Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten toimia esiteinin kanssa?

Vierailija
13.05.2009 |

Miten suhtautua päivittäiseen äkäilyyn ja tiuskimiseen, ohjeisiin, pyyntöihin ja käskyihin vastaansanomiseen, ilmeilyyn jne.? Kuinka paljon antaa mennä ohi korvien ja kuinka suureen osaan tarttua?



Isompiin raivareihin ja kiroiluun, riehumiseen puutun kyllä. Aina niistä on tullut sitten rauhoituttua anteeksipyyntökin ja useasti on keskusteltu pitkään. Pikkujutut ja vastaansanomisen pyrin painamaan villaisella, kunhan asiat hoituvat (läksyt, tietyt kotityöt), muutenhan saisin aina olla setvimässä asioita tuon esiteinin kanssa. Meidän kodin sääntöjen ja systeemien tulisi olla lapselle selviä, yleensä hän niitä noudattaakin, mutta ei tietenkään napisematta.



Olen vain miettinyt pitäisikö olla tiukempi... Siis onko oikein, että lapsi sanoo äidille "ei kiinnosta", "ihan sama", "älä valita" kun äiti käskee vaikka tekemään läksyt tai tyhjentämään tiskikoneen? Kai se on ymmärrettävää. Mutta pitäisikö minun sitten vastaavasti sanoa lapselle "ei kiinnosta" kun hän tulee kysymään lupaa jonnekin menemiseen/tekemiseen? Oppisiko sillä keinolla puhumaan kauniimmin?



Vinkkejä otetaan vastaan!

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vain vinkkinä, ei millään pahalla...



Harmi kun noita esiteinejä ei saa hoitoon pois tieltä, samalla tavalla kuin uhmikset pukataan virikehoitoon pois jaloista kun äiti ei jaksa niiden kanssa.

Vierailija
2/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta tuohon vaan kommentoin, ettei kai se mistään kasvatuksesta ole kiinni, kuinka rajuna esimerkiksi murrosikä lapselle tulee?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kännykkä pois. Rahahanoja tiukemmalle. Ulkona luuhaukset pois. Vaadi eduille vastinetta: koulu on hoidettava, kotihommia tehtävä, kotiintuloaikoja noudatettava, kännykkään vastattava kun äiti soittaa. Mutta ole reilu, jousta kun on hyvä syy, anna vapauksia enemmän kun hommat hoituu hyvin, kehu kun tilaisuus on.



Tiuskimiseen kannattaa suhtautua huumorintajulla.

Vierailija
4/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kännykkä pois. Rahahanoja tiukemmalle. Ulkona luuhaukset pois. Vaadi eduille vastinetta: koulu on hoidettava, kotihommia tehtävä, kotiintuloaikoja noudatettava, kännykkään vastattava kun äiti soittaa. Mutta ole reilu, jousta kun on hyvä syy, anna vapauksia enemmän kun hommat hoituu hyvin, kehu kun tilaisuus on.

Tiuskimiseen kannattaa suhtautua huumorintajulla.

Meillä kai menee kuitenkin vielä aika hyvin. Koulu hoituu, kotihommat tehdään (joskin narinan säestyksellä), kotiintuloaikoja tyttö noudattaa säntillisesti, kysyy aina luvan jonnekin menoon, kännykkään vastaa aina.

Nyt kun tuota luen, tajuan itsekin ongelman olevan ainoastaan siinä vastaansanomisessa, tiuskimisessa. Kaipa sen voi edelleen yrittää antaa mennä ohi korvien (kun pysyy kohtuudessa)...

ap

Vierailija
5/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vain vinkkinä, ei millään pahalla...

Harmi kun noita esiteinejä ei saa hoitoon pois tieltä, samalla tavalla kuin uhmikset pukataan virikehoitoon pois jaloista kun äiti ei jaksa niiden kanssa.

