Onko se nyt oikeesti niin paljon hienompaa olla ruotsinkielinen?

Olen tuntenut kaverini ihan pikkupennusta asti. Hänen kotitaustansa on tuikitavallisia suomalaisia, ehkä jopa aavistuksen junttejakin. Heidän kotonaan on aina ihaitu ruotsinkielisyyttä vaikkei kukaan heistä kyseistä kieltä osaakaan.

Kaverini on aina seurustellut ruotsia osaavien poikien kanssa ja aina on äitinsä muistanut kehua miten se Marcokin on ruotsinkielinen (joo, mut puhuu kyllä suomea ihan äidinkielenään).

Kaverilla oli lukiossa ruotsin numerona 6, kirjoitti siitä A:n. Meni kuitenkin ruotsinkieliseen ammattikorkeaan suomalaiskiintiössä vissiin. Siellä taalasi tosi huono svenska. Hankki 3 lasta "ruotsinkieliselle" miehelle (kotoisin saaristosta, äidinkieli suomi, mutta joku isopappa ollut aikanaan ruotsinkielinen) ja laittoi lapset kielikylpypäiväkotiin. Lapsilla "hienot" ulkomaalaisperäiset nimet. Nyt tuli sitten ero ja äiti taalaa huono svenska lapsille kotona. Hiukan naurattaa.