Onko se nyt oikeesti niin paljon hienompaa olla ruotsinkielinen?
Olen tuntenut kaverini ihan pikkupennusta asti. Hänen kotitaustansa on tuikitavallisia suomalaisia, ehkä jopa aavistuksen junttejakin. Heidän kotonaan on aina ihaitu ruotsinkielisyyttä vaikkei kukaan heistä kyseistä kieltä osaakaan.
Kaverini on aina seurustellut ruotsia osaavien poikien kanssa ja aina on äitinsä muistanut kehua miten se Marcokin on ruotsinkielinen (joo, mut puhuu kyllä suomea ihan äidinkielenään).
Kaverilla oli lukiossa ruotsin numerona 6, kirjoitti siitä A:n. Meni kuitenkin ruotsinkieliseen ammattikorkeaan suomalaiskiintiössä vissiin. Siellä taalasi tosi huono svenska. Hankki 3 lasta "ruotsinkieliselle" miehelle (kotoisin saaristosta, äidinkieli suomi, mutta joku isopappa ollut aikanaan ruotsinkielinen) ja laittoi lapset kielikylpypäiväkotiin. Lapsilla "hienot" ulkomaalaisperäiset nimet. Nyt tuli sitten ero ja äiti taalaa huono svenska lapsille kotona. Hiukan naurattaa.
Kommentit (21)
Tuosta paremmuudesta. Enpä siitä tiedä. Mutta niin ainakin mieheni lapsia (jo nuoria aikuisia) seuratessa tulee mieleen (ihan hyvällä) että ainakin pk-seudulla ankkalammikko toimii hienosti. Piiri pieni pyörii. Ystäväpiirissä ja ystävien ystäväpiirissä tai ystävien ystävien ystäväpiiristä löytyy aina joku vanhempi joka auttaa kun apua tarvitaan. Oli se sitten lähes mitä vaan pikkujutuista työpaikan saamiseen. Kun puhut oikeaa kieltä niin sinua autetaan automaattisesti koska kuulut "meihin". Suomalaisissa piireissä en ole vastaavaa huomannut. Meillä ei ole samanlaista "me henkeä" ja miten olisikaan koska ei ole mitään vähemmistösuomalaista porukkaa. Ruotsissa toki on mutta siellä taas ruotsinsuomalaiset eivät ole yhteiskunnassa merkittävissä asemissa samalla tavalla kuin suomenruotsalaiset Suomessa.
Ja joo, ruotsinkielisissäkin on köyhiä, yksinhuoltajia jne ;)
olla ruotsinkielinen kuin jonkin muun äidinkielen omaava. Sitä kieltä käytetään, mikä luontevimmin sujuu. Meillä soljuu molemmat kotimaiset ja lasten nimet on ruotsinkieliset, joskin valittu niin, että niiden on taivuttava myös suomenkieleisten sukulaisten suuhun. Toki kaksikielisyys on rikkaus, mutta ei se meistä tee ihmisinä muita parempia.
Luulen, että maamme historia osittain selitttää tuota ihmisten asennoitumista ruotsinkielisiin. Mutta uskokaa pois, ihan samaa arkea mekin elämme!
lapsille, ollaan niin ruotsinkielisiä. Lapset puhuvat kyllä suomea, isovanhemmat eivät edes ymmärrä ruotsia. Miksi pitää esittää ruotsinkielistä? Hänen ruotsinsa on sitä tasoa, kun yleensä 2-3 vuotta kieltä opiskelleella, ääntäminen aivan hukassa.
ap
suositaan ruotsinkielisiä mm. koulutuksessa
Minua on ilahduttanut eniten tutkimustulokset siita, etta ruotsin kieliset suomalaiset ovat iloisempia ja pitkaikaisempia. Etenkin miesten suhteen ero oli huomattava. Joten ystavasi ei ole tainnut valittaa jorottavista suomea puhuvista pojista, vaan on tykannyt iloisemmista, vahemman masentuneista ruotsia puhuvista.
M.A. Numminen muistaakseni aikanaan paatti kaantya ruotsinkieliseksi. Olen harkinnut samaa.
Ethän itse vain ole?
Miksi edes jaksat miettiä moista?
Kaikki haluavat antaa lapsillensa kauniin nimen. RToiset tykäävät ruotsinkielisistä, toiset suomenkielisistä, englanninkielisistä jne.
Kiva, kun muistutit kielikylpypäiväkodista! Laitankin hakemuksen heti.
Ruotsinkielentaitoisten on helpompi saada töitä esim. Suomessa.