Kasvattaminen on toki aloitettu ajoissa, mielestäni ihan hyvin mennyt ja hyvin menee edelleen. Paljon jutellaankin asioista, taitaa vain murkkuikä puseka päälle. Kyseinen lapsi on varsin voimakastahtoinen, temperanttinen lapsi, ei mikään "keskivertotallaaja", ja haastavaa on ollut kaikki nämä vuodet. Ihana lapsi joka tapauksessa.

Kokeneemmilta teinien kanssa eläneiltä kuulisin vain mielellään arkielämän vinkkejä. En kaipaa viisastelevien pikkulasten äitien kommentteja. Uskon sen olevan aivan tavallista tällaisilla esiteineillä, että äitiä puhutellaan rumemmin kuin ennen. En usko sen johtuvan siitä, miten huonosti olen lasta kasvattanut.

Lisää kommentteja, kiitos!

Vierailija
6/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta tuohon vaan kommentoin, ettei kai se mistään kasvatuksesta ole kiinni, kuinka rajuna esimerkiksi murrosikä lapselle tulee?

Tämä täytyy pitää mielessä!

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Meillä kai menee kuitenkin vielä aika hyvin. Koulu hoituu, kotihommat tehdään (joskin narinan säestyksellä), kotiintuloaikoja tyttö noudattaa säntillisesti, kysyy aina luvan jonnekin menoon, kännykkään vastaa aina.

Nyt kun tuota luen, tajuan itsekin ongelman olevan ainoastaan siinä vastaansanomisessa, tiuskimisessa. Kaipa sen voi edelleen yrittää antaa mennä ohi korvien (kun pysyy kohtuudessa)...

ap

Vähän sama kuin meillä..... koulu menee paremmin kuin ala-asteella vaikka tyttö on paljon ulkona kavereiden kanssa. Kuitenkin aina ilmoittaa missä on ja vastaa puhelimeen. Kotihommia tekee "jos on hyvällä tuulella".

Jos on huonolla tuulella, sanotaan vatsaan joka asiasta: siivous, läksyjen tekeminen, kokeisiin lukeminen... jne Pikkuveli on hyvä kohde purkaa kiukkua: mitään mitä veli tekee ei ole oikein, jokaiseen sanaan puututaan jne.

Raivostuttavaa. Mutta olen huomannut parhaaksi keinoksi antaa mennä toisesta korvasta ulos, eikä mennä mukaan väittelyyn läksyjen tekemisestä. "Älä sitten tee läksyjä, mutta saat huomautuksen reissuvihkoon" Tyttö sanoo ensin että ihan sama mutta jos en puutu asiaan niin vähän ajan päästä tekee läksyt ;-) itsekseen.

Vierailija
8/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika 11v ollut helppo lapsi aina; ei koliikkia, ei uhmista ym, jonkinasteinen ylivilkkaus on. Nyt paiskoo, kiroilee, uhittelee jatkuvasti kaikista asioista; niin hyvistä kuin huonoista.

Yritetään pitää linjaa että käskyjä pitää noudattaa, pyyntöjä toivotaan myös noudatettavan. Kiroilua ja potkimista, paiskomista tms ei hyväksytä ollenkaan. Meillä ainakin mistään asiasta on turha keskustella, ei mene perille. Poika on täysin tv-riippuvainen, sitä on rajoitettu rajusti (siis olisi ollut hyvä rajoittaa jo vuosia sitten) tyyliin vasta kun on hommat tehty saat katsoa.

Hän haluaa lisää etuuksia jatkuvasti, ei kuitenkaan ole valmis lisävelvollisuuksiin. Ilmeisesti olen passannut pojan liian laiskaksi.

Isän kanssa ottavat vielä kovemmin yhteen, eivät pysty yhdessa tekemään mitään ilman riitaa.

Raskasta tulee olemaan, seuraavat 5-7 vuotta :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vain vinkkinä, ei millään pahalla...

Harmi kun noita esiteinejä ei saa hoitoon pois tieltä, samalla tavalla kuin uhmikset pukataan virikehoitoon pois jaloista kun äiti ei jaksa niiden kanssa.

