Millainen elämä on ns. sosiaalisesti hyväksyttyä 30-vuotiaana? Entä 40? 25?

Eli millä tavalla pitää kussakin iässä elää, että kanssaihmisillä ei ole oikeutta huomautella "väärin" elämisestä?



Minusta tämä on vähän samanlainen juttu kuin se, että miehen "pitää" olla naista vanhempi" jonkin käsittämättömän syyn takia. Muu herättää kummastusta ja siitä saa huomautella.

minä huomauttele toisten ratkaisuista. Ei tulisi mieleenikään 'huomautella', jos joku menee itseään nuoremman miehen kanssa naimisiin, hulluahan se olisi toisen elämää arvostella.



Toki sitten jos joku oikeasti tarvitsisi puuttumista, joku alkoholisti tai lasten pahoinpitelijä tai laiminlyöjä tms, niin sitten kai pitäisi olla rohkeutta puuttua.

että olen surkea kokki.

Eli minun tuli nyt lähes nelikymppisenä perheenäitinä loihtia kolmesti päivässä terveellistä, halpaa, maukasta jne ruokaa, ilman eineksiä, puolieineksiä sekä perunan (!) kera.

Käytän ruoanlaittoon aika runsaasti pakastevihanneksia (kaikenlaisia pusseja). Harvoin muuta einestavaraa, hernekeitonkin keittelen itse ja osa pakastetaan.... En siis ymmärrä tätä asiaa.

Ollaanhan me ehkä hiukan epäsovinnainen perhe:

Minä olen muutaman vuoden vanhempi 5cm lyhyempää miestäni. Mies on terveydenhoitoalalla, minulla on tekninen koulutus. Minä tienaan huomattavasti enemmän ja olen meidän perheen uraohjus. Mies kokkaa taivaallisen makuista ruokaa ja sisutaa. Minä keitän teevettä ja joskus kahvia, hoidan kaikki sähköhommat meidän perheessä.

- 25v: ainakin yksi korkeakoulututkinto, naimisissa, oma vuokrakolmio

- 30v: vakituiset työpaikat, harmaa farmamallinen auto, 2 lasta, omakotitalo ja kultainen noutaja

- 40v: 3 lasta, omakotitalo maksettu, vene, kesämökki, koko perhe golfaa

pitää olla:

- 2,5 lasta

-koira

-farmari Volvo

-omakotitalo

lopullisia sitoumuksia. Eli mielellään on kihlattu/poikaystävä ja ehkä häät suunnitelmissa ja vauva, mutta ei vielä kuitenkaan perhettä ja aviomiestä. Opiskeltu on ja nyt pyritään eteenpäin valitsemallaan tiellä. Itse asiassa vähän kaikessa on tavallaan valittu se oma tie ja sitä nyt määrätietoisesti on alettu tarpomaan.



30v= vakiintunut parisuhde, lapsi tai vähintään lapsi suunnitteilla. Omistusasunto mielellään hankittuna tai vähintään suunnitteilla.



40v= Kaikki valmiina. Vakkarityö, perhe, harrastukset. Elämä kulkee tuttuja ratoja ja välillä on aikaa itselleen lukien tms, ei enää ainakaan usein rajusti bailaten.

Näihin oletuksiin olen 30-v täytettyäni törmännyt:



-ainakin suht vakituinen työpaikka

-okt

-naimisissa

-pieni lapsi tai lapsia tulossa lähiaikoina



Mä olen tyhmistynyt muiden silmissä, koska akateemisuudestani huolimatta mulla ei ole työpaikkaa tai aikomusta mennä lähiaikoina töihin ja lapsia aloin tehdä, etten jopa tehtailla, liian aikaisin: 25-vuotiaana. Okt on ja olen naimisissa. Talo on joidenkin mielestä liian iso (ilmeisesti taas johtuu usean vuoden kotiäitiydestäni, meidän "pitäisi" olla köyhempiä).

menimme naimisiin, kun minä olin 22 v ja mies 25 v. Ilmoitettiin heti saman tien, että ainakaan viiteen vuoteen ei tule lapsia. Mutta sitten kun pidettään toinenkin viisivuotiskausi - eli kymmenen vuotta yhteensä - ilman lapsia, niin sitä pidettiin omituisena.