Toiset arvostaa kielitaitoa toiset hienoja autoja =)
...ja oikeasti sitä on tolkutettu kyllä joka suunnalta, että vanhempien pitäisi aina puhua lapselle äidinkieltään. Se, että vanhempi puhuu lapselle jotain vierasta kieltä, on hieman pelottavaa lasten kielen kehityksen kannalta.
Kielikylpypäiväkoti sen sijaan on ihan ok, se perustuu kuitenkin siihen, että lapsella on oma äidinkieli ja päiväkodin kieli tulee siihen ylimääräiseksi päälle.
haluaisin osata sitä hyvin ja olen kateellinen niille joilla se on "automaattisesti" hallussa.
EN tiedä onko fiksua opettaa lapsille huonoa tai väärää ruotsia, mutta kyllä minä jossain määrin arvostan kaksikielisyyttä vaikkei se kenenkään oma ansio yleensä ole (synnynnäinen kaksikielisyys).
eikä kukaan tuttavapiirissäni, pidä ruotsinkielisiä mitenkään parempina. Ihan samanlaista arkielämää elelemme kuin suurin osa muistakin suomalaisista! Jotkut kai on rikkaampia sitten, mutta eivät kyllä tuttaviin eikä sukulaisiin kuulu..
Toki pidän hyvänä asiana että osaan sekä ruotsia että suomea sujuvasti, ja myös lapsemme oppivat nämä kielet "automaattisesti" kun mies puhuu heille suomea ja minä ruotsia. Mutta pidän tärkeänä kyllä sitä (ja niin asiantuntijatkin) että johdonmukaisesti puhutaan aina samaa omaa kieltä, ja kieli pitäisi mieluiten olla se äidinkieli ja "tunnekieli". Vähintään pitää kieltä osata tosi hyvin, jos rupeaa lapselle vierasta kieltä puhumaan..
Mutta joo. Tuntuu välillä että sitä "bättre folk"-sanontaa ja mielikuvaa ylläpitävät oikeastaan jotkut suomenkieliset paljon enemmän kuin ruotsinkieliset itse.. kovin vierasta se itselleni ainakin on!
sain ruotsinkielen "ilmaiseksi" kotoa. Yläasteikäisestä asti se on ollut kiva juttu, mutta leikki-ikäisenä oli välillä tosi kurjaa, kun naapurin lapset nimittelivät ja kiusasivat. Eli kyllä silloin väillä toivoin olevani tavis suomenkielinen.
Muistan kun n. 17-20-vuotiaana käytiin stadissa viikonloppuisin, niin puhuttiin keskenämme suomea (siis vaikka kaikkien äidinkieli oli ruotsi) koska riski oli liian suuri saada turpaansa jos jotakuta sattui ärsyttämään ruotsinkielisyytemme. Esim. kaverini nenä murtui kun ihan ventovieras taksijonossa veti turpaan, ja vain siitä syystä, että puhuttiin ruotsia. Suomessa puhutaan suomea, perkele.
Mutta kyllähän ruotsikielisyydestä on kieltämättä ollut apua/hyötyä. Muita kieliä on ollut todella helppo oppia ja työelämässä on ollut paljonkin hyötyä vahvasta kielitaidosta ja ehkä hiukan kansainvälisemmästä asenteesta.
Se, että ystäväsi puhuu ruotsia lapsilleen vaikkei sitä kunnolla osaa on todella vakavaa mielestäni. Omalla äidikielellään puhutaan lapsille - aina. Se on tunnekieli ja ainut kieli, jolla pystyy aidosti itseään ilmaisemaan.
Toisaalta opiskelupaikat sun muut on taattu kielikiintiöiden turvin. Maailman hemmotelluin vähemmistö pumppaa verorahosta oman erityisasemansa.
Mutta oman suomenkielen, ilmaisukyvyn ja itsekunnioituksen menettäminen on silti ainakin minulle liian kova hinta moisista eduista.
Vähän aiheen vierestä ehkä, mutta mullakin on joitain ikäviä muistoja juuri lapsuusajasta.. Muistan kun olin eskari/ala-asteiässä ja bussissa isommat suomenkieliset lapset huusivat meille jos sattuivat kuulemaan että puhuimme ruotsia.. "Svenska tittare, paska kokkare" (mitä se nyt sitten oli tarkoittavinaan..) . Mutta muistan vieläkin sen miten pelottavaa se oli :(
Samoin esim. "juoppojunassa" en edelleenkään kovaan ääneen ruotsia puhu..näin se ikävä kyllä menee..
