arvatkaa mitä esikoinen oli hoidossa koko päivän vaikka olin kotona.

Mutta kuten todettu te ette tiedä miksi näin tehtiin kuten minä en tunne muiden perheiden tilanteita en voi heitä tuomita.

Sen verran voin sanoa, että esikoisen hoidossa olo oli tuolloin elin ehto.

Minulla ei ollut tuolloin mielenterveysongelmia kuten ei ole nytkään.



Terveyteen tosin tuo tilanne liittyi, mutta minä olin terve kun pukki. Vai että päiväksi turvaan mielenterveysongelmistä kärsivältä äidiltä hah hah kyllä sä olet hauska.

Uskon kyllä että sinun elämässä kaikki on aika mustavalkoista joko äiti on melkein pakkopaidassa tai se on laiska.

Minulla ei ollut tuolloin mielenterveysongelmia kuten ei ole nytkään.

Terveyteen tosin tuo tilanne liittyi, mutta minä olin terve kun pukki. Vai että päiväksi turvaan mielenterveysongelmistä kärsivältä äidiltä hah hah kyllä sä olet hauska.

Uskon kyllä että sinun elämässä kaikki on aika mustavalkoista joko äiti on melkein pakkopaidassa tai se on laiska.

Luulen, että äidillä on oma syynsä olla kotona ja laittaa lapsi hoitoon. Minun raskaudessani jouduin ensin vuodelepoon, sitten kuukaudeksi sairaalaan ja lopuksi lapsi syntyi keskosena -- joo ja vanhempi lapsi olisi taatusti ollut virikehoidossa jos olisi ollut mahdollista.

kuin laiskuutta ja huonoa kiintymyssuhdetta lapseen, joka sitten selitellään näillä iänikuisillä lässynlässyn jutuilla

- Olen parempi äiti, kunhan lapseni ei ole luonani kuin pari tuntia päivässä... just joo

-lapsi nauttii hurjasti kavereistaan... ja miksi se sitten huutaa ja ripustautuu iltakaudet kun on kerran niin perkeleen kivaa

- en jaksaisi muuten, ja vain marttyyriäidit hoitaa lapsensa itse... ei vaan paskat luuserit kyörää pienet lapset pois alta, että saa muhia kotona vauvan kanssa ja syödä suklaatia rauhassa.



Ap on luusereiden luuseri, ja todella surkea äidinkuvatus, kuten kaikki muutkin virikelasten äidit.

kuin laiskuutta ja huonoa kiintymyssuhdetta lapseen, joka sitten selitellään näillä iänikuisillä lässynlässyn jutuilla

- Olen parempi äiti, kunhan lapseni ei ole luonani kuin pari tuntia päivässä... just joo

-lapsi nauttii hurjasti kavereistaan... ja miksi se sitten huutaa ja ripustautuu iltakaudet kun on kerran niin perkeleen kivaa

- en jaksaisi muuten, ja vain marttyyriäidit hoitaa lapsensa itse... ei vaan paskat luuserit kyörää pienet lapset pois alta, että saa muhia kotona vauvan kanssa ja syödä suklaatia rauhassa.

Ap on luusereiden luuseri, ja todella surkea äidinkuvatus, kuten kaikki muutkin virikelasten äidit.

Heti jos äidiltä ei kuola valu suupielestä on hän laiska kun vie isomman hoitoon.



Todellisuudessa syitä on moninaisia. Pienempi lapsi esimerkiksi sairaalassa vaikka keskosuuden takia sinne sairaalaan ei varmastikkaan mennä päivittäin katsomaan uhmaikäinen kakara kainalossa. Voisin helposti kuvitella, että jos isommat ovat hoidossa päivällä ja äiti käy tällä aikaa sairaalassa sen yhden lapsen luona olisi tilanne niin ihanteellinen kun se vaan tuolloin voi olla.



Kuten muutkin ovat sanoneet perheiden syitä ei tunneta joten pidetään me turvat tukossa vaikka äiti näyttääkin terveeltä (lue ei valu sitä kuolaa suupielestä)

mitenkäs se menikään, se "ensimmäinen kivi"?



Tuomitaan ap:n tilannetta tuntematta...



Nainen on todellakin susi toiselle naiselle.

kaksi kuukautta ennen kolmannen lapsen syntymää, vaikka olin itse kotona. Olin sairaslomalla ja vuodelevossa enkä todellakaan olisi voinut hoitaa isompia lapsia kotona. Välillä olin myös sairaalassa osastolla. Kun vauva syntyi isommat lapset olivat kaksi viikkoa lomalla päiväkodista ja sen jälkeen ovat olleet hoidossa 4h päivässä. Älkää nyt siis alkako kivittää ap:tä kun ette edes tiedä, miksi lapsi on hoidossa.