Vierailija
10/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika 11v ollut helppo lapsi aina; ei koliikkia, ei uhmista ym, jonkinasteinen ylivilkkaus on. Nyt paiskoo, kiroilee, uhittelee jatkuvasti kaikista asioista; niin hyvistä kuin huonoista.

Yritetään pitää linjaa että käskyjä pitää noudattaa, pyyntöjä toivotaan myös noudatettavan. Kiroilua ja potkimista, paiskomista tms ei hyväksytä ollenkaan. Meillä ainakin mistään asiasta on turha keskustella, ei mene perille. Poika on täysin tv-riippuvainen, sitä on rajoitettu rajusti (siis olisi ollut hyvä rajoittaa jo vuosia sitten) tyyliin vasta kun on hommat tehty saat katsoa.

Hän haluaa lisää etuuksia jatkuvasti, ei kuitenkaan ole valmis lisävelvollisuuksiin. Ilmeisesti olen passannut pojan liian laiskaksi.

Isän kanssa ottavat vielä kovemmin yhteen, eivät pysty yhdessa tekemään mitään ilman riitaa.

Raskasta tulee olemaan, seuraavat 5-7 vuotta :)

Nimenomaan siinä, että lisäetuuksia tulee vasta kun ottaa lisävelvollisuuksiakin!

Meillä tulee vielä nuo kotityöt ym. velvoitteet tehtyä, joskus enemmällä valituksella joskus vähemmällä, mutta olemme vaatineet kotitöihin osallistumista koko kouluajan, ihan eskari-ikäisestä alkaen. Tyttö on onneksi vielä pysynyt siinä, että pyytää luvan asioihin, se helpottaa paljon. Kun sitä valitustavain ei olisi... mutta se kai kuuluu ikään!

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

yksi niistä vaiheista, jolloin molemmissa toivottavasti tapahtuu uuden oppimista : ) Meillä on kaksi isoa teiniä ja yksi melkein 14-v. ja koko ajan tapahtuu aina vaan...

Kyllä teillä tosiaan taitaa olla vielä varsin hyvin asiat kasassa. Terveellä järjellä vain eteenpäin, tuntosarvet tanassa...

Kännykkä pois. Rahahanoja tiukemmalle. Ulkona luuhaukset pois. Vaadi eduille vastinetta: koulu on hoidettava, kotihommia tehtävä, kotiintuloaikoja noudatettava, kännykkään vastattava kun äiti soittaa. Mutta ole reilu, jousta kun on hyvä syy, anna vapauksia enemmän kun hommat hoituu hyvin, kehu kun tilaisuus on.

Tiuskimiseen kannattaa suhtautua huumorintajulla.

Meillä kai menee kuitenkin vielä aika hyvin. Koulu hoituu, kotihommat tehdään (joskin narinan säestyksellä), kotiintuloaikoja tyttö noudattaa säntillisesti, kysyy aina luvan jonnekin menoon, kännykkään vastaa aina.

Nyt kun tuota luen, tajuan itsekin ongelman olevan ainoastaan siinä vastaansanomisessa, tiuskimisessa. Kaipa sen voi edelleen yrittää antaa mennä ohi korvien (kun pysyy kohtuudessa)...

ap

Vierailija
12/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vain vinkkinä, ei millään pahalla...

Harmi kun noita esiteinejä ei saa hoitoon pois tieltä, samalla tavalla kuin uhmikset pukataan virikehoitoon pois jaloista kun äiti ei jaksa niiden kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin on meneillään kahdella lapsella murrosikä, kasvatettu on aina ei se siitä ole kiinni. Toisen murkkuikä on paljon rajumpi, riitelee usein ja uhittelee, huutaa, paiskoo ovia, kirjoilee.



Toinen ottaa rauhallisemmin asiat ja on luonteeltaan ollut aina rauhallisempi.



Molemmat ovat tyttöjä.



Tämä riehuja jopa nauttii aiheuttamastaan draamasta ja saa kohtauksia lisäten vettä myllyyn. Välillä on hankalaa.