Suosittelen sitä kuitenkin kaikille:-).



Olen myös joutunut selittelemään sitä, ettei minulla liki 40-vuotiaana ollut vielä vakityötä. Olin tehnyt sitä, tätä ja tuota.



Vähän joudun selittelemään sitä, että meillä on vain 2 poikaa, nyt jo koululaisia molemmat. Moni kyselee, miksi emme ole yrittäneet tyttöä. Siinä sitten olen selitellyt, että me teemme lapsia, emme sukupuolia.



Tämän enempää en ole joutunut selittelemään. Vaikka lapsia onkin vain kaksi, emme golfaa eikä meillä ole kesämökkiä, eikä edes omakotitaloa. Onneksi on sentäs vene :-).

- 50. avioero, mies uusissa naimisissa, vaimo etsii itseään. Kesimmäinen lapsi huumevierotuksessa ja nuorimmalla anoreksia

- 60 mies hankki moottoripyörän, ex.vaimokin avioitui uudestaan. Vanhin lapsi saa pian lapsen, mutta isovanhemmat on kiireisiä. keskimmäinen on Subutex-hoidossa ja käy työpajalla töissä. Nuorempi läksi ashramiin Intiaan.

- 70 mies sairastaa eturauhassyöpää ja muuttaa Knarialla, naisystävä on jäänyt matkasta. Vaimo hoitaa uutta puolisoa, joka lievän aivoinnfarktin jälkeen joutuu elämään pienesti. Vanhimmalla lapsella on jo 2 lasta , ja subutex hoidossa olleellakin on yksi, mutta hän on sijaisperheessä. Nuorin lapsista palasi opiskelemaan ja on liittynyt kokoomukseen.

Olen 29, mieheni myös. Kaksi lasta, kolmas tulossa, omakotitalo rakennettu itse, farmariauto, miehellä oma yritys ja minulla vakituinen työpaikka.

mutta se on kauheaa, että ympäristö esittää näitä ajatuksia niille, joilla näitä asioita ei ole. "missä lapset, vuokrallako te oottekin, millä te kuljette kun ei ole autoa ja eikö sitä työtä ala löytyä"

Näinkö ne asiat pitää kaikilla olla?

Olen 29, mieheni myös. Kaksi lasta, kolmas tulossa, omakotitalo rakennettu itse, farmariauto, miehellä oma yritys ja minulla vakituinen työpaikka.

sosiaalisesti vähemmän hyväksytympää eli ainakin tiukkapipoisimmilta alkaa tulla kyselyitä että eikös se jo olis aika...!



Eli 30v ehdottomasti jo vakkarisuhde ja vähintään yksi lapsi, mieluiten lapset jo tehtynä. Jos ei vielä tehtynä niin kiireen vilkkaa tehtävä loput ettei ole sitten liian vanha (ja tää ei oo minun mielipide sitten vaan yleinen sosiaalinen ilmapiiri sanoo näin...)



25v alkaen on sopivaa alkaa niitä lapsia tekemään ja naimisiin menemään. Ennen sitä on turhan hätiköityä monen mielestä.



40v:stä en osaa sanoa kun en ole sitä ikää vielä elänyt.

monen mielestä...



Ja 30v mennessä pysyvä työsuhde, muuten voivotellaan!

Kertaakaan ei saisi pyytää apua missään asiassa mutta toisaalta josset jotain osaa ja vielä myönnät sen, olet uusavuton luuseri :D. Ainoa hyväksyttävä tekosyy juoda on joku konjakki jouluisin, nuorten ihmisten ei pidä bilettää kertaakaan sen jälkeen kun ovat lisääntyneet (nelikymppiset saavat kyllä naukkailla viiniä, mutta sehän on vain sivistynyttä). Tutkinto pitää olla, mielellään akateeminen, kaikkihan sen tietävät että amiksesta tulleet ovat luusereita (jotka sitten auttavat näitä akateemisia jotka eivät osaa edes tietokonettaan päälle pistää)...;) Se että unelma-ala liittyy kädentaitoihin, ei ole mikään syy opiskella vain yksi tutkinto (ja nimenomaan siellä AMIKSESSA). Lapset tulee vaatettaa hyvin ja äidin tulee olla hoikka+hehkeä sillä "olettehan vielä noin nuoriakin".

meidät määritellään:



Minä 28v, mies 30v

yksi lapsi 3v, toinen tulossa syksyllä.