Oma lapseni meni hoitoon jo alle vuoden ikäisenä, melko pakottavista syistä, joita en tässä sen enempää selosta. Tahdoin vain aikaisemmassa viestissä sanoa, että kokemuksesta tiedän, että lapsi kaipaa huomkioita ja paljon äidiltään hoidon jälkeen.



SIinä mielessä on hyvä, että vanhemmalla lapsella on hoitopaikka ainakin pikkusisaruksen syntymään asti, että äiti voi ison mahansa kanssa olla rauhassa ja sairaalassaoloaika on helpompaa kun ei tarvitse miettiä hoitoa niin aktiivisesti. Siinähän ei myöskään ole kyse virikkeestä vaan puhtaasta järjestä. Edelleen olen sitä mieltä, että kaksivuotiaalle riittää periaatteesa virikkeet kotona, varsinaisia kavereita tarvitsee vasta vuoden parin päästä.



kolmonen

fyysisesti ja psyykkisesti terveen kotiäidin lasten ei kuulu olla kokopäivä hoidossa, silloin ei voi muuta sanoa kuin miksi ihmeessä, alle3v ei mitään virikehoitoa tarvitse.



Mutta jos äiti on viimeisillään raskaana ja sairaslomalla tai se keskonen on sairaalassa tai äiti tai pieni sisarus muuten pahasti sairas ymmärrän että isompi lapsi on osan aikaa hoidossa tai vaikka koko päivän, minusta kyseesä ei edes ole mikään virikehoito vaan pakottava tarve.

ensin oireili kotona, sitten myös päiväkodissa. Meni aika mahdottomaksi ja mietittiin miten voisi helpottaa lapsen läheisyyskkaipuuta.

Ihan asiallisesti kävivät hoitokeskustelua tästä ja päätyivät kokeilemaan lapsen synnyttyä neljää hoitopäivää 8-15 ajalla. Helpotti heti. Tässä tehtiin niin, että lapsen syntymän jälkeen isä käytti isyysvapaataan lyhentäen työviikkoaan (oli pois aina pe ja ma) ja äiti taas haki noina neljänä päivänä.

Sellaista on osapäiväinen hoito yli kolmevuotiailla lapsilla.



Kokopäivähoito kaksivuotiaalla ei ole virikehoitoa vaan ihan tavallista hoitoa. Ehkä teillä on siihen syynne, mutta tottakai tuon ikäinen voi asiasta oireilla.

Kun on hoitanut lapsensa hyvin mielin kotona huolimatta huono-unisista koliikkivauvoista, tissitakiaisvaiheesta, uhmasta, sairasteluista, oksenteluista, supisteluista ja lapset ovat saaneet joka ikinen päivä virikkeitä ja ulkoilua tarpeeksi. Ei hitto teitä onnettomia ja avuttomia jotka ilman ton parempaa syytä kiikutatte lapsenne virikehoitoon:)

Mun minä palasin töihin äitiyslomalta, kuopus oli siinä alle kaksi vuotias. Muutaman kuukauden jälkeen uudessa työssä selvisi, että tehtävään liittyy aika paljon matkustamista, kaukomatkoa aikaeroineen ja viikon poissaoloineen jne. Kun reissut alkoivat, kuopus ei kelpuuttanut minua nukuttamaan, kuin silloin, jos isi oli jostain syystä illan pois.



Puoli vuotta poistuin aina kuopuksen huoneesta ja vaihdoimme mieheni kanssa nukutusvuoroa, kun vastustus oli sen verran kovaa. Sitten lopulta päätin, että lapsen on opittava luottamaan minuun, ja etten aina heti lähde pois. Ja kuuntelin puoli tuntia huutoa illalla ja seuravana iltana vastustus oli jo huomattavasti vähäisempää. Ja pikkuhiljaa tilanne muuttui.

fyysisesti ja psyykkisesti terveen kotiäidin lasten ei kuulu olla kokopäivä hoidossa, silloin ei voi muuta sanoa kuin miksi ihmeessä, alle3v ei mitään virikehoitoa tarvitse.

Mutta jos äiti on viimeisillään raskaana ja sairaslomalla tai se keskonen on sairaalassa tai äiti tai pieni sisarus muuten pahasti sairas ymmärrän että isompi lapsi on osan aikaa hoidossa tai vaikka koko päivän, minusta kyseesä ei edes ole mikään virikehoito vaan pakottava tarve.