Selitän hänelle asioita ja kerron tietäväni mistä "kohtaukset" osittain johtuu eli hänen iästään ja siitäkös suuttuu joskus vielä lisää. On iässä jolloin äiti ei ymmärrä yhtään mitään, ei tiedä mistään mitään jne.



Kuitenkin suurimmaksi osaksi on kuten nuorempana, käyttäytyy hyvin on asiallinen, kunnes taas kilahtaa. Joskus menee viikko kaksi ihan hyvin.



Meillä on hyvät ja luottamukselliset suhteet, asioita kerrotaan puolin ja toisin ja keskustellaan avoimesti ns. aratkin asiat. Uskon että lapsi luottaa minuun ja uskaltaa esittää tunteitaan. Pidän tätä käyttäytymistään hänelle luonteenomaisena koska on räväkkä persoona.



Osoittaa aitoa katumusta kun loukkaa tulee pyytämään anteeksi ja halaamaan, teen myös samoin jos minä toimin hölmösti. Meillä sovitaan riidat saman päivän aikana ja periaate on ettei ulko-ovesta lähdetä suutuspäissään minnekkään.



Olen tehnyt huomion että kuukautiskierto vaikuttaa mielialoihin vahvasti.

Vierailija
14/14 |
13.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin on meneillään kahdella lapsella murrosikä, kasvatettu on aina ei se siitä ole kiinni. Toisen murkkuikä on paljon rajumpi, riitelee usein ja uhittelee, huutaa, paiskoo ovia, kirjoilee.

Toinen ottaa rauhallisemmin asiat ja on luonteeltaan ollut aina rauhallisempi.

Molemmat ovat tyttöjä.

Tämä riehuja jopa nauttii aiheuttamastaan draamasta ja saa kohtauksia lisäten vettä myllyyn. Välillä on hankalaa.

Selitän hänelle asioita ja kerron tietäväni mistä "kohtaukset" osittain johtuu eli hänen iästään ja siitäkös suuttuu joskus vielä lisää. On iässä jolloin äiti ei ymmärrä yhtään mitään, ei tiedä mistään mitään jne.

Kuitenkin suurimmaksi osaksi on kuten nuorempana, käyttäytyy hyvin on asiallinen, kunnes taas kilahtaa. Joskus menee viikko kaksi ihan hyvin.

Meillä on hyvät ja luottamukselliset suhteet, asioita kerrotaan puolin ja toisin ja keskustellaan avoimesti ns. aratkin asiat. Uskon että lapsi luottaa minuun ja uskaltaa esittää tunteitaan. Pidän tätä käyttäytymistään hänelle luonteenomaisena koska on räväkkä persoona.

Osoittaa aitoa katumusta kun loukkaa tulee pyytämään anteeksi ja halaamaan, teen myös samoin jos minä toimin hölmösti. Meillä sovitaan riidat saman päivän aikana ja periaate on ettei ulko-ovesta lähdetä suutuspäissään minnekkään.

Olen tehnyt huomion että kuukautiskierto vaikuttaa mielialoihin vahvasti.

Se tosiaan taitaa kuulua asiaan, että tietyssä iässä äiti ei ymmärrä mitään! Meilläkin on minusta varsin luottamukselliset välit ja edelleen ajoittain keskustelemme kaikki asiat halki. Meilläkin on siis tyttö, ikää 12 ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin teidän räväkämpi luonne.

Vielä ei voi sanoa kuukautiskierron vaikutuksista, ne kun ei ole vielä alkaneet... Apua, minkälainen hormonihirviö sieltä sitten löytyykään???

Meillä asioihin vaikuttaa varmaan se, että tyttö ei taida aina mielestään saada tarpeeksi huomiota, lapsia kun on 4 ja kaksi vieä ihan pieniä. Onneksi saamme toisinaan tilaisuuksia tehdä asioita kahdestaan tai vaikka vain yhden pikkusisaruksen kanssa. Sitä tällainen pikkumurkku kaipaa mitä ilmeisimmin kovasti...

ap