Mulla vakituinen työpaikka, ja gradua viimeistelen, palautan tämän kevään aikana.



Miehellä koulutus ja vakkari duuni.



Mutta ei autoa, vuokralla asutaan ja molemmat soittaa keikkailevissa rokkibändeissä, eli vietetään myös sitä niin paheellista iltaelämää silloin tällöin, eikä vaan pönötetä himassa kuuntelemassa klassista musiikkia ja olla ns. rauhoittuneita.



Usein kuitenkin mennään aikaisin sänkyyn lueskelemaan ettei nyt aina missään riekuta myöhään. Ja kun toinen menee ulos, niin toinen hoitaa lapsen, ettei lapsi ole yöhoidossa kuin harvoin.

Kohtaan päivittäin erilaisia ihmisiä ja voin sanoa että kaikille korkea koulutetuille on se ongelmana että minä olen saanut lapset 19-v ja 23-v...aina saan ihmettelyä että kuinka on mukamas jäänyt elämää elämättä yms...en ymmärrä!Itselleni on aivan sama minkä ikäisenä ihmiset niitä lapsia tekevät.

Ehkä heidän elämänsä on opiskelu aikana ollut yhtä ryyppäämistä ja luulevat että ihmisiltä jää elämää kokematta jos ei joka viikonloppu ole vkl:na 2pv putkeen humalassa...tiedä sitten mutta tuntuu että heillä on kaikkista kärkkäimmät mielipiteet miten ihmisten pitäisi elää!Muilta "luokilta" en ole kuullut mitään tuohon viittaavaa,pelkkää hyvää!

mutta ei kaikki halua tuollaista elämältä! : ) En ole ikinä kuvitellutkaan,että minun pitäisi elää elämääni jonkun tietyn kaavan mukaan saati vanhempieni tai sukulaisten mieliksi. Näistä pienistä asioista en esim. tarvitse autoa mihinkään, en ikinä ostaisi omakotitaloa Suomessa, lapsia sain jo ennen opinnoista valmistumista jne..

Olen 29, mieheni myös. Kaksi lasta, kolmas tulossa, omakotitalo rakennettu itse, farmariauto, miehellä oma yritys ja minulla vakituinen työpaikka.

jos on suurperhe haaveena. ;)

Eli 30v ehdottomasti jo vakkarisuhde ja vähintään yksi lapsi, mieluiten lapset jo tehtynä. Jos ei vielä tehtynä niin kiireen vilkkaa tehtävä loput ettei ole sitten liian vanha (ja tää ei oo minun mielipide sitten vaan yleinen sosiaalinen ilmapiiri sanoo näin...)

25v alkaen on sopivaa alkaa niitä lapsia tekemään ja naimisiin menemään. Ennen sitä on turhan hätiköityä monen mielestä.

- 50. avioero, mies uusissa naimisissa, vaimo etsii itseään. Kesimmäinen lapsi huumevierotuksessa ja nuorimmalla anoreksia

- 60 mies hankki moottoripyörän, ex.vaimokin avioitui uudestaan. Vanhin lapsi saa pian lapsen, mutta isovanhemmat on kiireisiä. keskimmäinen on Subutex-hoidossa ja käy työpajalla töissä. Nuorempi läksi ashramiin Intiaan.

- 70 mies sairastaa eturauhassyöpää ja muuttaa Knarialla, naisystävä on jäänyt matkasta. Vaimo hoitaa uutta puolisoa, joka lievän aivoinnfarktin jälkeen joutuu elämään pienesti. Vanhimmalla lapsella on jo 2 lasta , ja subutex hoidossa olleellakin on yksi, mutta hän on sijaisperheessä. Nuorin lapsista palasi opiskelemaan ja on liittynyt kokoomukseen.