Nyt aikuisena kyllä suurin osa suhtautuu positiivisesti (ainakin kasvotusten..). Ja muutenkin enemmän toki hyötyä kileitaidosta kuin haittaa :)
t.15
Juuri näinhän se menee, valitettavasti. En usko, että monikaan suomenkielinen tietää tällaisesta ""rasismista", mutta kyllä se on aikalailla arkipäivää. Siitä ei vain pahemmin puhuta. Kyllähän sitä jo näin aikuisella iällä puhuu ruotsia silloin kun huvittaa, mutta nuorempana oli monta uhkaavaa ja pelottavaa tilannetta.
Meille muuten naapuruston lapset huusivat "ruotsalaisia rupikonnia!" ja muuta vastaavaa, vaikkei oltu mitenkään erityisen rumia lapsia ;-)
Nyt kun itsellä on lapsia asumme melko ruotsinkielisellä paikkakunnalla ja täytyy sanoa, että olo tuntuu melko kotoisalta. Täällä ei KUKAAN katso kieroon jos puhuu ruotsia kaupan kassalla tai pankissa, eikä lapsilla ole mitään paineita "salata" ruotsinkielisyyttään. Ihan pk-seudun tuntumassa asutaan ja täällä ollaan varmaan hamaan tulevaisuuteen asti :-)
Vähän OT juu, mutta ehkä se on sallittua ;-)
täällä voi avoimesti puhua ruotsia ja jopa suomenkieliset juttelevat mielellään ruotsiksi! Uskoisin että täällä pidetään kaksikielisyyttä rikkautena ihan aidosti. Ei se toisen kotimaisen taitaminen voi olla haitaksi, päinvastoin. Ja täällä lapset leikkivät yhdestä kielestä riippumatta ja oppivat toisiltaan, vahempien kannustamina.
minäkin umpisuomalainen, jolla erikoisempi ruotsinkielinen nimi, olen saanut kaksi työpaikkaa sen oletuksen perusteella että olen ruotsinkielinen. Osaan siis sanoa sujuvasti ruotsiksi tasan että jag klarar mig på svenska...
minäkin umpisuomalainen, jolla erikoisempi ruotsinkielinen nimi, olen saanut kaksi työpaikkaa sen oletuksen perusteella että olen ruotsinkielinen. Osaan siis sanoa sujuvasti ruotsiksi tasan että jag klarar mig på svenska...
Yksi tosin jäi saamatta kun viimeisessä haastattelussa työnantajalta lopahti into (valtion virka) kun vastaukseni toteamukseen "sinähän sitten puhutkin ruotsia varmasti todella sujuvasti nimesi perusteella" oli "niin, osaan kyllä ruotsia mutta se ei ole ollut kotikieleni eli ihan koulupohjalta osaan". Olivat jo sitä ennen melkein tarjousta tyrkyttämässä. Oikeasti ruotsinkielen taidolla on merkitystä työelämässä.
hupaisa aloitus.
Itte oon aina ihaillut ruotsintaitajia. Ehkä se johtuu siitä, että äiti kyllä osasi ruotsia oltuaan siellä paljon töissä, mutta ei toki meille puhunut kuin suomea. Serkkuni olivat ruotsalaisia, ja tulivat aina kesäksi meille leikkimään mökille. He osasivat suomea, mutta ihailin serkkujani ja ruotsinkieltä.
Nykyään olen naimisissa suomenruotsalaisen kanssa. Me puhutaan keskenämme suomea, ja itse tulen puhumaan tälle mahalapselle aikanaan suomea. Mieheni aikoo puhua ruotsia, jos se käy luontevasti. Hän ei ole tottunut käyttämään ruotsia seurassani, niin katsotaan miten tuon kanssa käy. Miehen lapsuudenkodissa puhuttiin sekaisin suomea ja ruotsia, kaikki koulunsa mies on 1-vuotiaasta asti käynyt ruotsiksi.
Tahdomme antaa lapsillemme sitten kummatkin kielet. Jos se ei onnistu luontevasti miehen avulla, laitamme lapset kielikylpyyn. Ei siksi että se olisi erityisen hienoa, vaan siksi koska kaksikielisyys on rikkaus.
Miten se kieli voi niin huono olla jos kaverisi on kuitenkin amk: n suorittanut?
olla ruotsinkielinen kuin jonkin muun äidinkielen omaava. Sitä kieltä käytetään, mikä luontevimmin sujuu. Meillä soljuu molemmat kotimaiset ja lasten nimet on ruotsinkieliset, joskin valittu niin, että niiden on taivuttava myös suomenkieleisten sukulaisten suuhun. Toki kaksikielisyys on rikkaus, mutta ei se meistä tee ihmisinä muita parempia.
Luulen, että maamme historia osittain selitttää tuota ihmisten asennoitumista ruotsinkielisiin. Mutta uskokaa pois, ihan samaa arkea mekin elämme!